Ja ne sen kun lyhenee

Ladataan...
Laura de Lille

Olen elämäni aikana saanut lukuisia paskoja neuvoja.

Yllättävän moni niistä on liittynyt hiuksiin.

Kun kolme vuotta sitten olin leikkaamassa pitkää tukkaani lyhyeksi, chinatownilaisen salongin kampaajapoika ei meinannut pysyä pöksyissään:

– Mutku en mä voi.

– Ei kun nyt leikkaat näistä sellaiset kuin mä sanon, käskytin vapisevaa poikaa.

Lopulta hän vinkkasi paikalle niin ikään kampaamossa työskentelevän, vanhemman rouvashenkilön. Rouva katsoi minua silmiin ja sanoi:

– Oikealla naisella on pitkät hiukset.

Kun toissapäivänä törmäsin Natalian hiusaiheiseen kirjoitukseen, en voinut kuin hörähdellä.

Vaikka naista tai naisen pokkaa ei hiusten pituudella mitatakaan, joku totuus lyhyessä tukassa piilee.

Nataliaa lainatakseni: superlyhyt kuontalo opettaa ennen kaikkea hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on.

Tämä on totta. Pätkäistyssä tukassa ei voi peitellä mitään: ei ihon virheitä, ei finnejä, laikkuja tai ryppyjä – eikä ainakaan omaa itseään. On vain oltava. Se on ihanaa – ja samalla vähän myös ihan vähän koukuttavaa.

Toissapäivänä ajatus taas iski: nyt on päästävä hiustenleikkuuseen. Varasin ajan samalle iltapäivälle. Kampaajalle näytin kuvaa lähestulkoon siilitukkaisesta Natalie Portmanista.

Tällä kertaa en tosin mennyt kampaamoon pelkästä pätkimisen ilosta. Halusin eroon hiusvärin jämistä, jotka eivät kuuluneet minulle. Vuosikausiin tukkaa värjäämättömänä tuntuu pöntöltä, että vaihdoin oman hiustenvärini edes hetkeksi toiseen. Nyt tukka on latvoja vaille valmis.

Terkkuja Chinatowniin: en ole tuntenut oloani ikinä yhtä naiselliseksi.

Share

Kommentit

Millapauliina
Gone Fishing

Upea! Omaa kuontaloa nyt parin vuoden ajan lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi pätkineenä piiiitkästä vaaleasta harjasta aloittaneena tämä teikäläisen lyhyt pixie (tai mikä lienee oikealta nimeltään) muuttui kyllä omaksi maaliksi kanssa. Waude!

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitti hei!

Siitä vaan! Ja kuvaa tänne sit, kun kutrit on katkaistu :-)

Nata - White Trash Disease

tunnistan lyhyyskierteen! ja hv chinatown ja muut oman elämäni varrella samaa viestiä sanoneen.

Laura Pollari
Laura de Lille

Hah! Hv Chinatown todellakin (vaikka oikeesti kyllä tykkään vastaan väittämisestä tällaisissa tilanteissa.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Amen! Vuosikausia lyhyttukkaisena eläminen on todellakin opettanut olemaan sinut oman naamansa kanssa .Noita "oikealla naisella on pitkät hiukset"- juttuja on varmaan joutunut jokainen "poikatukkainen" nainen kuulemaan. Ehkä senkin takia lyhythiuksissa naisissa on sitä jotain. Pakko oppia oikeanlainen suhtautuminen omaan pärstään ja naisellisuuteen, itsevarma asenne. Vau. Sellainen sydänsilmähymiö tähän.

Nyt kasvatan vaihteeksi pitkästä aikaa vähän pidempää tukkaa, ehkä ylipitkä polkka olisi tavoite. Saa nähdä miten sellaisen reuhkan kanssa oppii elämään :D.

Laura Pollari
Laura de Lille

Sä sen sanoit! Lyhyessä tukassa on haettava täysin uudenlainen suhtautuminen naiseuteen. Se on oikeastaan aika kutkuttavaa.

Lykkyä tykö tukankasvatukseen :)

Tai sitten alopecia hoitaa homman ihan kyselemättä ilman että tarvii erikseen pyytää.

Laura Pollari
Laura de Lille

Jep, mutta siitä ei tässä tekstissä ollutkaan kyse.

Kuten itse kirjoitit: lyhyessä tukassa on haettava uusi suhtautuminen itseensä. Joten, jep: mistäs tässä oli kysymys? Muusta kuin hiusten pituudesta ja miten siihen naiseuteen sitten suhtautuu? Jossain vaiheessa minäkin otin koneen käteen ja ajoin loput haituvat pois, eli lyhyellä letillä mennään, kuten Oranssinenkin.

Laura Pollari
Laura de Lille

Olen pahoillani, en täysin ymmärtänyt ensimmäisen kommenttisi sävyä.

En kirjoittanut tekstiä sairauden näkökulmasta, jota ei voi itse valita. Mutta perimmäinen ajatus on toki sama, olet oikeassa.

