Miksi, oi miksi

Ladataan...

Välillä mä kadehdin todella paljon ihmisiä, jotka osaa elää hetkessä murehtimatta menneitä tai tulevia aikoja. Tehdä asioita spontaanisti. Olla välittämättä muiden mielipiteistä. Noi kaikki on juttuja, joita mä en ole koskaan osannut. Aina murehdin, ennakoin, pohdin, ylianalysoin ja mietin asiat monelta kantilta. Enemmän kuin tarpeeksi. Useimmiten pelkään aivan turhaan valintojeni seurauksia. Yhdistettynä ujouteen kuvailemani luonteenpiirteet (?) eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Toisaalta ehkä ne ovatkin seurausta toisitaan, limittätyneitä toisiinsa. Miksi, oi miksi en osaa heittäytyä ja päästää irti vanhoista tavoistani ja pidättyväisyydestäni?

Share
Ladataan...

Kommentit

_PihLa_ (Ei varmistettu)

Mulla on ihan sama ongelma (jos se nyt edes on mikään ongelma). Hieman liian ujo ja hieman liian murehtiva. Että kaikkea ei tarvitsisi niin paljon miettiä ja osaisi tehdä asioita noin vain spontaanisti. Sitä minäkää en osaa, ikävä kyllä. Pitäisi varmaan vain yrittää opetella :)

Kommentoi

Ladataan...