AJLP, aikaa jälkeen lopputyön palautuksen

Ladataan...
Laura de Lille

Perjantaina se tapahtui: hyvästelin kaksin kappalein maailmalle lähteneen lopputyöni.

Täytyy myöntää, että nyt kun elämä on pyörinyt vain samaisen projektin ympärillä viimeiset viisi kuukautta, vapaa-ajan käsite on alkanut hämärtyä. Kun on pakertanut kaiken tämän ajan epäinhimillisen pituisia työpäiviä ilman lomaa, olo oli kieltämättä orpo, kun tiputin 1,1-kiloisen kirjekuoreni postilaatikon luukusta alas. Seuraava etappi onkin sitten joulukuu, jolloin esittelen työni viidelle pariisilaiselle muotialan ammattilaiselle ja valmistun sellaiseksi itsekin.

Tänä viikonloppuna juhlistin kirjallisen lopputyön valmistumista nukkumalla pitkät yöunet, käymällä juoksulenkillä, pidennetyllä sunnuntaibrunssilla ja laittamalla Twin Peaksit pyörimään. Jotain vapaalle vaihtamisestani kertonee myös se, että olen kulkenut kolme päivää samassa angstisessa ysäriteinilookissani, eli kukkamekossa, mustissa bootseissa ja parkatakissani. Lisäkapinana lakkasin kynnet oransseiksi ja matchasin ne syyllisyyttä tuntematta fuksianpunaisiin huuliin. Jes!

Nyt menen kuitenkin jatkamaan iltaa Agent Cooperin seurassa. Voikaa hyvin ystävät rakkaat!

Share
Ladataan...

Kommentit

Stillleben

Onneksi olkoon! Vaikuttaa siltä että olet saanut ison työn päätökseen. Sen jälkeen on varmasti kiva hieman lepäillä. :)

Jäin miettimään yhtä asiaa: Kirjoitit ymmärtääkseni koko 1,1kilon paketin ranskaksi? Tarkastutitko kielen jolla kulla, vai luotatko jo omiin taitoihisi? Olet ilmeisesti kuitenkin hetken asunut Pariisissa, joten en yhtään ihmettelisi, vaikka olisitkin itsenäisesti kirjaillut.

Kieli-aihe kiinnostaa minua henk. koht. paljon, sillä olen itse vasta aloittelemassa opintojani ulkomailla. Oma kielitasoni on "ihan ok", ymmärrän luennoilla puhutun kielen, kotona luen aiheen kirjallisuutta vielä aika tiiviisti sanakirjan kanssa, mutta harvoin uskallan omaa suutani julkisesti avata, ellei ole aivan pakko. Millaisella kielitaidolla itse lähdit Pariisiin? Millainen alku vieraan kielen kanssa oli?

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei ja kiitos paljon! Aika paljon vielä jänskätän palautetta, mutta se lienee ihan normaalia, kun on periaatteessa elänyt ja hengittänyt jotain asiaa näin pitkään.

Kirjoitin työni ranskaksi, mutta en kerennyt (aikataulusyistä) luettaa sitä ulkopuolisilla. Tämä on ihan ok - nään asian itse niin, että ei-natiivina henkilönä on vain luonnollista, että minulla on hapuilevampi kieli ja voin tehdä pieniä kielioppivirheitä. Jos olisin korjauttanut koko tekstin jossain, se ei olisi enää ollut "minua". Yritin kyllä parhaani mukaan pysyä helpoissa kielirakenteissa ja välttää turhaa kikkailua, että tekstistä tulisi mahdollisimman luontevaa. Toisekseen, koulun olen käynyt ranskaksi ja kirjallisista töistäni 99% on tehty ranskan kielellä, kapasiteetin pitäisi kyllä olla olemassa :)

Myönnän, että ranskalaiset osaavat olla aika snobeja oman kielensä kanssa ja että  kynnys avata oma suu ja yrittää rohkeasti voi olla aika korkea aluksi. Itse vietin ensin kaksi kesää Pariisissa opiskellen ja töitä tehden ennen kuin muutin kaupunkiin kesällä 2007. Sitä ennen olin lukenut ranskaa peruskoulussa sekä lukiossa nelisen vuotta. Kun muutin Ranskaan kielitaitoni oli vielä aika hatara ja sanasto köyhänlainen. Olin päättänyt jo sitä edellisenä kesänä, että puhuisin kieltä oli se miten huteraa tahansa.

Ensimmäinen vuosi meni vähän miten meni, mutta itsevarmuutta kieleen alkoi tulla kun aloitin koulun 2008. Jokapäiväinen kontakti opettajien ja muiden oppilaiden kanssa auttoi saamaan tietynlaista rutiinia kielen käyttämiseen ja myös laajensi omaa sanavarastoa aika hurjasti.

Olen itse todella kriittinen kielenkäyttäjä - suullisesti pärjään nyt hyvin ja natiivit luulevat usein aluksi, että olen ranskalainen tai ainakin puoliksi sitä. Kirjoitettu kieli on korrektia ja hallitsen oikeinkirjoituksen hyvin. Uskoisin, että heikoin lenkkini löytyy kirjallisista rakenteist, jotka ranskalaiset itse oppivat äidinkielentunneillaan ja  joita en (tietenkään) itse ole missään voinut oppia. Pilkut ja pisteiden paikat  ja lauserakenteet tuottavat suurimman haasteen kirjallisissa töissä.

Itse neuvoisin sinua olemaan vain rohkea uuden kielen kanssa. Usko tai älä, ymmärrän paremmin kuin hyvin, miten kauhean isolta kynnys voi aluksi tuntua. Ranskaksi on olemassa fraasi "se jeter à l'eau" (= heittäytyä veteen) joka on minusta aika osuva tässä tilanteessa. Joskus pitää vain ottaa riski ja uskaltaa! Alku voi olla tahmea, mutta asiat kyllä alkavat luistaa ajan kanssa, kun itsevarmuutta ja kokemusta kertyy :) 

"Katjuska" (Ei varmistettu)

Hienoa, onnea rutistuksellesi! Varmasti tuntuu epätodellisen ja epämääräisen tyhjältä olo hetken aikaa. Tiedän nimittäin tunteen gradun kirjoittaneena. :)

Kiitos myös seuraavan postauksen Pariisi -vinkeistä. Kunhan tästä tie vie sinne seuraavan kerran, aion käydä vinkkisi läpi.

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei Katjuska ja kiitos paljon! :) Huojentunut olo kyllä, mutta silti vielä vähän stressaa. Ainakin niin pitkään kuin palautetta tulee!

Kiva kuulla, että juttusarjasta on iloa - Pariisi-vinkkejä on luvassa lisää vielä monen kaupunginosan verran. Hang on :)

Stillleben

Hei Laura, kiitos todella paljon inspiroivista sanoistasi. Minulla oli eilen tosi kehno päivä kielitaitoni kanssa, mutta luettuani kommenttisi niistin itkut pois ja sain jopa päivän ensimmäisen hymyn muotoiltua kasvoilleni. Mieliala kohosi saman tien ja koko loppu päiväni oli pelastettu. Suurkiitos tästä! :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei vielä! Ihana kuulla, että sait kannustusta sanoistani. Usko tai älä - et ole kokemustesi kanssa yksin! Uuden kielen oppiminen välillä hyvin turhauttavaa ja sen kanssa ylipäätänsä "sinuiksi" pääseminen kestää oman aikansa. Älä ole liian ankara itsellesi. Muista, että virheitä saa ja pitääkin tehdä.

Suuri tsemppipotku sulle! :)

Kommentoi

Ladataan...