B (Ei varmistettu)

Ei se lyhyt tukka kenestäkään tee sen fiksumpaa ja filmaattisempaa. Ei pitkällä tukalla tietääkseni voi myöskään peitellä yhtään mitään mainituista asioista, meikillä te lyhyttukkaisetkin virheitänne peitätte. :)
Itsellä pitkä tukka, ei siksi että naisella kuuluu olla vaan siksi että tää nainen ei vaan jaksaisi lyhyttä tukkaa. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta laitella sitä. Pitkä tukkani on vaan ja roikkuu päässä ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sopii luonteelleni ja elämäntilanteeseen.

Laura Pollari
Laura de Lille

Aivan, kuten tekstissä sanoinkin: naista tai naisen pokkaa ei mitata hiusten pituudella. :)

Mitä superlyhyeen tukkaan tulee: uskallan sekä pitkää että lyhyttä kuontaloa kokeilleena väittää, että superlyhyt malli tekee kantajastaan hitusen paljaamman, jo ihan henkisellä tasolla. Jos et usko, kokeile!

Oranssinen

Aikoinaan parturi kieltäytyi leikkaamaasta lähes vyötäröpituista lettiä pystäriksi, selitellen, ettei halua minun palaavan seuraavana päivänä itkien syyttämään häntä. Jääräpäisesti tuolissa istumalla hiuksen lopulta lyhenivät :)

Seuraavan isommin "radikaalin" lyhennyksen teinkin sitten ihan itse...

 

Laura Pollari
Laura de Lille

Siis vau!

Täältä tulee yläfemmat! :)

tykkään seurailla hiustesi vaiheita; saan omiinkin hiuksiin inspistä! olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että lyhyissä hiuksissa on pakko tulla sinuiksi kasvojensa kanssa - ja kun niin käy, ihmettelee ainoastaan sitä, miksei leikannut hiuksiaan lyhyiksi jo paljon aiemmin!

olin lähdössä köpikseen vaihtoon puoleksi vuodeksi, kun päätin, että kyynärpäihin ulottuvat hiukset saisivat lyhetä polkaksi. köpiksessä sitten iski järjetön tarve leikata ihan lyhyt tukka. enkä ollut siis koskaan ennen kokeillut poikatukkaa. varasin ajan kampaamokouluun, jossa päädyin portsarin näköisen kampaajaopiskelijan käsittelyyn (hän ei ollut koskaan leikannut lyhyitä hiuksia, lähinnä tasoitellut pitkiä; näin ymmärsin). lopputulos oli melko kamala, joten kämpille päästyäni tartuin itse saksiin ja niin hiukset lyhenivät edelleen. koko syksyn pidin itse hiukseni lyhyinä, ja vaikka ne takuulla olivatkin epämääräiset, oli vapauden tunne huumaava!

myös minä tunnen oloni paljon naisellisemmaksi lyhyissä hiuksissa kuin pitkissä: vaatteet saavat huoletta olla supernaiselliset eikä yleisilme ole silti överi, ja kaula, niska ja korvat ovat enemmän esillä. pidän kyllä pitkästäkin tukasta ja haaveilen siitä välillä, mutta jokin siinä lyhyessä nimenomaan koukuttaa. lyhyt tukka tekee minusta minut. ehkä juuri siksi, ettei mitään voi piilotella, koska kyllä: pitkällä tukalla voi piilottaa. en tarkoita, että kaikki niin tekisivät, mutta itse ainakin koin pitkät hiukset suojamuuriksi itseni ja maailman väliin. en ole myöskään koskaan suhtautunut ulkonäkööni huolettomammin kuin lyhyessä pixiessäni.

kissakala (Ei varmistettu)

Pitkät hiukset näyttävät hyväkuntoisina useimmilla hyvältä. Mutta lyhyet hiukset - tietyt ihmiset näyttävät kauniilta hiukset pitkinä, mutta aivan fantastisen kauniilta kun kampaus on lyhyt. Jos oma naiseus on kiinni hiusten mitasta tai varsinkaan muiden, niin onhan se nyt aika pinnallista ja hitusen typerääkin, oli ne hiukset pitkät tai lyhyet. (Lukuunottamatta sairauden takia hiuksensa menettäneitä. On eri asia valita jokin asia kuin joutua tilanteeseen pakosta.)

Rauhaa ja rakkautta vaan kaikille, kukan saa onneksi korvien taakse riippumatta hiusten mitasta :)

naked truth

Oi, vaikutat ihan mahtavalta tyypiltä! Itselläni on tällä hetkellä siili (joka ei valitettavasti ollut mun valinta, vaan tukka lähti ihan toisesta syystä), mutta viihdyn tällä tukalla tosi hyvin! Tuskin haluan kasvattaa pitkää tukkaa tulevaisuudessa. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että lyhyt tukka ei peitä mitään ja se todellakin on ihanaa ja jotenkin vapauttavaa!! Ei tarvii esittää mitään, saa vaan olla oma itsensä ja ylpeä siitä! Hyvältä näyttää! :)

Kommentoi

Ladataan...