Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Jihuu, sain töitä! Tosin tämä on vain kolmen viikon määräaikainen pätkä, joka kuulemma todennäköisesti jatkuu, jos tykkään olla siellä ja kaikki menee hyvin. Ensimmäinen päivä oli varsinaista hulabaloota ja tuntui että olin ihan käsi, mutta silti päivästä jäi hyvä mieli. Seuraavana päivänä sain olla vastuussa yhdestä palvelutalon kerroksesta ja tuntui, että handlasinkin sen ihan hyvin. So far so good. Olin yllättynyt, että viihdyin. Ehkä tästä tulee mun paikka. Ikinä tiedä minne elämä vie.

 

Menovinkki jyväskyläläisille: Tänään on vielä Jyväskylän kesän Neulefestarit Toivolan Vanhalla pihalla. Ajattelin itse hommata ainakin hamppulankaa, josta voisin väkertää rättejä. Kestävää, mutta ekologista. 

 

 

Kuva kaapattu Neulefestareiden sivuilta

 

Onkos joku muu käynyt tämän vuoden Jyväskylän kesässä? Mitäs on jäänyt mieleen? 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Olen nyt työttömyyden aikana havainnut, että on paljon asioita, omia toiminta- ja ajattelutapoja, joissa on pakko vähän skarpata.

Yksi tällainen asia on rakentavan riitelyn oppiminen.

Olen huomannut, että on aika hankalaa, kun molemmat on saman katon alla 24/7. Pahoitan mieleni tällä hetkellä lähes kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Siitä, jos toinen jättää tyhjät nuudelipussinsa pöydälle lojumaan tai tekee leipiä induktiolieden päällä ja ei siivoa muruja. Siitä, että toinen ylipäätään syö nuudeleita joka ilta. Siitä, että joudun tällä hetkellä maksamaan molempien kulut, vaikkakin väliaikaisesti. Siitä, että toinen käyttää sanaa chillääx, kun yrittää rauhoitella.

Välillä ajattelen, että olisi helpompi, jos saisi vain asua yksin ja elää itseään varten, siivota vain omat jälkensä. Olla oman elämänsä herra ja sisustaa mielensä mukaan. Sitten huomaan, kuinka ihanaa onkaan, kun toinen hassuttelee mun kanssa ja sanoo ihanuudeksi. Laulaa lämpimästi "Voi voi voi, pikku-Tillukkaa" (voi voi voi, pientä prinsessaa-mukaisesti niinkuin Egotripin Koivuniemen herrassa), kun valitan jostain asiasta. Tajuaa, että toinen oikeasti tukee ja haluaa, että toteutan itseäni. Tuntee mut varmaan paremmin kuin kukaan muu, tietää kaikki kipupisteet ja rakastaa silti. Tai juuri sen vuoksi.

Seuraavan riidan aikana yritän muistaa yhden asian: 

 

Asia, josta keskustelette ei ole kaikkein tärkein, vaan te kaksi olette tärkein.

Ja yritän kaivaa pääni perseestäni ja poksauttaa minä minä-kuplan.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Ennen Jyväskylän Lutakon sydämessä sijaitseva teenjuojien huone ja myymälä Teeleidi aukaisi ovensa eilen Kramsunkadulla Älylässä. Vaikka moni surkutteli ennenaikaisesti sitä, että Teeleidi vaihtoi osoitetta, on pakko sanoa, että uusi Teeleidi teki minuun vaikutuksen. "Pramea, mutta helposti lähestyttävä" olivat ensimmäiset ajatukseni uusista tiloista. 100-vuotias Karpion talo on itsessään jo nähtävyys. Paikalle oli saapunut sen verran porukkaa, että teetä sai odottaa saapuessamme tunnin verran. Otimme ystäväni kanssa Laulava lohikäärme-teetä ja kakkupalat.

Isojen tilojen lisäksi plussaa on, että myös pihalla on pöytiä ja ulkona ladon tapainen rakennus, jossa voi myös nauttia Teeleidin antimista. Jigotai huolehti avajaisissa ohjelmatarjonnasta, taiji-näytöstä oli mukava katsella pihalla teetä odotellessa paahtavassa auringossa. 

 

 

Ihana Teeleidi, sinä teet minusta teenautiskelijan. 

 

Kävikö joku muu avaijaisissa? Mitä piditte? :) 

Teeleidi

Kramsunkatu 1

40100 Jyväskylä  

Avoinna ark. 10-19 la 11-17

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Aamulla nousen

rastas nukkuu yhä

samoin onni

 

omat askeleeni on minuus

kun herään oudosta unesta

aamuyön valoon

 

luontopolku on opas,

hämmästyttävä tie jolle astumme

käsi kädessä

 

kipu sai

uuden seinänaapurin:

tervetuloa, veden kimmellys

 

Aurinko paahtaa

innostus polttaa kuumemmin

rakkausviestit hikoaa.

