5+1 asiaa, joita ikävöin ulkomailta

Ladataan...
Laura de Lille

Asuinmaan vaihtamisessa on perustavanlaatuinen dilemma: asettui minne tahansa, edellisestä kotipaikasta jää aina jotain ikävöitävää. On tapoja, rutiineja ja ruoka-aineita, jotka hitaasti mutta varmasti hiipivät mieleen, kun sitä vähiten odottaa.

Ulkosuomalaisten ikävöintiklassikko on tietenkin ruisleipä. Kaivata saattaa myös asioita, joista ei alkujaan edes pitänyt: vasta ulkomaille muuttaessani opettelin syömään salmiakkia ja nostalgisoimaan kulttuurini ärsyttäviäkin piirteitä, kuten vaikkapa kroonista epäsosiaalisuutta. Sitä kaipasin hississä ja bussimatkoilla, kun tuntematon vierustoveri ei lakannut pälättämästä säästä, vaikka itse olisin vain halunnut tapittaa maisemia tuppisuuna.

Ilmiölle löytyy toki nimi – kulttuurishokki. Mutta miksi kutsutaan kaipuuta, jota potee palatessaan kotiin ulkomailta? 

Jotkut tavat ja rutiinit vaativat aidon kulttuuri- ja kielikontekstin toimiakseen, ja niinpä niiden paluumuuttoharrastaminen voi tuntua pöljältä. Jos leffojen katsominen tai vieraskielisten lehtien lukeminen on hyvä tapa lievittää ikävää, kiitospäiväillallinen tai pahvikruunu loppiaisena olisivat jo suoranaista hätävarjelun liioittelua – maistuivat karpalohillo tai mantelimassakakku kuinka hyviltä tahansa.

Sitä paitsi, ikävöidyt asiat ovat yleensä vähän noloja.

Tänään ajattelin kertoa, mitä hölmöjä juttuja kaipaan edellisistä kotimaistani. Aloitetaan!

1. Turhautumiskurkkuääni

Niin paljon kuin tämä jaksoi joskus nyppiä, nostalgisoin ranskalaisten raivorehellistä tapaa näyttää turhautumisensa. Se on syvältä kurkusta lähtevä, lähinnä räkimiseltä kuulostava argh-äänne, joka päättyy lakoniseen toteamukseen tyyliin: Ça m'énerve! (Ärsyttävää!

Kuulostaako tyylikkäältä? Kokeilkaa istuttaa tuo elegantin, ballerinoissa sipsuttelevan pariisittaren suuhun. Kyllä lähtee!

2. Crème de Marron

Ällömakea kastanjamönjä, jota ranskalaiset syövät jälkiruokana happaman jogurtin kanssa. Niin hyvää, että sukat pois!

3. Ulkosuomalaisslangi

Ulkosuomalaisslangi on asia, jota Suomen suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää. Se on puhetapa, joka syntyy vieraassa maassa muiden paikalliskieltä puhuvien suomalaisten seurassa. Arkikäytöstä slangi tippuu muualle muuton ja kieliympäristön vaihtumisen seurauksena. Hiffasin esimerkiksi itse toissapäivänä, että en enää käytä sanoja kuten pubelli (la poubelle, roskis) bordelli (le bordel, sotku) enkä enää puhu hamstrauksesta hordaamisena (hording.)

4. Ranskalainen juomakulttuuri

Ranskasta kaipaan myös seurustelukulttuuriin liittyviä juomia: pikaespressoja baaritiskillä, kahden euron Kirejä ja tietenkin Pastista. Chin chin!

5. Trader Joe's

Yhdysvalloista ikävöin kuollakseni Trader Joe'sia. Tältä markettiketjulta löytyvät parhaat vegeruoat, merisuolasuklaat ja myymälämusiikit (The Cure, anyone?) Kaipaan myös suosikkikauppani puolikaverillista henkilökuntaa: kerran kassa vaati saada arvata horoskooppimerkkini, ja oikeinhan se meni. Kauan eläköön asiakaspalvelu!

+ 6. Oikeasti hauska sarkastisuus

Valehtelisin, jos väittäisin, että en kaipaisi myös jenkkien huumorintajua ja englannin kielen mieletöntä akrobaattisuutta. Akuuteinta ikävää voi onneksi lievittää vaikkapa Gawkerin lukemisella tai taustamusiikittoman MacGyver-intron katsomisella.

Jotain muuta, mitä? Entiset tai nykyiset ulkosuomalaiset, antakaa palaa:

Mitä löytyy teidän listoiltanne?

