Ihanaa, ihanan yksinäistä juhannusta

Laura de Lille

Kas, kas. Täällä se taas on.

Yksi niistä vuoden viikonlopuista ja juhlapyhistä, joka kuuluisi viettää tiettyjen ihmisten seurassa, tiettyjä asioita tehden.

Tällä kertaa puhun tietenkin juhannuksesta. Tosiasiassa juhannus-sanan tilalle voisi vaihtaa minkä tahansa muun perinnepyhän.

En aio valehdella: koen sosiaaliset pyhät erityisen ahdistavina. Niistä ahdistavia eivät tee ihmiset, ei. Ihmiset ovat ihania. Kurkkua kiristävät korkeat odotukset ja yksinjäämisen pelko sosiaalisena juhlapyhänä.

Antakaas kun täsmennän.

Olen hyvin, jollen poikkeuksellisen, kokenut yksinolija. Yksin olemisen taitoa olen treenannut aikuisiällä sekä omasta tahdostani että olosuhteiden sanelemana: muun muassa sooloreppureissaamalla ja kuukausinani ulkomailla, kun en ole tuntenut uudesta kotikaupungistani ristin sielua. Olen myös – usein kanssaihmisten kauhistukseksi – viettänyt kaksi joulua täysin yksin. 

Nyt kenties mietitte, miltä tämä kaikki minusta tuntui. Toteutuivatko pahimmat pelkoni ja olivatko juhlapyhäni ja reissuni ahdistusta täynnä.

Yllättävää kyllä, vastaus on ei. 

Lohduttava totuus on, että emme ole koskaan yksin.

Vanhaa self help -kliseetä lainatakseni: minne ikinä menetkään, siellä sinä olet.

Ikuista seuralaistaan, oma itseään, ei voi karata kaupunkiin eikä metsään, mökille tai kerrostaloasuntoon. Oli elämäntilanne mikä tahansa, oma itse on ainoa seura, joka on ja pysyy. Jos hyvä elämä on hakusessa, kannattaa siitä opetella nauttimaan hetimiten.

Kuluneen kevään aikana olen tehnyt kaksi perustavanlaatuista oivallusta: ensimmäinen on olla pyytämättä tai ottamatta muiden henkilökohtaisuuksiin meneviä 'totuuksia' ja mielipiteitä vastaan. Vain oma sisin – tarpeeksi varjeltuna ja harjoitettuna – tietää missä todella mennään.

Toinen ja yhtä tärkeä oivallus liittyy todellisen yksinolon kantavaan voimaan ja kauneuteen. Aina ei tarvitse olla tekemistä, harrastuksia ja hienoja suunnitelmia. Aina ei tarvitse ylitsepursuavaa sosiaalista elämää.

On suorastaan harmittavaa, millainen kirosana yksin oleminen on. Juhlapyhinä paine korostuu entisestään: jos ei ole isoa, tiivistä ystäväpiiriä, perhettä tai poikaystävää, johon tukeutua, on epäsosiaalinen juhlapyhähylkiö.

Paitsi että: eipäs muuten olekaan?

Onnellisen yksin olemisen kyky on paras taito, jonka voi itselleen treenamalla treenata. Kun siihen kerran oppii, ei oloaan tunne yksinäiseksi enää ikinä – löytyi ympäriltä sata tai nolla muuta ihmistä, asiaa tai ajanvietettä.

Tämä ei silti tarkoita, etteikö pelko yhä nostaisi kuvitteellista päätään minunkin elämässäni. Myös minä sorrun turhaan häsläämiseen ja itseni keinotekoisesti kiireisenä pitämiseen välttääkseni ikäviä yksinäisyyden tunteita.

Myös minä stressasin juhannuksesta vielä pari päivää sitten. Kun omat toiveeni eivät natsanneet lähimmäisteni suunnitelmien kanssa, unohdin mökkihaaveet ja peruutin sohvasurffarit.

