do you logo

lainahöyhenissä

 

Petran tontilla olisi tarjolla mielenkiintoista keskustelua 90- luvun uudelleentulosta logojen muodossa. itseäni aihe viehättää kovin tällä hetkellä- ei sillä et yllään kantavia merkkejä olisi jotenkin viileetä mainostaa jättiprintein, vaan koska etenkin vintagelogoissa on jotain nostalgiaa omaan silmääni.

erityisesti vanhat sporttipaidat ja niiden viestittämä vuosikymmenten ohiliihotus kiinnostaa.

mitä siellä tuumataan ? onko logot positiivinen ilmiö ja verrattavissa mihin tahansa muotihypeen vai kalahtaako liioin samaan kastiin nappiverkkareiden kanssa ?

Share

Kommentit

Luru
Changes

Mä just mietin tätä eräänä päivänä ihan vähän aikaa sitten. Että kuinka täydellisesti 90-luku onkaan palaamassa "muotiin" kun monien tuotteiden kohdalla alkaa olla vähän sellainen "vain tietyn merkkinen se-ja-se on OK ja muodikas, muuten et ole mitään - tai ainakaan muodikas". Pitkäänhän tässä jo oltiin sellaisessa tilanteessa että muodikas/trendikäs/ajanhermoilla oleva saattoi olla pukeutui sitten high street-vaatteisiin tai designer-kamaan ja ns. "it"-tuotteita ei ollut oikeastaan olemassa. Oli vain oikea "ajan henki" jota kaikki tavoittelivat.

Itselle tämä ilmiö tuntuu tulevan hieman liian äkkiä ja aivan liian voimalla. Juuri kun olen selviytynyt teini-iän traumoista kun täytyi olla juuri-ne-farkut, juuri-se-tietty-takki ja tasan-ne-yhdet-kengät. Muotimaailma typistyy ja tylsistyy kun kaikki haluavat samaa ja "muodikkuuden" mittariksi tulee se, onko sinulla varaa ostaa kaikki ne "It"-jutut...?

(ps. vihaan käyttää sanoja muodikas ja trendikäs, niissä on vain jotain niin junttia ja vanhanaikaista, mutta valitettavasti sanallinen varastoni ei nyt kykene parempaan)

 

Papuuuu (Ei varmistettu)

"Monien tuotteiden kohdalla alkaa olla vähän sellainen "vain tietyn merkkinen se-ja-se on OK ja muodikas, muuten et ole mitään - tai ainakaan muodikas"

- Hah, en voi muuta kuin nauraa mikäli asia on näin:) Kuinka köyhää elämää ihmiset elävät mikäli ajatusmalli on tämä! (en tarkoita että sinulla Luru olisi). Itse yhdistän moisen ajatusmallin ja elämäntavan huonoon itsetuntoon ja surulliseen tyhjyyden täyttämiseen "it"-tavaroilla. Minusta tuo on äärimmäisen surullisen kuuloista. Mikäli ihminen "ulkoistaa" kaiken ajattelunsa "tämä näyttäisi hyvälle" tai "tämä näyttäisi hyvälle blogissani"- tyyppiseksi, on jossakin jotain vikaa. Itsekin olen aikanani syyllistynyt moiseen, mutta onneksi en enää.

Muotia seuraan ja olen siitä kiinnostunut, mutta elämääni se ei täytä. Uskon jopa, että muodikkaimmat ihmiset ja parhaimmat muotitoimittajat eivät "elä ja hengitä muotia", vaan heillä on elämässään paljon muutakin.

Luru
Changes

Papuuuu: Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, mutta tosiaan tässä en nyt pohdiskellut asiaa omalta kantiltani vaan tuumailin ilmiötä, joka "suuremmissa muotipiireissä" on kovinkin näkyvä. Suunnittelija kun olen, niin tuumailen paljonkin ilmassa olevia suuntauksia ja tämä on yksi sellainen joka olemisellaan/tulemisellaan vähän värisyttää... Ei siksi, että surkuttelisin omaa "epämuodikkuuttani" (hyi, taas tuo sanahirviö) kun en omista Kenzon tikrucollaria tai muuta must-juttua (tyylini kun ei perustu ensisijaisesti muodikkuuteen), vaan siksi että ylipäätään näen tämän ilmiön muotimaailmaa köyhdyttävänä ja tylsistyttävänä.  

Hih, hauska muuten tuo viimeinen lause ja oikein paljon tottakin. Vaikka elän (=saan palkkani) ja hengitän (harrastan, olen kiinnostunut, tutkin, luen jne) muotia, ovat ne loppujen lopuksi 2. sijalla vaikkapa perheen jälkeen. :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Luru, hienosti sanottu.

Pidän ajatusmallistasi:) Juuri näin!

Kommentoi