Elämänhetkiä

Laura de Lille

 

Hävisin sitten kokonaiseksi viikoksi.

 

Elämä on pitänyt kiireisenä, ja tässä on tullut tehtyä vähän kaikenlaista.

Kirjoitettua, pyörittyä flunssan kourissa. Pukeuduttua hepeniin ja uusiin hippakenkiin. Tullut muistutetuksi olennaisesta (kiitos kotimme täyteen ahdetun jääkaapin oven) ja hengailtua vähän lisää sinipipoisen pojan kanssa. Aloitettua Girlsien ensimmäisen tuotantokauden ja tunnettua pienoista myötähäpeää. Etsittyä ja löydettyä – uuden pohjoismaisen kämppisvahvistuksen kommuuniimme, esimerkiksi. Pöyräiltyä lumisilla kaduilla ja syötyä elämäni parhaimpia köyhiä ritareita.

Enpä myöskään muista nukkuneeni yhtä paljon vuosikausiin. Hups.

 

Aika hyvää kiirettä loppujen lopuksi, sanon mä.  Palailkaamme takaisin normaliin blogirytmiin viikonloppuna.

 

Loistokasta perjantaita!

 

Share

Kommentit

Pumpsa (Ei varmistettu)

mitä myötähäpeää mahtoi girls tuottaa?

Laura Pollari
Laura de Lille

Sitä, etten aina oikein sarjaa katsellessa tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Girlseissä tiivistyy vähän surkuhupaisalla tavalla yhden sukupolven naiivi, mutta varsin hyvin aikaamme kuvaava egosentrinen elämäntyyli: ulkomaailmaa tarkkaillaan ainoastaan oman navan kautta, elellään huolettomasti vanhempien rahoilla ja asennoidutaan kaikkeen "no kyllä minä ansaitsen mitä vaan elämässä" -asenteella – muista ihmisistä ja maailmasta välittämättä. 

Girlsien ilmiömäinen suosio validoi joko sen, että a) sarja ja sen käsikirjoitus ovat oikeasti nerokkaita ja se puhuttelee itseironiallaan yhtä sun toista tai sen, että b) ensimmäisen maailman ongelmista on ihan ok jauhaa vaikka sitten HBO:lla – samaan tyyliin kuin Sex and the City opetti aikoinaan, että muka-vastuullisten aikuisten on jees shopata 24/7 ja omistaa kolmetuhatta kenkäparia. 

En ole oikein vielä päättänyt kumman vaihtoehdon puolelle kallistun.

Pumpsa (Ei varmistettu)

Okei. Itse olen nähnyt 5 ekaa jaksoa ja koen sen olevan katsottava sarja. Itseironista, pinnallista, kertoohan se nuorista aikuisista. Viihdyttävää. En ole tämän hetken nuori; olin sitä 80-luvun lopulla ja 90-luvulla. Kuitenkin koen sen ajoittaiset tilanteet pääosan esittäjän kautta hyvin tutuiksi, vaikka nuoruuteni ympäristö ja suurin osa tilanteistakin on ihan erilaisia. Lena Dunham (?) on hauska ja taitava näyttelijä ja kirjoittaja ja näköjään kaikkea muutakin;)

Kommentoi