Tosiasiassa tarvitsin olla yksin.

Nyt minulla ei ole juhannukselle ainuttakaan suunnitelmaa. Jos vietän sen kotona nukkuen ja kokaten, olen iloinen. Jos saan kutsun ystävältä saunomaan ja juhannustaikoja tekemään, olen tyytyväinen siihenkin.

Vielä jonkun aikaa sitten en olisi uskonut sanovani näin. Nyt ajatus tuntuu jo paremmalta ja jos totta puhutaan, toisinaan myös aika hemmetin hyvältä. Kohta voinen nitistää juhlapyhäpelkoni kokonaan.

Ja mikä parasta: uusia jouluja ja juhannuksia tulee aina.

Vietitte sen missä ja kenen kanssa tahansa, ihanaa viikonloppua kaikille! 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

kiitos kirjoituksestasi,
täälläkin yritetään opetella yksin olemista - se on väistämätöntä, joten yritän kääntää sen voitoksi!
tosin vieläkin vähän ahdistaa, kun ei ole oletuksena sitä porukkaa kenen kanssa juhannukset ja muut viettäisi. mutta ehkä joskus, nyt on ihan hyvä näin.

Laura Pollari
Laura de Lille

Ole hyvä :)

Nyt vaan nauti. Syö hyvin, kuuntele inspiroivaa musaa ja käy ulkona kävelyllä. Ja jos on ikävä olo, itke! Porukoita tulee ja porukoita menee, mutta rehellinen yksinolo vaatii pokkaa ja siksi siihen ei moni pysty.

Rentoa juhannusta!

karoliin (Ei varmistettu)

Hei, kiitos tästä, ihan todella.
Luvassa vaihteeksi yksinjuhannus ihan omassa kotona.
Mä olen kanssa kokenut yksinolija, mutta jotenkin tuli vähän salaa sellainen oisko sittenkin pitänyt -fiilis, vaikka itse välttelin suunnitelmia ja peruin yhdelle sateiselle mökille menon. Ei tuntunut nyt siltä.
Sen sijaan juon viiniä ja raivaan kämppää, ja nyt sun kirjoituksesta tuli jotenkin hyvä fiilis.
Kiitos Laura.

Kuvaputkessa

Kiitos, kiva lukea tämä tänään. Olen sosiaalisista pyhistä kanssasi samoilla linjoilla ja fiiliksillä. Vain päiviä toisten sellaisten joukossa, vaikka niistä usein jonkinlaisen pakkojuhlintakompleksin itselleen kehittääkin. Joskus osuvat suunnitelmat yksiin muiden kanssa, joksus eivät, mutta varsinaisista perinteistä ei millekään juhlapyhälle ole päässyt tai joutunut osalliseksi. Juhlia ehtii joka tapauksessa aina myöhemminkin, silloin kuin siltä tuntuu ja juhlituttaa. Hyvää juhannusta!

Minna222 (Ei varmistettu)

Ihana teksti! Aivan ihana! Tämän juhannuksen vietin ja vietän osittain töissä ja osittain yksin sekä yhden ystäväni kanssa. Olisi ollut parikin päivää aikaa lähteä muualle, mutta en jaksanut. On ihana olla vain yksikseen välillä! Mielestäni se on tärkeäää, että osaa ja pystyy olemaan yksin, kun jossain elämän vaiheessa ihan varmasti jokainen joutuu sietämään jonkinverran jonkunlaista yksinäisyyttä. :) Juhannuksia ja muita juhlapyhiä tulee ja menee! Tehdään muutos siihen, että ne voi viettää ihan yksinkin hyvällä omalla tunnolla! ;) Hyvää juhannusta sinullekin!! :)

Mia K.
Voi taivas

Yksin oppii todella aitoja totuuksia itsestään. Ei muiden peilinä olemisen kautta. 

Tuo kirjoitus on juuri sitä omaa sinua :)! 

