Ladataan...
lainahöyhenissä

 

huh, Rooma oli uskomaton

aamuyöstä kotiin palattua on mieli ja sydän vielä vahvasti Italiassa. heti kun saan laukut ja kuvat purettua, niin palaan ravintolavinkkien ja lomakuvien muodossa. 

nyt keskityn hetken vielä olennaiseen - pizzaähkystä selviämiseen ja viimeisestä lomapäivästä nauttimiseen. 

Piret xx

kuva //  Laura Seppänen 

Share

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

nyt kun rakentamisen aloittaminen on jo kalkkiviivoilla, voin varmuudella sanoa, että pohjapiirustus on ja pysyy

päädyin pilkkomaan pohjaratkaisun julkaisemisen pieniin osiin, aloittaen tärkeimmästä: keittiöstä.

päinvastoin kuin alkujaan oli suunnitelmissa, ei keittiö olekaan olohuoneen suorana jatkumona, vaan viistosti olohuoneen vieressä - ikään kuin omassa poterossaan. hyvin avonaisessa tupakeittiöllisessä asunnossa pitkään asuneena ajatus olohuoneen ja keittiön eriyttämisestä tuntuu koko ajan paremmalta ja paremmalta ratkaisulta vaikka alussa sitä vastaan olinkin. 

keittiö itsessään avautuu kuvassa 18x23 merkinnöin kuvatun ikkunan eteen sijoitettavaan ruokapöytään nähden vähän kuin nurinkurin. saareke ei olekaan rintamasuunta ruokapöytään päin, vaan sivuttain - yhdenmukaisesti seinän vieressä olevan työtason kanssa. saareke aukeaa keittiön vasemmalla seinustalla olevien liukuovien suuntaan, mikä mahdollistaa kauniin maiseman avautumisen saarekkeen ääressä kokkaavalle. 

keittiön perälle tulee komeroseinä koko seinän pituudelta, mikä valtavan säilytyskapasiteettinsa johdosta mahdollistaa vesipisteellisen tason yltä seinäkaappien poisjättämisen kokonaan. 

kaikki tekniikka integroidaan näkymättömiin siten, että uuni sijoitetaan saarekkeeseen työtason alle, ja mikro sulkeutuu komeroseinustalla komeron ovien taakse jääden näin täysi näkymättömiin. tämä tekniikan, ja sitä myötä perinteisen "keittiömäisyyden" poisjäänti on omiaan aiheuttamaan kuitenkin pientä huolta siitä, että tilasta saadaan kaunis ja mielenkiintoinen, eikä yksinkertaisesti vain, noh, tylsä. 

vaaleaa yleisilmettä on ajatuksena rohkaista luonnonkivellä ja valaisimilla. myös komeroseinän sävyttäminen eri sävyyn kuin saareke ja seinänvierustan kalusteet on yksi varteenotettava vaihtoehto. 

 

(aiemmat taloaiheiset postaukset löydät tämän linkin takaa

 

source// leibal.com, Lambert & Fils, Vola

Share

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

"Tämä on Hertta inspiroivinta mitä olen lukenut - tai nähnyt - pitkään pitkään aikaan. 

Tästähän kaikki lähti. Aidosta elämästä lähdettiin lukijoiden kanssa inspiroitumaan ja sitä pohtimaan. Kuitenkin matkan varrella olen löytänyt itseni liian usein siitä pisteestä, että huomaan ajattelevani  eihän tämä riitä, eihän tämä kelpaa blogiini. Täytyy muka olla virheetöntä. Vaikka elämä ei sitä koskaan ole. 

Tämä on myös suuri syy sille, miksi bloggaaminen tuntuu välillä jopa ahdistavalta. Tuntuu ettei itselle tärkeät, arkiset asiat, enää olekaan tarpeeksi hyvää tavaraa omaan blogiin. Omaan blogiin, jonka itseäni varten, ja omaksi touhukseni olen vuosia sitten perustanut. 

Kiitos siis tästä tekstistä.  Onnistuit antamaan tarkoituksen takaisin. "

 

yllä ystäväni Hertan blogikirjoitukseen jättämäni kommentti. Hertan teksti on nerokas, ja aihe hyvin lähellä sydäntäni. blogeissa valloilleen päässyt täydellisyyteen pyrkiminen on laajalti jättänyt varjoonsa aidon elämän, ja aiheet, joiden ympäriltä on alkujaan ollut mieluisaa kirjoittaa.

teen tätä itsekin.  liian usein olen keittänyt kahvit kuvausrekvisiitaksi, jotka ovat jäähtyneet kuppeihinsa kenenkään niitä oikeasti juomatta.

tämän kirjoituksen kuvissa on harvinaista se, että asua ei ole varta vasten mietitty asukuvia varten. nämä vain aamulla valikoituivat vaatteiksi, kun kaipasin ylle jotain keväistä. jätin myös poskestani pienen punertavan luomen retusoimatta. poikkeuksellista tämäkin. 

olen hyvin visuaalinen ihminen, ja inspiroidun kauneudesta. aito kauneus ei tosin synny lavastamalla - ei meikkaamalla, ei käsittelemällä. oma elämäni on kaunista. arkeni etenkin. ja se on sitä minulle, vaikken sitä tänne kuvaisikaan koreillen. 

yritän muistaa Hertan sanat, ja omat ajatukseni aiheesta, kun seuraavan kerran koen ahdistusta omaan päiväkirjamaiseen blogiini kirjoittamisesta. 

"koska pidän siitä" - muistan joskus vastanneeni, kun minulta kysyttiin miksi blogiani kirjoitan.

Tiiu Piret xx

 

Share

Pages