Kannattaako koulutuksesta maksaa?

Laura de Lille

Lilyssä ollaan viime päivät puhuttu säästämisestä ja unelmiin sijoittamisesta.

Aihe liippaa läheltä, ja niinpä en malttanut olla jakamatta myös omaa, vähemmän perinteistä säästämistarinaani. Panostin nimittäin koulutukseeni.

Ajatus ulkomailla opiskelusta syntyi ensimmäisen Pariisin-vuoteni päätteeksi keväällä 2008. Halusin jäädä Ranskaan ja suorittaa korkeakoulututkintoni ulkomailla. Sopiva opinahjo löytyi, ja pääsin sisään.

Nopeasti selvisi, etten tulisi saamaan samoja etuuksia kuin opiskelijakaverini Suomessa. Vaikka koulu oli Ranskan valtion akkreditoima, opintotukien ja -lainojen saamiseksi peruste ei riittänyt. Niinpä turvauduin tavalliseen pankkilainaan koulu- ja minimielinkustannusteni kattamiseksi. Ruokarahat tienasin iltatöillä.

Päätös oli kieltämättä nurinkurinen ilmaisen koulutuksen maasta tulevalle nuorelle. Miksi en olisi vain palannut Suomeen, käynyt vaihdossa ja hakenut valmistuttuani ulkomaille töihin? Ajatus ei totta puhuen koskaan mielessä käynytkään.

Kuten hukkaan heitettyjä vuokria taivasteleva hankkii itselleen omistusasunnon, oli minulle selvää koulutuksen olevan sijoitus, josta en halua tinkiä. Tiesin myös, että en voisi saada vastaavaa tutkintoa kotimaassani ja vieläpä samanlaisessa oppimisympäristössä – löytyihän kaupungista myös suurin osa potentiaalisista tulevista työnantajistani. Niinpä päätös tuntui lopulta riskin arvoiselta, ja sitä se on ollutkin. Kolme vuotta valmistumisen jälkeen olen edelleen velallinen, mutta täystyöllistetty papereiden saamisesta lähtien.

Kannattiko koulutuksesta siis maksaa?

Sijoituksen kannattavuutta voi mielestäni arvioida kahdella tapaa: toisaalta saavutetulla erikoisosaamisella, toisaalta koulun poikimilla suhteilla ja mahdollisuuksilla. Koulussa opiskelusta oli hyötyä monessakin mielessä, myös työharjoitteluita hakiessa. Opiskelunaikaisella alan työkokemuksella täytetty ansioluettelo taas oli takuulla yksi syy ripeälle koulunjälkeiselle työllistymiselle. 

Koulun maine avasi ovia moniin suuriin yrityksiin, ja alan piirit tuntevat opettajat jeesivät motivoituneimpia oppilaitaan työnhaussa. Koulusta oli toki hyötyä myös Ranskan ulkopuolella: en esimerkiksi usko, että olisin päätynyt harjoittelemaan ison yhdysvaltaistavaratalon sisäänostotoimistoon 21-vuotiaana ilman Pariisia CV:ssäni. 

Toki päätöksellä on ollut toisenlaisiakin vaikutuksia. Kiitos juoksevien lainanlyhennysten, on minun pitänyt valmistumisestani lähtien työllistää itseäni tavallista enemmän. Käytännössä tämä on tarkoittanut säännöllistä lisätyötä päätyön rinnalla. Työpäiväni tavallisimmillaan lähentelee noin 12 tuntia, ja voin vain harvoin viettää esimerkiksi täysin vapaita viikonloppuja. Silti tämä kaikki on ollut vaivan arvoista.

Lisäduunin paiskiminen on mielestäni pieni hinta toteutuneista unelmista. Jos jotain, tunnen kaikesta valtavaa kiitollisuutta. Kaiken lisäksi saan edelleenkin tehdä tismalleen sitä, mitä haluan. Ja se on jo jotain se.

Kannattiko koulutukseen siis sijoittaa? Väitän, että kannatti. Aivan kuten maksaa kannattaa omasta kämpästä, hääjuhlasta tai maailmanympärysmatkasta, jos se oikealta tuntuu. 