Nauti hienoista hetkistä ♡

H79 (Ei varmistettu)

Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta. Olen yksin tämän juhannuksen ja tunnen itseni yksinäiseksi ja erakoksi. Tunnen jopa fyysistä pahaa oloa siitä, että olen niin yksin. Monilla kavereilla omat juttunsa ja aikataulut eivät yksinkertaisesti natsaa, että näkisimme. Pyörin kotona kuin orpo piru ja sohvakaan ei enää houkuta. Niin monta tuntia olen siinä jo maannut. Olen miettinyt tätä yksinäisyyden tunnetta niin paljon tänään, että ajauduin sivuillesi lukemaan. Hakusanasi oli yksinäisyys. On kuitenkin lohduttavaa nähdä, että meitä yksinolevia on muitakin. Itseni on ehkä opittava vaan nauttimaan tästä. Kuitenkin eniten odotan, että puhelin pirisee ja kutsu kävisi jonnekin, ihan mihin vaan.

tytsy (Ei varmistettu)

Hei, toivottavasti juhannus meni kuitenkin mukavissa merkeissä.

Itse aiemmin tosi yksinäiseksi oloni tunteneena ja siitä kärsineenä viimeisin lauseesi jotenkin resonoi kanssani, koska muistan odotelleeni samoin kutsuja. Kunnes päätin että jos haluan jonnekin niin alan itse kutsua itseäni mukaan tai oikeastaan ensin aloin kutsua ihmisiä superaktiivisesti seuraani. No, aluksi tuli paljon esteitä ja välillä oloni oli aika tukalakin kun mietin että olen taas tuppautumassa mukaan. Mutta ei ihmisiä vaikuttanut haittaavan. Oikeastaan kaveriporukka vaihtui opiskeluiden ja kaupungin muuttumisen myötä, mutta nyt oikeastaan olen ensimmäistä kertaa kenties elämässäni tilanteessa, että se puhelin todellakin pirisee ja aiemmasta yksinään kyhjöttäjästä on tullut tosi sosiaalinen otus. Siinäkin määrin että välillä tarkoituksellisesti en sovi mitään, että voin vain olla yksin kotona ja katsoa netflixiä.

Neuvoni siis, että ota puhelin käteen ja viestitä, soita, tekstaa kavereille ja tutuille ja ole rohkea jos yksinäisyys ahdistaa! Tiedän ettei se ole aluksi helppoa, mutta mahdollista. Tsemppiä!

Nannaaa (Ei varmistettu) http://positiivisuusprojekti.blogspot.com

Ihana teksti! Samastun hyvin vahvasti tuohon juhlapyhäahdistukseen, vaikka muuten olenkin tottunut tekemään ja menemään vähän vaikka minne yksin (pakko on ollut opetella, kun olen asunut monta vuotta yksin ja myös muuttanut pari kertaa uuteen kaupunkiin, joista en tuntenut juuri ketään). Toisinaan tuntuu vähän ristiriitaiselta, miten toisaalta olen itsenäinen ja itsekseni viihtyvä mutta toisaalta hyvin sosiaalinen ja suruissani siitä, ettei ihanista ystävistä huolimatta ole kiinteää, pysyvää kaveriporukkaa eikä parisuhdettakaan.

cool running (Ei varmistettu)

vautsi kuinka sun sydän on täynnä rakkautta elämää kohtaan :) todella paljon hyvii oivalluksii ja kirjottanu ne viellä ylös vaikka luinkin eilen yöllä ja nyt vähän pintapuolisesti piristi kummasti stressi päivät menos ja pää hakkaa tyhmyyksii ni näist jutuist tuli hyvä mieli kiitti muakin just juhlapäivinä mietityttää noi et oisko muka joku pakko olla jossain no ei tarvii :)

näytät muuten tosi upeelle kohotin marja teen ilmaan ja nyt tsygaileen musat korvilla .

vai botskissa piraatti häät se kuullostaa hyvälle . t Kreivi De Sin Loc.

Kommentoi