Aikamatkatreffit

Laura de Lille

Ei ole mitään periamerikkalaisempaa kuin vanhat kunnon diner-treffit: pitkänhuiskeat baarijakkarat, notkuvat herkkuvitriinit ja santsikuppia toisensa perään tyrkyttävät tarjoilijat.

Vähän kuin 1960-luvulla piipahtaisi. 

Bob Dylanin kanssa.

Jos iltapäivällämme olisi ollut soundtrack, olisi jukeboksissa soinut tämä.

Kotiin palatessa harmitti ainoastaan, että kaikkien aikojen paras aikamatkailuruoka, banana split, jäi tilaamatta.

Seuraavalla Long Island Cityn reissulla sitten – ja kahdella lusikalla, kiitos.

Share

Kommentit

Hosuli
Hömppäblogi

Awwww! Banana split ehdottomasti! Se ei tosin voi olla oikeasti niin hyvää kuin mun mielikuvissa.

Laura Pollari
Laura de Lille

Voi, kyllä se on! :)

Hosuli
Hömppäblogi

Oih!

Amandine (Ei varmistettu)

En kauhean usein kommentoi juttujasi, mutta pakko nyt kerrankin sanoa, että tämä(kin) postaus jotenkin kosketti ! Sulla on kyllä silmää valokuvaukseen, toka vika kuva on esim ihan mahtava !
En tiedä onko se tuo kaatosade tuolla ulkona vai miksi tänään on tavallista melankolisempi olo, mutta jotenkin näiden postauksien selaileminen saa hirveän haikean olon aikaan. Itsekin kun on jonkin aika uuden äärellä, mahdollisesti myös sen uuden maan. Ja on se erilaisten paikkojen ja ihmisten jättäminen taakse jotenkin kirpaisevaa, vaikka pitää ajatella, että aina sitä saa vaan uutta tilalle, eikä ne vanhatkaan välttämättäminnekkään katoa.

Kommentoi