Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Happy Independence Day! I haven't written in English for... hmmm, a couple of yers at least, though I've been thinking about writing my blog in english as well. So I apologize for all the errors in my writing (that's a very Finnish thing... apologizing all the time constantly). I got this interesting WinterTag-Challenge from The Fashion Poetry blog's lovely Elisabet. The idea of this challenge is to answer to 15 winter-related questions and then tag five of your blogger friends to answer to this challenge. Here are my mighty answers.

 

ONE: What is your favourite holiday tradition?

This is a tough one. I love that at Christmas time many of my favourite persons gather together. I also love watching holiday movies and having lazy time. And eating of course.

Two: What is your favourite go-to winter lippies?

Lippie, what a word. I love putting on some red lipstick. Now my favourite lipstick is avril's Le Crayon Rouge 'A Levres in shade of Chataigne. Natural and beautiful colour, I recommend!

THREE: What is your favorite winter scent? (candles, perfume etc.)

I love the smell of snow, also the scent of a christmas tree. For a perfume I've been always a fan of Calvin Klein's Euphoria. 

FOUR: What is your go to winter fashion trend?

Dunno, actually. I'd love to answer red sexy dresses, but I never wear them. So I have to answer: Sweatpants and a grey hoodie. 

FIVE: What is your all-time 
favourite holiday movie?

I use to love the Sound of Music, but haven't watched it for ages. Love Actually is pure love, I love that one scene with that cute distant man with plaques. 

SIX: What is your all-time 
favourite holiday tune?

I love that Finnish Christmas carol 'En etsi valtaa loistoa'. I must admit I almost always become emotionally moved by its last stanza. And I'm not very religious person.

SEVEN: Do you prefer to travel 
or stay home for the holidays?

Definitelly staying home. I've never been abroad but I think that would be great also. Drinking some Caipirosca coctail at a beach and thinking about Finnish Christmas. 

EIGHT: What is your favourite winter 
skin care must have?

Lumene's Bright Now Vitamin C Hyaluronic Essence.

NINE: What is your favourite 
winter hair care product?

Don't really have one, and that is a reason my hair is dry and curly in that wrong way and always tied up. You can recommend some, I'd love that.

TEN: What is your favourite
 winter activity?

Skiing and skating. I love fast and furious winter activity. Also riding outside, haven't done that for a while.

ELEVEN: What is your favourite must-have
 winter beauty product?

Water and avocados. 

TWELVE: Do you love or hate the snow?

Love it. As a child I was so worried about not having snow on the ground I carried it from the woods to the streets. As you have probably noticed, I was a very savvy child. 

THIRTEEN: What is one item on 
your wish list this year?

I'd love Familon's Ergo Whole Body Pillow but I think that's pretty expensive.

FOURTEEN: What is your favourite
 holiday treat?

Gravlax.

FIFTEEN: Do you finish your holiday shopping before December or are you a last minute shopper?

It depends. Sometimes I start purchasing gifts at fall if I found something but this year I'm a last minute shopper. 

 

 

For an interesting piece of fact, here are all the words I had to look up (Finnish - English)

* myös (I was looking for the word as well, is it compound word or not)

* yhdyssana

* mahtava

* sävy

* kyltti

* liikuttua

* säkeistö

* hihhuli

* fiksu (a fun word for it)

And now for the fun part: I'm going to challenge these bloggers:

 

Henriika (So Many Stars by Henriika)
crazycatmom (Suhteettoman suuri ikävä)
Elämää Suomen Ateenassa 
marjapilami (Norrebro Summers)
smagardi (Astu Harhaan)

 

 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Muistan, kun olimme isäni kanssa matkalla kaupunkiin vanhalla Opelillamme. En muista minne tai missä muut perheenjäsenet olivat, mutta eipä sillä väliä. En muista mikä Ooppeli meillä silloin oli. Olimme juuri pysähtyneet ylämäkeen ja odotimme valojen vaihtumista vihreiksi. Taisin olla 8-vuotias. Sanoin isälle, että onko elämä vähän niinku elokuva?

 

Ai miten niin, isäni kysyi.

 

Jokaisella on se oma tarina ja kaikkea koko ajan tapahtuu. Hyviä ja huonoja juttuja. Ihminen syntyy ja sit jossain vaiheessa sen tarina loppuu. Vähän niinku elokuva. Sekin loppuu.