 

satakieli virittää

hiljaiset soittimensa,

sydämeni laulaa soolon

 

 Kuvat on otettu Tourujoen luontopolulta, haikut on keksitty itse Runorobotin avulla 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

On sitä tullutkin suudeltua tai tavattua kaikennäköisiä sammakoita aikoinaan. Visual Diaryn- ja Anna Vihervaarasta-blogien innoittamana kokosin oman kamalimmat asiat mitä minulle on sanottu-deittikollaasin.

 

Mies näki minut ensimmäistä kertaa ilman paitaa. "Hyi, sulla on mahakarvoja. Älä nyt mitään ryijyä kuitenkaan kasvata."

Päättäessämme, että lopetamme deittailun, kysyin samaiselta mieheltä näemmekö vielä, johon hän vastasi:

"No jos tuut kadulla vastaan niin en välttämättä vaihda puolta."   Vitsi mikä jackass.

 

'Karvanoppamies' (maajussi, jolla karvanopat autossa) kertoi ensimmäisillä ja ainoilla treffeillä:

"No voimmä nyt tällä kertaa tarjota" ja ylpeänä kaivoi lompakon taskustaan.

Myöhemmin selvisi että: "Mä tavallaan vielä asun äidin ja isän kanssa." Minä: "Aiotko joskus muuttaa pois?" "No en ainakaan hetkeen kun äiti pesee pyykit."

Kun sanoin, että ei ole kipinää, joten en halua enää nähdä, mies totesi: "No kai sitä voi silti panna?"

 

En ollut treffeillä tämän miehen kanssa, mutta hän oli telttanaapurimme yksillä festareilla. Mies selitti kanadalaiselle miespuoliselle ystävällemme englanniksi: "These are real nice girls. I wanna have sex with that one.",  ja osoitti minua, johon minä tokaisin: "Joo, mä muuten osaan englantia" Mies: "Oho, ihan tosi?"

 

Puhuimme yhden treffikumppanin kanssa Simon Peggistä sen jälkeen, kun olimme katsoneet Hot Fuzzin. Mies kysyi: "Onko se ruotsalainen?", johon minä korjasin että brittiläinen. "Onko se sama asia kuin englantilainen?" Mies ei selkeästikään ollut mikään kovin terävä tyyppi muutenkaan.

 

Pitkäaikainen rakkauteni totesi suhteemme alkuaikoina jostain syystä:

"Sä viet mut kauemmas Jumalasta."   Pitkään tämän jälkeen tunsin olevani jokin antikristus.

 

Yllättäen näitä ei tule enempää mieleen, joten jaan vielä ystäväni treffikumppanin letkautuksen:

"Haluun kumppanin, joka haluu kans syödä keltaista lunta."     Öööööö, että mitä? 

 

Ois kiva lukea muidenkin treffikumppanien möläytyksiä, joten kertokaa, jos tulee mieleen. :) 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Soitin tänään hieman pelottavan puhelun opintosihteerille. Pyysin toistamiseen pidentämään opinto-oikeuttani. Opiskelen siis avoimessa ammattikorkeakoulussa mielenterveyden syventäviä opintoja 15 opintopisteen verran. Töissä ollessani puolen vuoden aikana en saanut yhtään opintoja tehtyä. Nyt kevään aikana olen painanut melkein kaikki opinnot loppuun, mutta kehittämishankkeen (kirjallisuuskatsaus) kanssa on ollut painimista. En vaan kertakaikkiaan saa päätäni kiinni siihen tai sitten kirjoitan vähän aiheen vierestä.

Puhelu meni suunnilleen näin:

"Siis sä oot aloittanut nää opinnot jo vuosi sitten. Tää menee vähän harmaalle alueelle, että voiko tätä pidentää, kun periaatteessa nää opinnot ois pitäny pusertaa puolessa vuodessa."

"Mulla on siis opinto-oikeutta heinäkuun loppuun asti, mut mun ohjaaja jää jo aikaisemmin kesälomille, kuin sen oli tarkoitus. Se kehotti mua pyytämään lisää opintoaikaa. En kertakaikkiaan saa tehtyä näitä yhdeksänteen päivään mennessä."

"Niin haet siis tän vuoden loppuun asti opinto-oikeutta? Tässä on vähän pelkona se, että kun se aika menee noin kauas, niin ne opinnot jää kokonaan suorittamatta."

"Kyllä mä varmaan saan ne aikaisemmin tehtyä, mut aattelin noin varmuuden vuoksi."

"Okei, laitetaan se vuoden loppuun asti, mutta sitten et saa kyllä yhtään enempää. Mä kirjoitan sen tänne ihan ylös."

"Kiitos kiitos."