Share

Kommentit

Sannnna (Ei varmistettu)

Voi, hyvänkuuloisia juttuja! Kastanjatahna ylittää oman makeudensietokynnykseni, vaikka kaapissani nököttääkin yksi pieni purkki Clément Faugierin tahnaa ihan vaan siksi että se pakkaus on niin pirun söpö. Pahimpaan ikävään kannattaa kuitenkin tarkistaa Stockan Herkku, Bonne Mamanin versiota muistelen siellä joskus nähneeni.

Laura Pollari
Laura de Lille

Se on muuten saakelin söpö pakkaus se :-)

Kiitti Bonne Maman -vinkistä. En edes tiennyt, että niiltä löytyy sitä myös!

Bisous, Roosa (Ei varmistettu) http://forgivemeautumn.blogspot.fi/

hahaa, kohta kolme on etenkin erittäin tuttu juttu, jota kaipaan kyllä kovasti! pitkään puhuin viihteelle lähtemisestä sortiirauksena (sortir) mutta sitä ei ihan suomessa kukaan tajua :--D on todella klisee, että kanadalaiset sanovat koko ajan sorry, mutta se pitää aika hyvin myös paikkaansa ja sellaista huomaavaisuutta sosiaalisessa kanssakäymisessä ikävöinkin montrelin-ajoilta. ja vaikka aluksi bussipysäkkien tarkat jonot sen mukaan, missä järjestyksessä pysäkille on tultu, tuntuivat naurettavilta, niin nyt kaipaan niitä, kaikki tuntuvat täällä suomessa vaan rynnivän bussiin, "minä minä minä ensin!" :-D

Laura Pollari
Laura de Lille

Siis mitä, montrealilaiset jonottavat bussipysäkillä? :-D

Ja toi sortiiraus on muuten kova!

Jenni_Kuperkeikkaseikka

Ulkosuomalaisslangi, joo. Saksan kieliseen sanaan kun lisää i-kirjaimen loppuun, niin saa aikaan ihan ymmärrettävän saksansuomalaissanan. Nähdään hauptbahnhoffilla (päärautatieasema), tms.

Laura Pollari
Laura de Lille

Ihan täydellistä!

Romaanisten kielten kompaktiuteen tottuneena huvittaa vain tuo saksankielisten yhdyssanojen pituus (tuossahan on yhteensä kolme?) :-D

Stazzy
Stazzy

Huvitti tuo kurkussa röhäisty "raaah". Kaikkea kumma sitä itsekin oppii Ranskassa. Lisäksi tietysti se semmoinen "beeenh", joka sopii toteamukseksi kaikkeen :)

Mä jäisin kaipaamaan Ranskasta sitä semmoista kahvila- ja baarikulttuuria. Tai niin noh, ei tässä pikkukaupungissa seitsemän jälkeen ole auki kuin pari ravintolaa, mutta heti kun mennään vähän isompaan kaupunkiin, istuskelupaikkoja löytyy jokaiseen makuun. Vähän samaan liittyen kaipaisin takuuvarmasti edullista viiniä ja olutta.

Suomesta kaipaan toisinaan juuri sitä ruisleipää ja satunnaisesti kunnon saunaakin, vaikken mikään kova saunoja olekaan. Ehkä kuitenkin eniten luontoa. Sitä semmoista luontoa, joka vain on hyvin itsestäänselvästi läsnä joka paikassa. Jopa kaupungeissa. Toisinaan tekee oikein kipeää kun miettii, miten Suomessa on metsä aina siinä.
 

Laura Pollari
Laura de Lille

BEEEH! :) Täydellinen täytesana kaikkiin tarpeisiin.

En nyt halua kuulostaa siltä, että alkoholi olis mulle joku pakkomielle, mutta onhan se nyt täydellisen väärin, että lasi viiniä Ranskassa maksaa kaksi euroa ja Suomessa kahdeksan. En ala!

Kapa (Ei varmistettu)

Hauska aihe! Mä oon kans just niin kliseinen suomalainen, et kotimaasta kaipaan ruisleipää ja mökkiä. Ja pohjoisen valoa.

Ranskasta kaipaan ehdottomasti apéro-kulttuuria kaikkineen: edullisia lasillisia baarissa suolapaloineen, kaverin luona nautittua "apéroa", josta tulee ähky ja tietty apérosta alkanutta aamuneljään jatkunutta ex tempore -iltaa. Parasta! Myös pala juustoa jälkkäriksi teki niin suuren vaikutuksen, et sitä oon jatkanut missä vaan asunkin. Ja kyl mä kaipaan myös poskipusu-kulttuuria eli sitä, et jokainen huomioidaan kun tavataan ja kun lähdetään (vaikka paikan päällä se toisinaan rasittikin).

Brysselistä mä kaipaan kaupungin käsittämätöntä kansainvälisyyttä ja expat-slangia joka on ulkosuomalaisslangia 2.0. Ja tietty jokailtaisia vastaanottoja, kulttuuritapahtumia (esim. tanskalaisfilmifestivaali vink vink) ja muita rientoja.