 

Aika fiksusti ajateltu, isäni sanoi hieman hämmästyneenä. Tunsin ylpeyttä rinnassani ja mietin sillä hetkellä että tästä taitaa tulla aika tärkeä keskustelu. Isä kysyi että millainen elokuva sun elokuva olisi? Romanttinen komedia, draama vai toimintaleffa? hän sanoi ja naurahti lopuksi.

No varmaan semmonen prinsessatarina, jossa on kaikkea jännää myös, roistoja ja kaikkee, taisin vastata tähdet silmissäni. (Olisinpa ollut vähän coolimpi jo silloin). Rupesin miettimään toisten ihmisten elokuvia.

Naapurissamme asui vanha nainen, jonka tytär hoiti sairasta äitiään ja välillä meitäkin, eikä oikeastaan käynyt ikinä missään. Taisi olla autopesulassa töissä.

“Sen elokuva ois varmaan aika tylsä, kuka sitä haluais katsoa?”, sanoin.

“Mistä sä tiedät sen elämästä, onko se jännää. Voihan se sille itselleen riittää. Voi olla, että sillä on tosi vilkas mielikuvitus. Voi olla että me ei tiedetä kaikkee”, isäni sanoi ja muistan, että silloin jokin sisälläni avautui.

Niin, se on kyllä tosi mukava tyyppi. Voihan sen elämä oikeesti olla niinku hyvä elokuva, tokaisin. Tajusin myös, että kukaan ei voi olla omassa elämässään sivuhenkilö, sinä olet tähti.

 

Joidenkin elokuvat ovat ajoittain kuin ranskalaisia taideleffoja, kun taas toisten elokuvakohtaukset ovat lakonisia lyhytelokuvia. Omaan leffaanikin niitä on mahtunut. Mietin, että millainen omasta elokuvastani tulisikaan, oma suhtautuminen siihen on se asia mikä on merkityksellistä.

 

 

Merkityksellistä maanantaita, tyypit!

 
 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Meillä oli ystäviä käymässä ja rupesimme käymään läpi töitä, joita olimme tehneet lukiosta päästyämme. Eräs ystäväni oli toiminut tutkimusassistenttina kolmen tonnin palkalla heti lukion jälkeen. Hän kertoi, että oli vain soittanut, että minua kiinnostaa mitä teette, voisinko tulla tutustumaan työhönne?

Itse taas olin kesät töissä makkaratehtaalla, kun en tiennyt paremmasta. Menin lauman mukana hyväpalkkaiseen hihnatyöhön, koska en edes miettinyt, että ikäisemme kouluttamattomat olisivat voineet saada parempaa työtä. Ja soittaminen jonnekin ei tuntunut vaihtoehdolta.

Ystäväni innoittamana ajattelin, että ehkä sitä jatkossa oikeasti voisi mennä tutustumaan hommaan, joka kiinnostaa tai tähdätä korkeammalle. Sanoin, että minua hieman kaduttaa, että luin Alkio-opistossa kieliä sen sijaan että olisin mennyt journalistiikka-linjalle. Ystäväni käänsivät päänsä minua kohti ja sanoivat melkein kuorossa: "Sä voit edelleen tehdä niin"

Välillä ajatus journalistiikan opiskelusta on nostanut päätään, mutta ajatus on jäänyt vain kevyesti leijailemaan mieleni sopukoihin. Olin jotenkin ajatellut, että that ship has sailed. Olen nyt tällä hetkellä unelmaduunissa hoitotyön saralla, mutta T kysyi: Sitäkö sä oikeasti haluat tehdä? Lopunelämäs? Jos jotain, oot ainakin luova. 

 

Tähän pitäisi saada nyt jokin mahtava loppukaneetti, lopetus siitä mitä nyt aion tehdä tai aionko ruveta toteuttamaan haavetta, joka minulla on pitkään ollut. Tosiasiassa en tiedä. Ehkä. Ehkä en. Ehkä olen onnellinen työssä, jossa saan konkreettisesti auttaa ihmisiä, mutta ei ole kutsumus. Ehkä voin tehdä molempia hommia. Onneksi elämä heittelee eri suuntiin. Ja onneksi yleensä itse voi valita mitä sillä haluaa tehdä. 