Jos rehellisiä ollaan, jälkimmäinen voisi olla seuraavaksi paras sijoitukseni.

Share

Kommentit

Annemaris

Ymmärrän sua ja oon samaa mieltä. Mulla itellä on opintolainat kahteen maahan ja niiden määrä on tosi korkea ottaen huomioon kuinka nuori mä oon. Mutta en mä kadu mitään eikä mua haittaa, että sitä lainaa on kertynyt ja kertyy koko ajan. En ois ihmisenä samanlainen nyt ilman noita kokemuksia. Ja se ois musta kamalaa, koska mä ihan oikeesti tykkään siitä millainen ihminen mä olen nyt. Eniten tykkään siitä, mihin mun elämä on menossa. Jos en olisi ottanut lainoja ja lähtenyt toteuttamaan itseäni ja unelmiani, olisin ihan jossakin muualla missä en ois loppujen lopuksi ollut onnellinen.

Laura Pollari
Laura de Lille

Laina on mielestäni vain väliaikainen hidaste, ei este. Olen myös saanut tällä sijoituksella kokemuksia, joihin en olisi muuten päässyt osalliseksi.

Kaikki tyylillään ja prioriteeteillaan, mutta itse toteutan unelmani mieluummin nyt kuin sysään toivoni mukavien eläkevuosien varalle.

AnitaN
Tervetuloa Suomeen

Hyvä kirjoitus. Suomessa ollaan kovin totuttu siihen, ettei opiskelusta tarvitse maksaa. Moni arvostaa sitä siksi, ettei haluaisi maksaakaan, toisille se taas kuvaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus saada sama koulutus.

Miehelläni on toki opintolaina, koska hän on Jenkeistä. Hän on saanut sillä hyvän koulutuksen, jonka ansiosta on ollut töissä valmistumisesta asti. Mielestäni se on tosi hienoa - koulutus on jotenkin omassa arvoasteikossani yksi parhaista sijoituksista. Mietin myös omalla kohdallani, että rahaa on palanut ulkomailla ollessa kaikista suurin määrä. En koskaan sitä sen kummemmin pohdiskele, mielestäni se on ollut erittäin hyvin käytettyä rahaa.

Jep, eli olen samaa mieltä, että hyvin käytettyä rahaa ja kokemuksesi kuulostavat aivan mahtavilta :))) Aurinkoa!

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei ja kiitti kommentista!

Mielestäni on aivan huisia, että koulutus on Suomessa ilmaista ja sellaisena sen mielestäni pitää pysyäkin. Itselläni oli mahdollisuus päättää näiden kahden väliltä, ja vara valita on ylellisyyttä. 

Esimerkiksi jenkkimalli on mielestäni täysin epäinhimillinen. Omatkin sijoitukseni kalpenevat niille summille, mitä Yhdysvalloissa voi koulusta pahimmillaan joutua maksamaan. On siis hemmetin hyvä, että kaikille taataan samanlaiset oikeudet kouluun ja koulutukseen - aiheuttaahan myös tuo yksityisten ja julkisten oppilaitosten välinen skabailu eriarvoisuutta ja vastakkainasettelua.

Jos on valinnavaraa, ulkomaille lähteminen ja siellä opiskelu voi olla yksi parhaimpia ja avaavimpia kokemuksia. Siinä ei sijoita pelkästään tutkintoon, vaan kokemuksiin ja henkiseen pääomaan - ja juuri siksi se on vaivan arvoista.

Aurinkoa :-)

ks (Ei varmistettu)

