Bloggaajan uskottavuus

Ladataan...
Laura de Lille

Olen huomenna puhumassa jyväskyläläisen käsityömuseon iltatapahtumassa. Illan aiheena on bloggaus, ja kyseessä ensiesiintymiseni – ennen tätä en ole luennoinut bloggaajan roolissa.

Esitelmää suunnitellessani olen miettinyt paljon, millaisia bloggaamiseen liittyviä asioita haluaisin yleisön kanssa jakaa: miten blogi alkoi, miten se on kehittynyt ja mitä minä olen saanut siitä henkilökohtaisesti irti. 

Erityisesti jälkimmäinen on saanut minut mietteliääksi – mitä hyvää ja toisaalta huonoa julkisesta kirjoittelusta on seurannut?

Kun aloitin Laura de Lillen, halusin sivustani paikan, jonne ilmaista ajatuksiani ja kokemuksiani. Halusin kirjoittaa ja ottaa valokuvia. Blogini on ollut monia asioita, mutta ennen kaikkea henkilökohtainen päiväkirjani, vapaan itseilmaisun keino. Uskallan myös väittää, että sillä on ollut tärkeä rooli kirjallisten taitojeni kehityksessä. Onhan kirjoitustaito kuin lihas, jota pitää venytellä: vain säännöllisellä tekemisellä voi kehittyä.

Laura de Lille on seurannut elämääni viimeiset 6,5 vuotta. Siinä ajassa olen ehtinyt asua kahdella mantereella, valmistua koulusta ja aloittaa työelämän. 

Koulutukseltani olen strategisen muotiviestinnän ja -kaupan kandidaatti. Vaikka opinnoista on jo aikaa, tutkintoni on edelleen Suomen tasolla täysin uniikki: suoritin sen Pariisissa alan ammattilaisten ohjauksessa. Markkinointia minulle opetti massamuotifirman entinen johtaja, muotihistoriaa ja -sosiologiaa Niken trendipäällikkö ja mallistosuunnittelua Chanelin entinen asustesuunnittelija. Opiskelin myös viestintää, lakia, liikkeenjohtoa, brändäystä ja digimarkkinointia. Kolmikielisen tutkintoni neljä pakollista työharjoittelujaksoa suoritin isoille firmoille Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Valmistuttuani toimin kolme vuotta vaatetusalan markkinointitöissä – valtaosan ajasta New Yorkissa.

Suomeen muutettuani olen toiminut sähköisen markkinoinnin parissa sekä copywriterina, eli markkinointitekstien suunnittelijana. Niin paljon kuin ulkomailla olemisesta nautinkin, Suomessa työskentely on mielekästä ja merkityksekästä siitäkin syystä, että suomalaisen designin markkinoinnissa on vielä paljon työnsarkaa. Markkinat ovat pienet ja kansainvälistymisessä kaivataan apua. Olen iloinen, että minulla on kasapäin alaan liittyvää tietotaitoa, jota voin nyt jakaa omassa kotimaassani. Työtä teen pääasiassa sanojen avulla.

Miten tämä kaikki sitten liittyy bloggaamiseen? Ei yhtään mitenkään ja silti todella paljon.

Toisin kuin voisi kuvitella, blogikirjoittelu ei ole tukenut tai edistänyt uraani millään tavoin. Tilanne on jopa päinvastainen: joissain tapauksissa bloggaajastatus on vaikeuttanut töiden saamista.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen törmännyt monenlaiseen. Minua on pyydetty tekemään töitä ilmaiseksi, koska en ole toimittaja, vaan bloggaaja. Ammattitaitoani on kyseenalaistettu, koska olen opiskellut muotia ja kaiken kukkuraksi pidän blogia. Vähän aikaa sitten jouduin tilanteeseen, jossa työnantaja epäili minun olevan epäpätevä tekstisuunnitteluprojektiin, koska viime kädessä olen enemmän bloggaaja kuin mitään muuta.