 

Oletko sä toteuttanut unelmiasi? 

 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Hävettää vähän kirjoittaa tätä postausta. En tiedä miksi. En keksinyt parempaa otsikkoa. Neuroottisuus on vahva sana. Pelkästään tuo sana aiheuttaa vilunväristyksiä ja ohimon kiristymistä. En suoranaisesti ainakaan omasta mielestäni ole neuroottinen. En pidä itseäni takakireänä, en stressaa ihan joka asiasta ja minulla ei juurikaan ole pakkomielteitä. Piirteitä kuitenkin saattaa olla.

 

Eilen tuli vietettyä ilta T:n ja ystävämme J:n kanssa. Esittelimme ylpeinä "kaveritauluamme", jonka maalasimme T:n ja hänen kaverinsa kanssa. T:n kaveri oli maalannut tauluun punaista viivasettiä ja jättänyt ympärillä olevat alueet valkoisiksi. Taulua tehdessämme puhuimme kannattaako valkoiset kohdat täyttää värillä vai jättää noin, kuten kaverimme oli tehnyt. Erityisesti T pohti ääneen tätä asiaa. Sanoin T:lle, että hän voi maalata valkoiset kohdat seuraavana päivänä. 

Nyt kauan tuijotellessamme olimme sitä mieltä, että hyvä näin. Onneksi ei lähdetty maalaamaan, vaikka sinä olisitkin niin halunnut tehdä, sanoin T:lle. "Miten niin minä? Sähän sanoit, että maalaa ne seuraavana päivänä." "Niin mutku sä halusit tehdä niin" "Mä vaan mietin asiaa ääneen. Sä usein teet noita olettamuksia.", T tokaisi. 

 

Mielestäni tämä oli aika hyvä karkea analyysi minusta. Minä usein todellakin jonkun yhden asian vuoksi mietin, että tätä tämä ihminen haluaa tai näin hän ajattelee. Taulu on ehkä huono esimerkki, mutta onhan noita. Eräs tuttumme ei ole aiemmin hirveästi ottanut minuun kontaktia, joten olen ajatellut, että hän ei pidä minusta ihmisenä tai pidä minua minään, olen vain T:n tyttöystävä, johon ei edes kannata paremmin tutustua. Minulle ei tullut mieleenkään, että ehkä hän on vain hitaasti lämpenevä ihminen eikä tunne minua kovin hyvin. Kukaan ei voi yhden asian vuoksi tehdä ihmisestä olettamuksia. Kukaan ei voi päästä toisen ihmisen pään sisään. 

Usein nämä olettamukset liittyvät erityisesti siihen miten ajattelen ihmisten näkevän minut. Itsetuntoni on ottanut suuria askeleita eteenpäin, joten välillä tuntuu kuin ottaisin takapakkia tässä asiassa. Ajattelin siis antaa itselleni tällaisen kehittämistehtävän: Älä oleta. Jos jää vaivaamaan: kysy. Sillähän se selviää. 

 

Näitä juttuja varten on muuten olemassa ihan harjoituskirja. Voisin ruveta harjoittelemaan asioita Steven C. Hayesin ja Spencer Smithin kirjan, Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää, avulla. Se on täynnä tehtäviä, joiden avulla ihminen oppii hyväksymään paremmin asioita ja itseään ja ehkä oppia relaamaan vähän.

 

Toisaalta sekin pitää hyväksyä, että olen tällainen, ajoittain neuroottinen. 

Seuraa blogiani muuten Facebookissa

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Eräänä päivänä sain ikävää palautetta työkaveriltani. Palaute tuli kuin tykinsuusta, ynseästi ja tilanne jäi mieleeni pyörimään päiviksi. Mietin onko minun kohdattava hänet ja ottaa puheeksi, että tollainen käytös ei ole ok työpaikalla. Päätin ignoorata koko jutun ja sen jälkeen olen suhtautunut työkaveriin asiallisen viileästi. Yrittänyt näyttää, että en tee enää virheitä. Tänään kävimme kyseisen työkaverin kanssa pizzalla. Sanoin, että olin menossa ja hän tuli mukaani, vaikka oli suunnitellut menevänsä lenkille. Pizzojen äärellä jaoimme toisillemme hieman elämästämme, hieman jopa niitä kipukohtia ja unelmiamme. Huvittavia juttuja. Tilanne oli luonteva enkä miettinyt huutopalautetta sillä hetkellä.

