Epäonnistumisista

Ladataan...
Laura de Lille

"Elämä on laulu.

Osa surullisia, toiset vähemmän. 

Lauluja ne kaikki kumminkin on."

Jäin miettimään kodittoman miehen sanoja astuessani ulos junasta. Niin sitä tässä vaan lauleskellaan, päivästä toiseen. 

Tuntuu kuin olisi vanhentunut kolme vuotta kolmessa kuukaudessa. Tarkkailemalla, oppimalla ja sopeutumalla. Sekä elämää että omaa itseään kuunnellen. Mutta eivät asiat aina ole näin olleet.

Koska minäpä kerron nyt teille jotain. Aivan liian usein ajatellaan, että ihmeet ovat iloisia asioita, muutoksia parempaan.

Ei välttämättä. 

Elämä on yhtä iloista ketjureaktiota. Jos en olisi ensin tehnyt suuria virheitä, en olisi tässä ja nyt. Hyvässä paikassa, ihmisten seurasta nauttimassa. Nauramassa vatsaani kipeäksi ja hakkaamassa kuvia ihooni hetken mielijohteesta. 

Jokaisella on menneisyytensä ja taakkansa, ja kaikille ei jaeta loistavia kortteja. Siispä kyllä. Joidenkin laulut soivat kepeämmin kuin toisten.

Mutta juuri siksi pitää yrittää. Koettaa tehdä huomisesta tätäkin päivää parempi. Elää ja tuntea täysillä, antaa mahdollisuus unelmille ja itselleen. Kokeilla ja oivaltaa, eksyä. Mokata kunnolla ja itkeä hetki sydän syrjällään. Sattuu, mutta vie eteenpäin.

On ihan ok olla tietämättä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Hölmöä on jättää kokeilematta, kulkea sokkona kädet silmiensä peittona. 

En minäkään tiedä, mitä mieltä olen muutaman vuoden päästä pääskysistä käsivarsissani. Toivottavasti samaa, mitä rypistyvistä silmäkulmistani. Haluan, että niissä näkyy elämä. 

Jälkipolvet kun tuskin saavat kauhean paljon irti elämäntarinasta, jossa äiti vähän suoritti.

Kerron mielummin, että juoksin päin seinää, katkaisin jalkani ja otin pari kolhua sydämeenkin. Nousin takaisin jaloilleni, entistäkin tarmokkaampana. Iskunkestävänä naisena, joka ei pienistä töyssyistä horju.

 

Entäs sinä?

Share
Ladataan...

Kommentit

lauray (Ei varmistettu)

New York kasvattaa kummasti, lyhyessäkin ajassa. Vietettyäni kuukauden siellä viime elokuussa, sain kummasti voimaa ja puhtia tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tämä teksti avasi jo hieman kiinni painuneita silmiäni. Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista! :------)

Tuo kyllä pysäyttää tuo suorittava äiti. Miten sitä osaisikin olla tässä ja nyt ja mokata leuka pystyssä. Olen usein miettinyt miten vähän osasin ennustaa siitä mitä minulle on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana ja siitä voi päätellä että aika vähän tiedän seuraavistakaan vuosista. Onneksi niin. 

Laura de Lille

lauray, olisipa kiva sanoa, että se oli tämä kaupunki, joka kasvatti! Ei ollut. Totean mielummin, että jatkoin kasvamista täällä. Ihanaa kevään jatkoa! :)

Minna J, suorituskeskeisen äidin kanssa samaan kategoriaan tippuu vanhempi, joka ei välitä ensisijaisesti miltä asiat tuntuvat, vaan siitä miltä ne ulospäin näyttävät. Jään leikistä mielummin kokonaan pois kuin opetan jälkikasvulle moisia kieroonkasvaneita viestejä ihmisenä olemisesta. Seinää ja tuulta päin täysillä vaan!

MariS_ (Ei varmistettu)

Laura kiitos tästä!
Sain tänään tietää, että en saakaan kesätöitä tälle kesälle, Sisäinen suorittajani kauhistui ja murtui täysin. En edes muista milloin viimeksi olen ollut ilman kesätöitä! Mitä sitä edes tekisi ilman töitä ja rahaa? Tekstisi luettuani aloin miettimään, että kannattaako sitä olla niin ankara suorittaja? Ainakin yritin, en onnistunut, no keksitään muuta! :) Mielummin tätä elämää elää täysillä. Vapaa kesä ei tunnukaan enää kamalalta. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Virheissä on se hieno asia että kun niitä tekee tarpeeksi niin niitä ei osaa enää pelätä.

En tiedä muistatko kun kyselin sinulta 1-2vuotta sitten sähköpostitse työharjoitteluun hakemisesta ulkomaille. Sinnehän hain ja pääsin. Täytin yli 40 hakemusta- 3 tuli vastaus, mutta se riitti.