 

Kylläpä nyt tuntuu siltä kuin rinnan päällä olleet kivet olisivat vierineet pois. Enkä koe itseäni yhtään enempää luuseriksi, vaikka sihteeri vähän morkkasikin antoi lisää potkua opiskeluihin. Nyt voin ehkä lukea kirjoja ihan huvin vuoksikin. Lukuhetkiä odottelemassa on ainakin Haruki Murakamin pääteos 1Q84 ja Sylvia Plathin novellikokoelma Paniikki-Johnny ja Uniraamattu.

 

Ja kirjallisuuskatsaus, I'm gonna kick your ass. Eventually.

Share
Ladataan...

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Niin, ytimekäs otsikko kertookin kaiken. Olen nyt viime päivinä haaveillut hommaavani pahan hiuspäivän varalle tyylikkään turbaanin ja olalle satchel-laukun. Näitä on vain ylivaikea löytää Suomesta tällä hetkellä kohtuuhintaisina tai haastavaa löytää ylipäätään. Nurmi Clothing Company teki ylisiistejä turbaaneja, mutta on jo lopettanut toimintansa. Herné, tuo ekologinen asusteiden valmistaja, jonka tuotteita saa Weecosista tekee tyylikkäitä ja persoonallisia turbaaneja, mutta ne maksavat 45 euroa kappale! Työnhakijalle melkoinen rahasumma. Tietäisikö joku jonkun, joka osaisi tehdä turbaaneja itse? Ei ole ilmeisesti mitenkään kovin hankalaa, mutta uskon, että omat räpellykseni näyttäisi ala-asteelaisen tuotokselta. 

Olen käytännöllisten laukkujen ystävä ja viime kuukausina mennyt Kånken- ja Adidas Originals-repulla, mutta en haluaisi olla pelkkä repputyttö. Satchel-laukku olisi päivieni pelastus. Olen ihastunut Cambridge Satchel Companyn klassisiin satcheleihin, mutta heillä ei ole jälleenmyyjiä Suomessa ja olen jotenkin arka tilaamaan ulkomailta (plus köyhä, kuten jo sanoin). Tori.fi:ssä myytävät nahkaiset satchelit pyörivät sadan euron kieppeillä. Vähän rupsahtanut laukkukin kelpaisi.

 

Huoh, aina saa haaveilla ja kaikkea toivomaansa ei tarvitse saada, mutta damn. Onkos teillä laukkuhaaveita ja mitä mieltä olette turbaaneista? 

Kuva Herné:n sivulta

Kuvat Cambridge Satchel Companyn sivuilta

 

 

 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

Luin Hesarin verkkosivuilla tilaajille tarkoitetun jutun onnellisuudesta. Siinä 72-vuotias psykologian emeritusprofessori, niin sanottu "onnellisuusprofessori", Markku Ojanen pohti onnen saavuttamista. Hänen vinkkinsä olivat simppelit, mutta ilmeisesti toimivat. Ojasen elämä ei ole ollut helppoa, mutta silti hän kokee olevansa onnellisuuden ilmentymä. Hänen vinkkinsä ovat:

Koeta olla ystävällisempi.

Kiitä enemmän ja anna tunnustusta.

Hoida omaa kuntoa.

Pyydä anteeksi, kun on aihetta.

Pidä huolta läheisistä ihmissuhteista.

Olen itsekin pohtinut jonkin verran onnellisuutta erityisesti silloin, kun elämä ei ole mennyt ihan putkeen. Moni uskoo elämän tarkoituksen olevan olla onnellinen ja niin tavallaan minäkin. Masentuneena olen pitänyt itseäni epäonnistuneena siksi, kun en ole saavuttanut onnellista tilaa. Uskonut onnellisuuden olevan vain pieniä valon hetkiä, jotka harvoin toistuvat.

Jos minulta kysytään nyt mitä minulle kuuluu, voisin sanoa, että kohtuullisen hyvää. Olen nyt havainnut kuitenkin itseni helposti uhriutuvan. Olen ajatellut, että minulla on siihen oikeus; sainhan potkut vakipaikasta vain sen vuoksi, etten voinut lääkärin mukaan tehdä yövuoroja. Rahaa on vain vähän. Äitini on kuollut. En tiedä tarkkaan mitä elämältäni haluan. Minulla on 1 tyypin diabetes, määrittämätön koliitti ja keliakia. Olen mielenterveyskuntoutuja. Sitä olen varmaan aina, vaikka olen saavuttanut jonkinlaisen mielenrauhan.

Ojanen on tutkinut myös uhriutumista. Hän ei ole aivan varma miksi toinen kestää vastoinkäymiset paremmin kuin toinen, mutta hänen mukaansa kohtuullisesti pärjääjiä yhdistää usein kolme asiaa. Tämä on suora lainaus:

Yksi on aktiivisuus. Aktiivinen voi olla harrastuksissa, vapaaehtoistyössä tai melkein millä tahansa elämänalueella. Aktiivisuus ehkäisee käpertymistä itseensä.

