Eräs uudenvuodenlupaus

Ladataan...
Laura de Lille





 


Haaveissani vuodelle 2013 ei siinnä kallis käsilaukku, laihdutuskuuri tai kynsieni geelilakkaus.


Ei. Uudenvuodenlupauksellani ei ole mitään tekemistä materian kanssa. Jos totta puhutaan, taskussani on aivan toisenlainen kortti tuleville kuukausille.


 


Viime vuonna pääsin näkemään paljon – muutin uuteen maahan ja matkustelin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Onnentyttö, sanoisivat eräät.


Ja tottahan se on.


Kauneimmat muistoni vuodelta sijoittuvat jonnekin Reykjavikin vanhan sataman ja Skaftafellin jäätikön juurella sijainneen leirintäalueen välimaastoon. Eloisien New Yorkin osavaltion lehtipuiden ja Irlannin punavihreiden nummien keskelle. Jonnekin, missä suuren maailman hälinän ja tikittävän päänsisäisen kellon saattoi unohtaa täysin.


Kohtaamisemme ei kuitenkaan ollut silkkaa sattumaa. Jokainen kokemus kun muistutti siitä, että maailmaa ei voi vaeltaa sokkona, sormien läpi kuikuillen.


Hyvän startin ajatusketjulle antoi luontokuvaaja James Balogin nelivuotisprojektista kertova dokumentti, jonka kävin katsomassa kotikulmieni leffateatterissa aivan vuoden loppumetreillä.


Valkokankaalla tarkkailtiin vuosien, jollei kuukausien, hirmutahdilla mitättömiksi hiekkakasoiksi kutistuvia Grönlannin, Alaskan sekä Islannin jäätiköitä. Maisemia, joita minäkin olin vain kuukausia aiemmin käynyt huuli pyöreänä ihmettelemässä. 


Tuona iltana itkin ensimmäistä kertaa elokuvissa. Se sattui.


Minä hölmö kun luulin jo tekeväni tarpeeksi.


 


Vuodelle 2013 minulla on vain yksi uudenvuodenlupaus: pysyä uteliaana ja tiedonnälkäisenä. Miettiä tekemisieni seuraamuksia suhteessa ympäröivään maailmaan, luontoon sekä sen olentoihin. Kuuden kuukauden, viiden vuoden tai kahden vuosikymmenen mittarilla. Kysyä olellisuuksia ja herättää hedelmällisiä ajatuksia. Jatkaa suuren kokonaiskuvan hapuilevaa hahmottelua, pienen ihmisen kapasiteetilla.


Meillä on urakkaa, tyypit.


 


Sanoista on onneksi oikein hyvä aloittaa.


 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi kuinka ihana postaus.. Itsekään en ole mikään "ekojeesus", mutta moneen muuhun ihmiseen verrattuna olo tuntuu aikamoiselle Jeesukselle.

Ahdistun välillä todella paljon, kun ihmiset eivät ajattele kulutustaan. Luulen, että he eivät oikeasti ole tiedostaneet asiaa. Itse olen varmaan lukenut liikaakin "kauhukuvia". Välillä tunnen itseni ihan natsiksi, kun huomauttelen ystävilleni heidän turhasta kulutuksesta, esim veden kulutuksesta tai turhien asioiden ostamisesta.

Pahinta on vielä, kun toinen vanhemmistani on aivan järjetön materian kuluttuja, hän ostaa jatkuvasti uutta (esim kosmetiikkaa ja shamppoita ym), eikä edes käytä niitä vaan lopulta ne vaan heittää täydet purkit roskiin. Toinen vanhemmistani on taas aivan älyton "säästäjä" ja ajattelee taas luontoa. En tajua miten tän toisen päähän saisi mahdutettua, että "ei ole vain sinun tämä maailma". Mutta kun loukkaantuu joka kerta kun mainitsee asiasta, eikä silti tee asialle mitään. Tämän lisäksi hän kantaa mullekin kaikkee tarpeetonta, jota en todellakaan halua, kun inhoan ylimääräistä tavaraa! Mutta aina lauseena on "oli niin kiva ja halpa..." ARggghh...

Sori kauhea avautuminen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja sanoista tekoihin: tänä vuonna toivottavasti jätät lentomatkat lentämättä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Laura!

En tajua, miten olen VASTA nyt löytänyt blogisi. Siis aivan mahtava, uutena lukijana kiitän!

Hetken blogiasi lukeneena (huom, ei selanneena) päätökseni matkustaa jonain päivänä New Yorkiin vahvistui. Siis aiheutit mulle totaalisen NYC-kuumeen?!

Tuntuu kuin jotain New Yorkiin sijoittuvaa romaania lukisi, ihanaa, siis paikallista ja aitoa menoa. Juuri sellaisesta itsekin haaveilen. (ei mitään perus muotiblogi-shoppailu-höttöä)

Siis: Kiitos. Jään seuraamaan.

-S

Laura Pollari
Laura de Lille

Vierailija, I feel your pain! Erityisesti Yhdysvalloissa eläminen on avannut silmät kunnolla. En esimerkiksi ajatellut, että joutuisin koskaan selittämään kolmikymppisille aikuisille, miksi jatkuva take away -ruoan syöminen ja kertakäyttöastioiden päivittäinen käyttäminen ei ole jees. Myös kierrättäminen on täällä aivan hölmöjen hommaa, enkä ole takuulla koskaan nähnyt yhtä paljon hyvää, täysin syömäkelposta ruokaa heitettävän pois.

Vierailija2, Toisin kuin tekstistä voi ymmärtää, lennän itse asiassa hyvin vähän. Viime vuonna tein ei-työhön-liittyviä lentomatkoja kokonaiset kolme. Reissukohteissa käytän ainoastaan julkista liikennettä ja kimppakyytejä, ja suosin telttailua esimerkiksi hotelleissa yöpymisen sijaan.

Olen tosi asiassa hyvin tietoinen tekemistäni valinnoista ja niiden seurauksista. En omista enkä ole koskaan ajanut autoa ja esimerkiksi syönyt lihaa nyt yli kymmeneen vuoteen. Hankin myös suurimman osan vaatteistani ja tavaroistani käytettynä, suosin paikallista, kierrätän enkä osta tai käytä mitään kertakäyttöistä.

Parantamisen ja terveen itsekritiikin varaa on aina, mutta toistaiseksi en ole löytänyt järkevää vaihtoehtoa lentokoneelle Atlantin ylitykseen. Toivottavasti pääasiallinen elämäntyylini ja loput 355 päivää vuodesta puhuvat sitten sitäkin lujempaa.

S, kiitos kauniista sanoista! Olen todella iloinen, että/jos kirjoitteluni inspiroivat ja antavat uusia näkökulmia ja tuovat esiin seikkoja, joista moni jättää puhumatta. Tervetuloa mukaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana! Aivan paras uudenvuodenlupaus. Hyvä, että jaoit tämän. Herättelit minua pohtimaan omia kulutustottumuksiani.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lupaa vielä ettet hakkaa noin ankarasti enteriä jokaisen virkkeen päätteeksi tulevissa postauksissasi.

Laura Pollari
Laura de Lille

Hahaa! Lupaan hakata entteriä tänä vuonna niin paljon kuin lystää.

Kommentoi

Ladataan...