Vitsit, näitä vois listata vaikka kuinka!

Laura Pollari
Laura de Lille

Siis meinasin listata apéron! Sitten muistin ne kalanmuotoiset suolakeksit, valmispakatut oliivit ja härpäkkeet ja muutin mieleni. :-D

Mut hei, kerro nyt ihmeessä millaista on tuo next level -ulkosuomalaisslangi. Haluaa tietää!

applepie (Ei varmistettu)

Oih ja voih.

Nykistä kaipaan NOPEAA palvelua kahvilajonossa. Helsinkiin palattuani palvelun HITAUS on alkanut ärsyttää. Aluksi passiivis-aggressiiviset "NEXT!" -huudot saivat olon tuntumaan hitaalta hutilukselta, mutta sitten siihen tottui - ja take-away -kahvien nopeutta alkoi todella arvostaa.

Toisena juttuna metrossa esiintyvät hiphop-kokoonpanot ja blues-laulajat. Välillä teki mieli jäädä kyytiin kuuntelemaan esitys loppuun.

Ja ehkä vielä mainittava DOLLARIN pizza-slaissit, ja Artichoken paksuakin paksummat palat!

Laura Pollari
Laura de Lille

Siis..

Dollarin pizza-slaissit (3 bros, vai mikäsenyoli) = jees.

ARTICHOKE = aivan hemmetin jees!

ViviS (Ei varmistettu) http://viviandcoblog.com

Niin totta! En tosiaan tiedä miksi tuota tunnetta voisi kutsua, juurettomuus olisi kai se yleistermi (vaikka vähän negatiivinen minusta onkin). Hmm... Pitäis kehittää joku termi! Ranskalainen avomieskin kaipaa usein Suomeen, sama juttu siis toimii niinkinpäin.

Itselle ranskan ja suomen väliä seilanneena (tällä hetkellä Ranskassa) tuo iskee aika usein. Suomessa asuessani viljelin myös aika ranskasti ulkosuomalaisslangia, sportti oli urheilua ja sakki laukku eikä mikään porukka :D Kummasti huomasin, että suomessa viihdyin välillä parhaiten suomessa asuvien ulkkisten tai muiden kauemmin ulkomailla asuneiden kanssa. Oli jotenkin yhteinen kokemuspohja ja pystyi puhumaan just tälläsista asioista. Ranskasta kaipasin mm. vihannesmarkkinoita ts. ihan tavan marché, miksi kaikki suomen vastaavat on niin valjuja? Myös aiemmin mainittua apèro-kulttuuria kaipailin. Ja varmasti monta muutakin asiaa, ei vaan kaikki just nyt tule mieleen :) Ai niin, poskisuudelmia! Nykyisin menen suomessa aina vähän sekaisin että pitäisikö tätä ihmistä nyt kätellä, moikata vaiko halata. Ei siinä mitään, sama juttu on kyllä käynnissä välillä täälläkin: kätelläkö vaiko suukottaa, kuinka monta ja kummalta poskelta aloittaen? :D

PikkuPilvi (Ei varmistettu)

Flaamissa eli Belgian hollannissa käytetään sanaa "Schandalig", jonka voi lisätä kommentiksi mihin tahansa asiaan, joka on jotenkin pöyristyttävää. Suoraa suomennosta en edes tiedä - skandaalinomainen lienee lähin käännös. Belgian ajoistani on jo vuosia, mutta haluan edelleen lipsauttaa tuon sanan aina sopivan tilaisuuden tullen:

"Ja sitten se turkismummo etuili mua Stokkalla, Schandalig!"
" Näillä ei ole sitä parempaa giniä mun GT:hen, Schandalig!"
" Sillä on toinen nainen, Schandalig!"

Hetken hoin pöyristyttävää, mutta kaverit sanoivat, että kuulostan tärkeilevältä tädiltä. Kaipaan siis hurjasti tuota sanaa, joka antaa kivan skandaalinomaisen säväyksen niin suuriin kuin pieniinkin elämän epäkohtiin :).

+ halpaa olutta

Sucette
ce petit cœur

Mää kaipaan Ranskasta kunnon patonkia ja pain aux raisins. Suomesta en vaan ole löytänyt kunnon patonkia. :'( Kyllähän ne halvat viinitkin oli ihan kiva juttu. Kaipaan myös kauniita taloja, metrossa matkustamista, ison kaupungin tunnelmaa. On varmasti jotain muutakin, muttei nyt tuu mieleen! Kieltä haluaisin kans elämässäni käyttää!!

Kanelibasilika

Yllätyin kun törmäsin kastanjatahnaan lähimarketissa - aamujugurttiin nam! :)

Kommentoi

Ladataan...