Tärkeää on myös pysyä erossa alkoholista ja muista päihteistä.

Kolmanneksi pärjääjillä on usein joko puoliso tai lapsia, joiden takia he velvollisuudentuntoisina yrittävät pitää itsensä kasassa.

 

Päätin aloittaa nyt onnellisuusprojektin. Miettiä mikä elämässä on tärkeää ja löytää kiitollisuuden aiheita. Kääntää negatiiviset asiat positiivisiksi. Teen sitäkin usein. Voisin miettiä vastoinkäymisiäni näin; Onneksi sain potkut, sillä kolmivuorotyö olisi horjuttanut terveyttäni. Rahaa on vain vähän, mutta ainakin opin tervettä kuluttamista. Sain olla äitini kanssa 17 vuotta, onneksi ehdin tutustua häneen. Kun en tiedä mitä elämältäni haluan, kaikki on wide open. Sairauksieni avulla kiinnitän enemmän huomiota siihen, että voin hyvin ja pidän itsestäni huolta. Olen saavuttanut sen mielenrauhan ja mielenterveysongelmien vuoksi pystyn samaistumaan muiden ongelmiin paremmin ja olemaan tyytyväinen niistä hyvistä päivistä. Saan toimia pian vertaisohjaajana siksi, että olen kokenut vakavan masennuksen. 

Minun piti psykiatrian polilla keksiä slogan, jota mietin silloin, kun kaikki tuntuu menevän huonosti. Oma lauseeni on tämä:

 

Kaikki tulee menemään lopulta hyvin.

 

 

Share

Ladataan...
LAISKA SUNNUNTAI

1) Puhu kuten viisivuotias

Kerran haastattelussa jäädyin ja sanoin haluavani työpaikan, sillä "Pidän kaikista kaloista ja äyriäisistä" (?!?). Kumma kyllä sain paikan ja olin kala-/palvelutiskillä töissä viitisen vuotta.

2) Kerro haluavasi äidiksi

Koska kaikki mahdolliset työnantajathan niin haluavat tietää, että jättäydyt mahdollisesti pian töistä pois. Viisivuotissuunnitelma-kysymykset, te olette tosi ovelia. 

3) Kerro, että olet joskus sairastanut masennusta

ja kerro että tuot tämän asian ilmi siksi, että "Tiedän osittain mitä nämä (nuorisokodin) nuoret käyvät läpi". Hei, miksi ette palkanneet minua? Kun mä kerran niin tiiän mitä noi nuoret tuntee.

4) Kun näyttää siltä, että kaikki on menetetty, kerro ettet loista haastatteluissa, mutta tositilanteissa et mene lukkoon

5) Kysy epämääräisiä epäilyttäviä kysymyksiä

Palvelutalon haastattelussa kysyin mitä tapahtuu tai mikä on protokolla, kun joku kuolee täällä. 

6) Älä laita puhelintasi äänettömälle. älä varsinkaan, jos viestiäänesi on viettelevä vihellysääni. 

Tilanteesta tuli niin mieleen Uusi Sherlock ja Irene Adlerin jättämä voihkaiseva viestiääni.

7) Kerro, että pitkäaikainen haaveesi on ehkä osallistua Idols-ohjelmaan

Onnekseni olin vasta 18-vuotias ja hain töihin makkaratehtaalle.

8) Mene väärään paikkaan hakemaan töitä

12-vuotiaana menin postitoimistoon ja kysyin siellä lehdenjakajan töitä. Olin harjoitellut puheen ja kaikkea, kaiken lisäksi änkytin. Virkailija sanoi: "Sä oot kyllä todella suloinen, mutta ei niitä töitä meiltä haeta."

9) Yritä näyttää sosiaalisia taitojasi ryhmähaastattelu-tilanteessa esittämällä itse joku yllärikysymys koko ryhmälle. 

Lopputulos oli kiusallinen hiljaisuus ja neljä kysymysmerkin näköistä ihmistä. Ja kaiken lisäksi kukaan ei vastannut kysymykseeni.

10) Kerro rehellisesti, että lopetit jossain paikassa työskentelyn, koska et tykännyt olla siellä. 

Rehellisyys hyvä, mutta työnantajalle saattaa herkästi tulla mieleen, että ehkä vain otat ja lähdet heti, jos jokin epäkohta tulee vastaan.

 

Ja näitähän tulisi vielä lisää. On ylipäätään ihme, että olen joskus päässyt töihin. Mitäs mokia teille on sattunut? :) 

 

"Oops, I did it again"

 

Share

Pages