Ja pilvet sen kun leijuvat

Ladataan...
Laura de Lille

Nuorempana kuuntelin tyyppiä nimeltä Raphaël. Raphaël lauloi:

C'est bon aujourd'hui d'être en vie / sur la même terre que toi / et j'ai vidé mon compte / et les nuages passent.

Vapaasti suomennettuna:

Onpa kiva olla elossa / samalla maaperällä ku teikä / tyhjesin tilini / ja pilvet sen kun leijuvat.

Raipe palasi mieleeni tänä aamuna, kun avasin silmäni pahasti pommiin nukkuneena.

Palasin Suomeen lähes puoli vuotta sitten. 

Oli vappupäivän aamu, ja Helsinki ihmisistä tyhjentynyt. Suomen liput heiluivat saloissa ja meikä taksissa pöllähtäneenä.

Matka Nykistä oli ollut jotakuinkin katastrofaalinen. Lähtöpäivänä satoi kaatamalla, ja vasta lentokentällä huomasin jättäneeni yhden laukuistani vanhan asuntoni eteiseen. Koneessa ei juuri tullut nukuttua. Kyyneleet valuivat miettiessäni, mitä olin juuri tullut tehneeksi.

Päällimmäisenä tunsin valtavaa huojennusta. Vähän vääristynyttä silti oli, että yhtä lyhyttä lentomatkaa myöhemmin olisin kokonaan uudessa elämänvaiheessa. Että istuin tokkuraisena taksissa tuijottamassa puolityhjää kaupunkia, josta en ollut kotoisin ja jossa en edes koskaan ollut toivonut eläväni. 

Nyt olen asunut puolisen vuotta paikassa, jota luulin pitkään epämukavuusalueekseni.

Nyt mietitte, miten oma kotimaa voi olla epämukava. Helpostikin.

Kun on kerran ottanut ja päässyt säätämisen makuun, elämä kaupungissa, jossa kaikki on lähtökohtaisesti iisiä, tuntuu lamauttavalta. Niin voi käydä, kun on vuosikaudet tehnyt elämänsä mahdollisimman vaikeaksi. Tämä kaikki tietenkin oli vain ja ainoastaan omissa käsissäni.

Oli oma päätökseni muuttaa ulkomaille. Lähteä omin kustannuksin yksityiskouluun, vaikka olisin voinut jäädä Suomeen opintotukia nostamaan. Oli oma valintani taistella samoista töistä ja mahdollisuuksista toisen kulttuurin edustajien kanssa, vaikka olin paikalliskieltä ja -tapoja muita huonommin tunteva ulkomaalainen. Päätin ihan itse asua 12 neliön palvelijanhuoneessa ja hakata päätäni seinään kuuden ihmisen kommuunissa. Olisin aina voinut valita toisin.

Mutta minun mukavuusalueeni oli vaikea ja turhautunut. Epämukavaksi tunsin itseni oikeastaan vain vaivattomien valintojen edessä – ennen kuin muutin Helsinkiin.

Tänäänkin heräsin leppoisasti: olin yksin, oman asunnon rauhassa. Edellisiltana olin käynyt bileissä, joista oli viiden minuutin kotimatka. Kävin suihkussa, josta ei lopu keskellä talvea lämmin vesi, eivätkä ikkunani vedä. Puin päälleni, ja kävin asioimassa kaupungilla omalla äidinkielelläni. Ihanan helppoa.

Ja kerrankin siinä ei ole mitään vikaa.

Vaikka ulkomailla asumisella on hetkensä, olen nyt paljon onnellisempi, stressittömämpi ja tyytyväisempi kuin puoli vuotta sitten. En edes halua tietää tai suunnitella, missä vaiheessa lähden uudelleen, jos lähden. Suomessa aion olla vähintään ensi syksyyn asti. 

Elämäntavassani ja -asenteessani olen huomannut monta radikaalia muutosta: en enää panikoi, kiirehdi tai murehdi yhtä paljon kuin ennen. Jatkuvaan stressaamiseen ja vääntämiseen uponneen ajan käytän toisella tavoin. Meditoin, teen pitkiä pyöräreissuja ja fiilistelen pikkujuttuja. Vietän paljon aikaa itsekseni.

Ohilipuvien pilvien katseluakin on tullut harrastettua. Raffe oli oikeassa.

Oli jo aikakin.

Share

Kommentit

Annemaris

Samoilla fiiliksillä täälläkin. Nyt on just hyvä.

IirisS (Ei varmistettu)

Pakko kysyä: mitä kävi eteiseen unohtuneelle laukulle?

Laura Pollari
Laura de Lille

Saattajaksi lähtenyt maan mainio ystävä kävi hakeen sen taksilla. Ehti just ajoissa takaisin ja meikä koneeseen. Hyvä niin, siinä duffelilaukussa oli kaikki mun vaatteet!

"Katjuska" (Ei varmistettu)

Kiva kuulla välillä näinkin päin. Ehkä sanonta: pitää käydä kaukana nähdäkseen lähelle, pitää paikkaansa. Kaukokaipuu on toisinaan suunnattoman ärsyttävää. Se estää elämästä omaa todellisuutta ja nauttimasta siitä. Kaukokaipuuseen jää myös koukkuun, huomaan. Ikä auttaa, huomaan senkin. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Totta hemmetissä jää koukkuun! Parhaimmillaan reissukaipuu on inspiroivaa, pahimmillaan pakoilua. Tuota jälkimmäistä koetan parhaani mukaan välttää, sillä se nyt ei ainakaan mihinkään vie.