En ehkä lähtenyt opiskelemaan juuri oikeaa alaa, mutta jotenki sitä pääsin aina sinne suuntaan mihin olin menossa-kun tarpeeksi puskin. Poikkiteloin oli kaikkea mahdollista, mm. opettaja joka oli sitä mieltä että nopeammin koulunsa suorittavalle voi sanoa/tehdä ihan mitä vaan. Kun sain kyyneleet kuivattua, otin itseäni niskasta kiinni ja menin sanomaan ettei peli vetele näin.

Kun sydämeni murtui ja kyseinen henkilö oli perseestä niin hymyilin vain entistä leveämmin hänen nähtensä. Ihmisten voivotellessa "no kyllä sä vielä jonkun löydät"- muistutan heitä ettei "kyllä sä vielä jonkun löydät" ole sen arvoinen.

Tällä hetkellä mielessä soljuu seuraava siirto, tai siis tuhat vaihtoehtoa. Katsotaan mikä niistä natsaa. Hienosti se hyppiminen tyhjän päälle on tähänkin asti toiminut. Joku saattaisi ehkä sanoa minua yltiöpostiiviseksi elämän rakastajaksi, mutta sitä minä juuri olen <3

p.s Olin juuri aloittanut uudessa työssä kun lähdit Tanskaan sohvailemaan, muuten olisin ollut haukkana kutsussa mukana..

Ihana teksti, kiitos. Sydämen äänen kuunteleminen ei ole aina helpoin eikä kivuttomin tie, mutta se kuitenkin on tie, joka antaa eniten. Mieluummin kuljen sydän palavana siihen, mitä oikeasti haluan, kuin ainaisesti viileänä sinne, minne joku muu minut haluaisi viedä.  

Vilmaaa (Ei varmistettu)

Oon miettinyt jo melko pitkään kahden jatko-opiskelupaikan välillä ja nyt tän postauksen ansiosta tiedän minne meen :) kiitos! kirjoitat aivan mahtavaa blogia

Konna (Ei varmistettu)

Ihana ja motivoiva kirjoitus! Mulla itselläni on ollut jo jonkin aikaa pienoinen kriisi juuri omien ns. epäonnistumisten suhteen, ja sun teksti antoi pienen rohkaisun tehdä muutoksia omassa elämässä ja ottaa uusi suunta. Maisteriohjelma ulkomailla, täältä tullaan! :)

Sayi (Ei varmistettu)

Olen lukenut tekstisi jo niin monesti, etten pysy enää laskuissa mukana. Se tiivistää kaikki tämänhetkiset ajatukseni, ja antaa minulle rohkeutta. Tulin juuri Pariisista, jonne matkustaminen oli ollut unelmani jo usean vuoden ajan. Vietettyäni siellä hetken, varmistuin siitä, että se on oikea paikka minulle. Nyt pohdin tulevaisuuttani, teenkö virheen jättäessäni kaiken täällä? Vai teenkö sittenkin virheen jos kuljen sokkona? Vaikka minulla on täällä kaikki täydellisen ja turvallisen hyvin, en ole tyytyväinen. Haluan tehdä virheitä, elää, itkeä, eksyä, juosta päin seinää ja ottaa kolhuja. Sinä sait minut ajattelemaan, kiitos siitä.

Hyvä kirjoitus. Ehdottaisin juttuideaa ellet ole jo sellaista tehnyt nimittäin pakkaamiseen liittyvää! eli mitä kaikkea täytyy/kannattaa karsia pois mitä itse jätit Suomeen? monellako laukulla lähdit ja paljon meni ylikilomaksuja? jos joskus itse hommaan pidemmäksi aikaa asunnon ulkomailta niin nämä asiat kyllä mietityttää, toisaalta ei raaskisi antaa särkyviä koristeita pois mutta toisaalta taas tuskin ne mahtuisi mukaan

Laura de Lille

MariS_,  kiitos itsellesi! Töitä kerkeää kyllä paiskia tämän elämän aikan, usko mua. Ota kaikki irti pitkästä kesälomasta! :)

Vierailija, hei sinä! :) Sulla on juuri oikea asenne, selvä taistelijaluonne! Pidä toi, ja katsotaan taas parin vuoden päästä missä silloin mennään.

P.s Lähden elokuussa Reykjavikiin ja Bergeniin sohvasurffaamaan. Tule sinne?

Meri-Anna, amen to that! :)

Vilmaaa, ihan mahtavaa! Kerro nyt: mihin vaihtoehtoon päädyit? :)

Konna,  loistavaa! :) Ulkomaille muutto oli ainut oikea vaihtoehto mulle, ota sinäkin uudesta mahdollisuudesta kaikki irti!

Sayi,  kiitos itsellesi tästä ihanasta kommentista! Muista, että turvallinen ei tarkoita välttämättä onnellista. Seuraa rohkeasti sitä polkua, minne jalat kuljettavat! Aikaa on vain tämä elämä. :)

susanna89, kiitti juttuvinkistä! Laitan mietintämyssyyn. :)

Kommentoi

Ladataan...