 

Uskon, että työkaverillani oli ollut viime viikolla rankka viikko takana ja hänen oli purettava se johonkin tai johonkuhun. En usko, että hän halusi loukata minua tai edes ajatteli, että asia jollain tavalla vaikuttaisi minuun. En itse hyväksy sitä että muihin puretaan ärtymystä, sillä yritän itse olla äksyilemättä vähemmän tutuille ihmisille. How I Met Your Motherissa esitetty chain of screaming kun on tosijuttu - siis se, että kun yksi ihminen äksyilee toiselle, toinen purkaa sen toiseen ja kehä jatkuu. Jokainen jatkuvasti ärsytettynä purkautuu jossain vaiheessa.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa pyytää anteeksi. Tärkeää on myös ottaa anteeksipyyntö vastaan. Itse usein unohdan tämän ja tuijottelen maankamaraa ja mietin mielessäni mitä nyt tapahtuu, miksi tuo vaivautuu. Työkaverini saattoi tällä eleellä näyttää, että haluaa tutustua minuun. Ehkä myös pyytää anteeksi.

 
Pian on tulossa kehujen keskiviikko, jolloin tarkoituksella saa post it-lappusten ja muiden juttujen avulla kehua työkaveriaan ja kertoa miksi juuri hän on hyvä tyyppi. 
 
 
Lempeää viikkoa kaikille! 
 

 

 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Mulla oli ollut nyt viime aikoina superhauskaa. Tai sanotaan, että elämä on maistunut. Parhaita paloja siitä:

 

Kun päätän kännishä, että haluan otsatukan ja toinen kännissä oleva ystäväni leikkaa sen. Ja siitä tulee vahingossa täydellinen! 

Kun potilas sanoo, että aikoo asiakastyytyväisyysmittarissa antaa minulle täyden kympin

Kun töissä annetaan palautetta asiallisesti ja kannustavasti, vaikka olisi vähän munannut

Kun menee sinulle tuntemattomien seuraan kavereidesi kanssa tanssimaan ysäreitä ja kaikilla on hauskaa

Kun maalaa taulun rakkaan ja hänen kaverinsa kanssa

Kun on ylipäätään mukava herätä töihin, vaikka välillä joutuu heräämään viideltä

Kun rakas sanoo kauniiksi ihanuudeksi silloin, kun vähiten tuntuu siltä

Kun rakas sanoo, että aikoo maksaa mätkyni omilla veronpalautuksillaan, vaikka sanon, että hänen pitäisi käyttää raha itseensä

Kun saa juoda aamukahvin rauhassa ja lukea blogeja

Kun opettaja käyttää tunnin työni analysoimiseen, jotta on helpompi jatkaa kirjoittamista

Kun kaikki tuntuu olevan aika hyvässä balanssissa ja ei tarvitse enää pelätä niin paljon

 

Mikä asia on tuntunut teistä hyvältä viime aikoina? 

 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Sain eilen ensimmäisen kutsun ystäväni pikkujouluihin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että "iik, mulla ei oo pikkujoulumekkoa" ja toinen: "hei, nythän mulla on syytä ostaa sellainen"

Tänään selailin Zalandon ja Zaran tarjontaa ja oi, mitä kaunokaisia siellä onkaan. Mekkoni budjetti on maksimissaan 50 euroa. Joten here comes, 6 mekkoa minibudjetilla.

 

ZALANDO:

Buy here

Buy here

Buy here

 

ZARA:

Buy here

Buy here

Buy here

 

Vaikeinta on päättää halutako mekko, joka huutaa pikkujouluja vai mekko, joka tulee käyttöön arjessakin. Taidan päätyä mekkoon numero yksi.

 

Mikä on sinun valintasi? 