Hienoa, että Suomessa ilmainen koulutus on arvostettu, mutta se ei valitettavasti yliopistotasolla tarkoita sitä maailman parhainta kuitenkaan. Ja tietenkään kaikkea ei ole mahdollista Suomessa opiskellakaan, niin kuin omassa tapauksessasi. Minäkin otin ja lähdin ulkomaille opiskelemaan ja onhan sitä saanut selitellä moneen otteeseen, että miksi ihmeessä kun saat Suomessa opiskella ilmaiseksi. No, eipä ole päivääkään kaduttanut, olen jo lyhyessä ajassa saanut paljon enemmän ja oppinut kaiken lisäksi ITSESTÄNI niin paljon enemmän kuin että olisin jäänyt siihen oman kotikaupunkini amk:hon opiskelemaan "kuhan vaan jotain, vaikka sit tradenomi", samaan duuniin kun välivuosina olin jne. ja varmaan olisin ollut semi-tyytyväinen kun kaikki ois pysynyt ihan samana siellä turvallisessa kuplassa. Nyt en halua oikeastaan edes miettiä asiaa, koska tiedän, että olen nyt sata kertaa onnellisempi, vaikka helppoa ei ole ollutkaan. Lainaa tulee olemaan maisterin jälkeen ehkä se 25 000 €, mutta opiskelen unelma-alaani, ja tällä koulutuksella avaan itselleni aika hiton monta ovea ja valmistuttua toivon mukaan työllistynkin hyvin. Ja kyllä siinä kuudesta ulkomailla vietetystä vuodesta jää niin paljon henkistä pääomaakin, ettei sitä rahalla voi mitata. Eli olen kyllä ihan samaa mieltä, että on kannattava sijoitus.

Laura Pollari
Laura de Lille

Sä sen sanoit!

Ja miksi kaduttaisikaan, kun oot tehnyt jotain, mitä olet oikeasti halunnut? Puolitien ratkaisut eivät jää kuin harmittamaan. Mun mielestä mennään joko täysillä ja pokkana, tai sitten ei ollenkaan.

Annemaris

Haha, mua alko naurattamaan tämä kommentti. Mä olin kans sitä mieltä lukion jälkeen et lähden ulkomaille, koska mä en halua mikskään tradenomiksi. Sit jätin koulut kesken ulkomailla ja tulin kotiin opiskelemaan tradenomiksi :D Tajusin vaan, että taloushallinnon puolella on duunia ja se sitten loppujen lopuksi olikin mun juttu. Tää on ikuinen naurun aihe itselleni kyllä :D Mutta se on satavarma, et jos oisin lähtenyt suoraan lukiosta amkkiin niin mä oisin aina miettinyt "mitä jos olisinkin lähtenyt ulkomaille".. Tulipahan nähtyä ja tehtyä :D Mutta joo, samoilla linjoilla kyllä muuten sun kanssa. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Hehee. Suomen kielestä onneks löytyy sanontoja joka tilanteeseen - sopisko tähän vaikka se vanhan kunnon "yrittänyttä ei laiteta?"

Annemaris

:D No kyllähän se sopii. Vaikka koko sanonta on mulle aina suuri mysteeri ollutkin... Mihin ei laiteta? 

Laura Pollari
Laura de Lille

No vaikka ulkomaille? :) Yrittänyttä ei laiteta = yritys kannattaa aina.

White Shades Varnish Nail (Ei varmistettu)

Suoraan sanottuna tämä aihe ahdistaa minua. Leventääkö maksullinen koulutus auttamatta railoa köyhien ja rikkaiden välillä? Väheneekö luokkaretkien määrä - ainakin vielä maksullisen koulutuksen valinneiden retoriikkaan kuuluu omarahoituksen ja lainan osuuden korostaminen. Oma itsenäinen panos. Toisaalta Suomessa tutkimusten mukaan luokkaretkien määrä on vähentynyt. Duunareiden pennut eivät valitse enää korkeakouluopintoja.

Mielestäni ilmainen koulutus on hyvinnoinnin ja demokratian perusta. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista sosiaalisista taustoista maksullisen koulutuksen valitsevat noin pääosin tulevat. Nahjus-perheiden tyttäret ja pojat, miten käy meille?

Laura Pollari
Laura de Lille

Hyvin meille käy - mäkin olen keskituloisen yksinhuoltajan kasvattama, avioeroperheen lapsi.

Sillä ei tosin ole mitään tekemistä sen kanssa, että olen itse aikuisiällä ottanut lainan ja päättänyt maksaa koulutuksestani omalla työlläni.

Vierailija (Ei varmistettu)

Some people are so poor, all they have is money.. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Aika näppärä sananlasku! Kehen viittaat?

Laura Pollari
Laura de Lille

Shottiralli, mikä sana :D

Kommentoi