Viimeistään tässä kohtaan halusin lyödä pääni seinään. Kielitaitoni voi olla moitteeton, portfolioni täynnä kokemusta ja hyvää tekstisuunnittelutyötä, mutta uskottavuus loppuu kohtaan, josta nettikirjoittelu alkaa. Miksi? En tosiaan tiedä.

Olen monesti miettinyt, miksi bloggaaminen on niin vinoon katsottua. Vielä en ole keksinyt yhtään järkeenkäypää syytä.

Sen sijaan tiedän, miksi bloggausta pitäisi arvostaa kokemuksena muiden joukossa. Jos ei sisällön tai edes toteutuksen takia, niin siksi, että:

1) Pitkään kestänyt bloggaus kertoo asialleen omistautumisesta – onhan kyse harrastuksesta, joka ei välttämättä tuota tekijälleen taloudellista hyötyä. Jos on omistautunut harrastaja, on luultavasti samanlainen työntekijä.

2) Se on pitkäjännitteisyyttä. En tunne paljonkaan tyyppejä, jotka antautuvat yhdelle asialle monta vuotta useita kertoja viikossa vaikka rättiväsyneenä. New Yorkissa asuessani itsekin kirjoitin blogia pääasiassa öisin – useimmiten 9-10-tuntisen työpäivän päälle. En tehnyt niin saadakseni kutsuja, huomiota ja ilmaista roinaa, vaan koska kirjoittaminen, sanat ja kuvat ovat intohimoni. 

3) Bloggaaminen on jatkuvaa itsensä haastamista. Kuten kenen tahansa ammatti- tai amatöörikirjoittajan työ, se vaatii jatkuvaa ideointia ja uusiutumista. Juttuideat eivät tule tarjottimella. Eilen laskin kirjoittaneeni 6,5 vuodessa yhteensä 1350 postausta. Jos se ei ole luovuutta, niin mikä sitten?

Tänään päätin kuitenkin päivittää portfolioni. Blogiani ei enää siellä mainita. Olen silti iloinen ja ylpeä lähes seitsemän vuoden rutistuksestani. Samat tunnit olisi voinut käyttää vaikka TV:n katsomiseen.

Sohvaa ei CV:ssä ihmeteltäisi. Eihän se näkyisi siellä ollenkaan.

Share

Kommentit

Roosa
Mangomalen

Hyvä Laura!

Millly (Ei varmistettu)

Kiitos Laura tämäniltaisesta vierailusta Jyväskylään :) Oli tosi mielenkiintoista kuunnella kokemuksiasi, kiva että tällaisia tapahtumia järjestetään!

Laura Pollari
Laura de Lille

No hei kiitos sulle, että tulit! :)

Rimpsu (Ei varmistettu)

Samaa mieltä! Oli niin mukava kuunnella sinun ja myös Outin kokemuksia ja ajatuksia. Kiva, että Jyväskylässäkin joskus tapahtuu:P Jäi kyllä niin hyvä mieli koko tapahtumasta, ai että:)

Laura Pollari
Laura de Lille

Mullekin jäi, ja varmasti muillekin esiintyjille. Plus Jyväskylä on tosi söpö!

Tiiiu (Ei varmistettu)

Olin myös kuuntelemassa sinua Jyväskylässä. Kiitos paljon! Tällaisia tapahtumia pitäis ehdottomasti järjestää myös tulevaisuudessa. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitos itselles, että tulit. Kiva tapahtuma ja reissu, kertakaikkiaan!

Saara / Postmodernhausfrau (Ei varmistettu) http://diepostmodernhausfrau.blogspot.co.at

Asiaa, hyvä Laura!