 

 

*Kuvat otettu suoraan Zalandon ja Zaran sivuilta

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

 

Kuva on viime vuodelta Ähtärin Flow Parkista. Huomasin, että temppuratailu ilmassa ei ole oma juttuni. Pelkään korkeita paikkoja, joten sain useita mini-paniikkikohtauksia. Lopulta kuitenkin kun olin päässyt radan päähän ja sain vain liukua, olo oli kuin voittajalla. Selvisin ja sain vain nauttia loppuliu'usta. Sama juttu ilmajoogan kanssa. Alaspäin roikkuminen eli lepakko-asento jännitti perkeleesti, mutta kun sai lopuksi vain maata liinan sisällä, endorfiini-huuma valtasi kehoni.

 

Samanlainen olo minulla on työurani kanssa. On tullut monta kertaa mentyä perse edellä puuhun ja joissain paikoissa olen tuntenut jopa fyysistä pahoinvointia. On ollut pätkätöitä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Nyt kuitenkin löysin oman juttuni. Olen nyt ollut viikon terveysaseman vastaanotossa ja rakastanut tuota hommaa kiireestä huolimatta. Vielä on paljon opettelemista, mutta olen nyt neljän päivän aikana noussut joka aamu kuudelta innoissani. Kuullut eräältä potilaalta, miten sen huomaa, että sinä tykkäät tästä hommasta ja hoitoala taitaa olla kutsumuksesi. Vielä hetki sitten mietin sitä onko minusta ollenkaan hoitajaksi. Työ on osa-aikaista ainakin vielä, joten en sen vuoksi ole hehkuttanut työn saamista niin paljon. Ehkä kuitenkin pitäisi. 

 

 

Kuva sivulta onlyanurse.com

 

Oletko sä löytänyt sen oman juttusi? :) 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Lapsena lempipuuhaani oli piirrellä nurkassa yksikseni. En ikinä kuitenkaan tuntenut oloani yksinäiseksi. Hoitotätini oli huolissaan sosiaalisesta kehityksestäni, kun en ikinä halunnut leikkiä muiden lasten kanssa. Kouluiässä yritin väkisin solmia ystävyyssuhteita, mutta aina tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi. Mietin, että ihmiset halusivat olla kanssani vain säälistä. Analysoin jo pienenä hyvin tarkkaan ennen kuin sanoin mitään ja monesti sitten puhuttiinkin jo jostain muusta asiasta. Sekös harmitti. Tuijotin koulun lasivitriinissä olevaa hymytyttöpatsasta ja mietin, että jos tollaisen saisin, niin sitten kaikki olisi hyvin. 

Eräänä vuonna hymytyttöäänestyksessä muistan, että äänestys päätyi tasan minun ja erään tytön nimeltään Jatta, välillä. Hämmästelin miten edes olimme 'nokakkain' Jatan kanssa, koska hän oli niin sympaattinen, kun minä taas olin minä. Tehtiin uusi äänestys. "Hymytyttöpatsas on saatava", ajattelin ja äänestin itseäni. Kun voitin patsaan, tunsin itseni maailman suurimmaksi huijariksi ja omatuntoa kolkutti. Lyhykäisyydessään olin pienenä introvertti, jonka suurin haave oli olla sosiaalisempi ja tykätty ihminen.

Olen kuitenkin rohkaistunut aikuisuudessa ja viimeistään tielläni sairaanhoitajana löytänyt tavan olla ihmisten kanssa luonnollisemmin. Välillä lataudun ihmisten seurassa ja välillä tarvitsen yhden päivän itsekseni treffailun jälkeen, mieluiten sohvalla köllötellen.Varsinkin uudessa työpaikassa haastavinta on mielestäni sosiaalisen paikkansa löytäminen. Haluan miellyttää erityisesti niitä ihmisiä, joiden huomaan olevan vähän nihkeitä minua tai uusia työntekijöitä kohtaan. Olen edelleen se tyttö, jonka silmissä kiiluu mentaalinen hymytyttöpatsas.

 

Nyt opettelen kuitenkin hyväksymään, että olisin oma itseni, ambivertti Milla, joka ei ole se maailman sosiaalisesti lahjakkain eikä toisaalta lahjattomin. Joku joskus sanoi, että ihmisen suurin haaste on opetella tajuamaan se, että elämä ei ole oman itsensä löytämistä vaan oman itsensä luomista.

 

Vertti kuin vertti, jokainen on oman elämänsä ekspertti.

 

 

 

Share

Pages