Mua kuitenkin lohduttaa ajatus, että aina voi lähteä - vaikka vielä mummunakin :-)

saara sur la route (Ei varmistettu)

Muutamaan kertaan ulkomailla asuneena ymmärrän, että välillä on vaikea tyytyä helppoon elämään Suomessa. Vietin melko haasteellisen kevään Ranskassa ja olin aivan onnessani palatessani Suomeen ja nautin elämän helppoudesta ja osasin nähdä taas kaikki hyvät puolet kotimaassani kuten miten loogista, siistiä, luontevaa ja hyvin järjestettyä kaikki on. Mutta ilmeisesti en osaa olla kauan onnellinen näistä asioista kun alkaa jo lähtö ulkomaille taas houkuttaa. Silloin pitäis aina muistuttaa itseä niistä huonoista puolista ulkomailla asumisessa ja siitä kaameasta koti-ikävästä... mutta ilmeisesti kaipaan haastetta elämään.

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei Saara!

Ymmärän hyvin mitä meinaat. En olis voinut kuvitellakaan elämää Suomessa - edes väliaikaisesti - vielä muutama vuosi tai edes yksi syksy sitten. Tällaista seesteilyvaihetta oli tuskin tullut, jos en olisi ensin säätänyt mieleni mukaan ja kokeillut kaikkea, mitä halusin ja keksin kuvitella tehdä. Oma näkökantani on: jos tekee mieli seikkailla, niin siitä vain!

Itselleni seitsemän peräkkäistä ulkomaanvuotta opettivat sen, että on ok myös ottaa iisisti, eikä aina tarvitse olla ns. tilanne päällä. Olen haasteita janoava seikkailijatyyppi, ja Suomessa olonkin nään eräänlaisena mielenlujuutta vaativana tilanteena. Olisihan täältä myös todella helppoa lähteä ja aloittaa uusiksi jossain muualla.

Jatkuva eteenpäin puskeminen on haastaavaa ja syö energiaa, mutta joskus aidosti kinkkisin tehtävä onkin pysyä paikallaan.

Lonttinen (Ei varmistettu)

Raffe roks ehkä ! Pijähän kivaa Laura !

Laura Pollari
Laura de Lille

Samat sulle. Bro!

Undiscovered colors

Hehee, niin mielenkiintoista miten se mieli muuttuu! Tana kevaana starttas kahdeksas vuosi ulkomailla, ja ensimmainen vuosi kun voin sanoa, etta olen viettanyt yli kolmasosan elamastani poissa kotimaasta. Tai kotimaa, pah, en oikein tieda.

Ensimmainen tutkinto pitaisi olla handussa noin vuoden paasta, ja yllattaen reppureissaussuunnitelmien sijaan mielessa siintaakin Rauman posti ja mummola. Paljon reissanneena ymmarrat luultavasti taysin sen nurinkurisuuden, kun ajatus arjesta Suomen pikkukaupungissa on tuhat kertaa traagisempi mukavuusalueelta heittaytyminen kuin yksikaan viidakko. Ensimmaista kertaa lukiosta valmistumisen jalkeen on semmoinen olo, etta vois ottaa vahan paussia kaikesta saheltamisesta ja testata omia rajojaan ihan uudella tavalla. 

Ajattelen, etta jos selviaisin talven yli mummon kanssa asuen hardcore downshiftausta harjoittaen tassa iassa ja talla menojalalla, niin selvian kylla mista tahansa. Mut ihana kuulla et Suomi kohtelee hyvin! Ehka minakin pian lakkaan nyrpistelemasta vaihtoehdolle.

Laura Pollari
Laura de Lille

Hehhee, kun kuulostaakin tutulta!

Helsingissä asuminen tai mummon kanssa maalla downshiftaaminen eivät onneksi ole mitään maailman loppuun asti tätä menoa sitten -kamaa, eli aina voi pakata uusiks, kun sellanen fiilis tulee.

Kuka sitä tietää, vaikka tän jälkeen tulis toinen kahdeksan tai vaikka 20 vuoden ulkomaanjakso. Pääasia, että on vaihtelua! :-)

Undiscovered colors

Viisas nainen oot!

Hentsu (Ei varmistettu)

En yleensä kommentoi blogiteksteihin, mutta jotenkin sun blogitekstit on vaan kolahtaneet itselle viime aikoina, joten ajattelin kerrankin 'repäistä'.

Sun kirjoituksiin Suomeen paluusta ja maailmalla asumisesta on niin ihanan helppoa samaistua! Asuin itsekin kymmenisen vuotta ulkomailla - Nykissä, Berliinissä, Glasgowssa ja Lontoossa - ennen kuin vähän vajaa vuosi sitten muutin Helsinkiin. Tunteet olivat ihan samankaltaiset kuin sulla ja välillä on tuntunut, että identiteetti on ihan hukassa kun yhtäkkiä asuukin Suomessa suomalaisena ja elämä on yllättävän helppoa. Vaikka ulkomailla oloa ja sitä kaikkea suurkaupunkien tuomaa säätöä välillä kaipaa, täytyy myös itse myöntää, että olo on ollut paljon seesteisempi Suomessa. Jännä kuulla siis, että jollain muullakin on ollut samanlaisia kokemuksia.

Siksi haluaisin kiittää sua suuresti näistä kiinnostavista ja niin itselle osuvista jutuista! Mielelläni luen näitä juttuja jatkossakin :)

Kommentoi

Ladataan...