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Ikävä kuulla, jos bloggaaminen enemmänkin on sulkenut työtilaisuuksia pois kuin tarjonnut niitä. Omiin korviini tuo kuulostaa melkein yllättävältä, sillä olen kokenut, että viestintäalalla blogin pitäminen on vain plussaa ja todistaa, että pitää kirjoittamisesta ja sisällöntuotannosta. Nykyisen työpaikkani työhaastattelussa yksi haastattelijoistani paljasti lukeneensa blogiani, kun olin maininnut sen CV:ssä ja jopa kokeilleensa siellä jakamaani smoothieohjetta =)

Laura Pollari
Laura de Lille

Hyvä paljastus haastettelijalta :-)

Just näin mäkin asian nään.

Bloggaavat toimittajat ovat ok. Mikseivät siis muunkinlaiset kirjoittajat ja sisällöntuottajat?

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on kyllä sama kokemus kuin Lauralla, ja nimenomaan viestintäalalla :/

Oletin, että blogista olisi paljonkin hyötyä, mutta pikemminkin on ollut haittaa. Mulle on tullut vastaan mm. sellaista asennetta, että "luulee olevansa toimittaja kun on vähän nettiin kirjoitellut" (olen siis tehnyt toimittajan töitä paljon pidempään kuin blogannut). Yllättävän paljon on tullut tämän tyyppisiä kommentteja, ja sellaistakin olen ollut aistivinani että mua pidetään suoraan bimbona kun kerron bloggaavani.

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei, mietinkin tätä tehdessä sitä sun kirjoitusta! Se oli hyvä.

Mielenkiintoista kuulla samankaltaisia kokemuksia toimittajan suusta - että tällaisiin asenteisiin törmäävät viestintäalan ammattilaisetkin.

Olen kovasti miettinyt, miksi nimenomaan bloggaaville naisille yritetään niin kovasti sysätä tuota tyhjäpään leimaa. Toistaiseksi en ole keksinyt muita (huonoja) syitä kuin lifestyle-painotteisemmat aihepiirit ja toisaalta taas kilpailun - toisen tietoja ja taitoja harvemmin vähätellään, ellei niitä koeta jotenkin omalle jutulleen tavalla tai toisella uhkaksi. Olisi kiintoista kuulla esimerkiksi miespuolisten mielipide- tai politiikanbloggajien kokemuksista. Bimbotellaanko heitäkin?

FFFifi
Fitness Führer

Toi on aika tyypillinen ajattelumalli, että naisten harrastukset (tai jopa työt) ovat sellaista pikku puuhastelua, jolla ei ole mitään oikeaa arvoa. Ja erityisesti juuri vaikka muodista kirjoittaminen: sitä pidetään tyhjäpäisenä ja pinnallisena touhuna. Ikäänkuin siitä ei olisi mahdollista kirjoittaa ajatuksella, tai fiksua ihmistä ei voisi kiinnostaa "pinnalliset" asiat.

Mä en todellakaan usko, että "oikeista asioista" kirjoittavat miesbloggaajat kohtaavat samanlaisia asenteita. Kun taas jopa yhteiskunnallisista asioista bloggaavat naiset saavat bimbo- ja tytöttelykommentteja.

Laura Pollari
Laura de Lille

Oikeassa oot.

Tuohon mitätöintiin ei tosin syyllisty vain yksi sukupuoli ja sen edustajat. Jos miehet 'tytöttelevät', naisetkin osaavat olla toisilleen aika susia. En tiedä, missä hyvä sisko -pumpulimaailmassa olen ajatuksieni kanssa varttunut, mutta räikeintä on mielestäni se, että toinen nainen mollaa ja bimbottelee toista. Ns. blogien vihalukeminen on mielestäni tästä aika hurja esimerkki.

FFFifi
Fitness Führer

Joo, ja nämä jotka ovat sitä mieltä, että blogeilla ei saisi tienata mitään ("käsittämätöntä, että joku maksaa siitä että joku kuvaa vaatteitaan ja kahvikuppejaan") tuntuvat aina olevan toisia naisia. Miehiä se ei tunnu haittaavan.

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Hö, tylsä kuulla, että noin =(

Kommentoi

Ladataan...