Ladataan...
lainahöyhenissä

 

uskomatona. Instagram- tilini hävisi eilen. kuin tuhka tuuleen. 

tänään sain viestejä ystäviltäni, että heillä näkyy edelleen tilini, mutta nimellä @friendscarpar1. ilmeisesti joku on kaapannut tilini. yhtäkään syytä en keksi miksi joku tekisi näin, mutta suututtaa aivan helvetisti. 

eikä vähiten siksi, että Instagramin help center tällaisessa tilanteessa tuntuu olevan täysin kädetön. automaattivastauksiin ohjaavasta help centeristä löytyy tasan yksi lomake, missä tällaisesta tilanteesta voi ilmoittaa - mitä sitäkään lomaketta en pääse lähettämään, koska lomake herjaa, ettei instagram käyttäjää @tiiupiret ole olemassa. 

wau. 

ainoa hopeareunus tässä pilvessä on se, että tili ON ylipäätään kuvineen olemassa. se, että kaikki 2 000 kuvaa vuosien varrelta olisi hävinnyt taivaan tuuliin, olisi ollut kohtuutonta. 

palataan pian, kunhan saan tämän sotkun jotenkin selätettyä. 

Tiiu Piret xx

Ladataan...
lainahöyhenissä

elämä tuntuu olevan yhtä kesälomaa viikosta toiseen. 

viime viikonloppu vierähti yhdessä ohikiitävässä hetkessä Tukholman Solvallassa, jossa olimme mimmiporukalla valtavan suuressa ravitapahtumassa Elitloppetissa. nelipäinen, täysin raveista tietämätön tyttöryhmämme, sulautui yllättävän kivuttomasti osaksi hurraavaa ravikansaa. 

sää oli mitä mainioin ja tunnelma kuin millä tahansa festareilla - hevosiakin nähtiin yhtä monta kuin Ruisrockissa keskimäärin artisteja kolmen päivän aikana. tilille kirjatut vedonlyöntivoitot näyttävät nekin pyöreää nollaa - jopa varmaksi pedattu veto 41 miljoonaa juosseen ennakkosuosikin Bold Eaglen nimiin tuotti sekin karvaan tappion kun hevonen täysin yllättäen hermoili itsensä ulos koko lähdöstä. 

viikonloppu kartutti naurun määrässä laskettuna elinikää vähintään yhdellä ylimääräisellä vuodella, joskin maanantaina raviristeilyn päättyessä olo ei ihan siltä tuntunutkaan. kaikkinensa hieno esimerkki siitä, miten joskus on hyvä tehdä asioita omien tottumusten yli. en nyt sano, että maanantairaveihin minusta saa vakiokävijää, mutta näin hienosti järjestettyyn tapahtumaan lähtisin koska tahansa uudestaan. 

Tiiu Piret xx

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

tasan vuosi sitten elin elämäni raskainta aikaa. 

pohdin  pelottavaa eropäätöstä. olin suorastaan kauhuissani. epäröin, varmistuin, puolsin ja taas emmin.  soudin ja huopasin. rinnassa tuntui viiltävä kipu ja epätoivo siitä, että mitä tahansa teenkin, kaikki menee varmasti päin helvettiä.  on talo rakenteilla ja yhteiset ystävät. entäs raha-asiat ja ihan vaan ylenpalttinen vitutus, joka virnistää jokaisen kulman takaa jatkuvasti.

ei ollut sitten elämäni rakkaus tämäkään.

ja pian oli rivakasti irtikiskaistu laastari vetäjän kädessä. 

kesä mentiin eikä meinattu. viinilaseja tyhjeni enemmän kuin yhtenäkään aiempana kesänä. oli pääsääntöisesti järjettömän hauskaa jatkuvasti.  elämäni sinkkukesä - vieläpä parhaan ystäväni kanssa, yhtä aikaa ja kämppiksinä. katkeruus rakkauteen nosti päätään vain muutaman harvan kerran.  päällimmäisenä tunteena velloi valtaisa helpotus. vapaus. 

olin kuin suomileffan kapinoiva kuusitoistakesäinen - elin enkä empinyt. 

missään vaiheessa en ajatellut etten enää koskaan löytäisi rakkautta. ennemmin tunsin, etten tarvitse mokomaa. hyvin pyyhkii näinkin. 

kunnes sitten päivänä eräänä, kun satakesäätuhatyötä oli tanssittu ja olo oli eheä ja mieli tyyni, se saapui. kuin hiukset mukaansa tempaava tuulenpuuska. ja osoitti väkivahvasti, että rakkaus ei ole yhdentekevää, vaan se on kaikki. 

 

"Elämä on siitä jännittävää että aina kun katsoo taakse, on yhtäkkiä kaikessa hulluudessakin jatkuvuus."

näin ihanasti kirjoitti Tilda taannoin erokirjoitukseeni. että voikin sanoihin kiteyttää selkokielellä elämän kultaisen langan. 

Tiiu Piret xx

 

 

Pages