Karkumatkailijat

Ladataan...
Laura de Lille

Menneenä viikonloppuna kirmasin luonnon helmaan kera muutaman sohvasurffarin.

Patikoimme kilometrejä kuumankosteassa metsässä New Yorkin osavaltion kalliota ja kukkuloita ihailemaan. Virkistyimme heinäkuun helteiden lämmittämässä Hudson-joessa ja huusimme äänemme käheäksi konsertissa tuhansien ihmisten ympäröiminä. Nautimme musiikista, toisistamme sekä porottavasta auringosta — kotiinviemisiksi sain vielä täysin tahattomasti hankitun kokovartalorusketuksen.

Nukuin ja tanssin kolme päivää samoissa vaatteissa, samalla tukalla ja naamalla, ja kun koko viikonlopun kattanut omaisuus mahtui pikkureppuun, ei puhettakaan, että matkaan olisi mahtunut edes uikkareita. 

Mikä parasta, viime viikon murheista ei ole enää jälkeäkään. Jos jotain, päivät tien päällä vahvistivat monia ajatuksia, jotka ovat kyteneet alitajunnassa jo vuosia, ja jotka pulppuavat pintaan yhä innokkaammin jokaisen eletyn kohtaamisen, kokemuksen ja matkan kautta. 

Ei tarvitse loikata miljoonakaupunkiin oivaltaakseen elämästä jotain olennaista, mutta mitä korkeammalle kiipeää ja syvemmälle polskii, sitä suuremman perspektiivikolauksen saa. On asioita, jotka saavat mykistymään älyttömyydellään ja kipuamaan seuraavalle nyppylälle yhä vakaimmin askelin. 

Kun maailmassa on tähtiä, on hankala keskittyä tarvitsemaan tai haluamaan. Jos maailma loppuu huomenna, kuolemme h&m:n alennusmyynteihin puhelin korvalla Starbucks-kahvia ryystäen, ja se jos mikä onkin vasta surullinen ajatus.

Minä haluan nähdä, elää ja kokea. Tarkastella maailmaa niiden kriittisten lasien läpi, joita olen itse itselleni elämäni aikana nikkaroinut, ja jotka jatkavat muovautumistaan yhä eheämmiksi.

Kun kuukauden päästä lähden Islantiin, pidän huolen, että repussani kulkee yksi ylimääräinen esine — muistikirja. Tulen olemaan kovin onnellinen, ja haluan silloin kirjoittaa jokaisen hetken ylös.

Siitä tulkoonkin karkumatkalaisen päiväkirja.

Share

Kommentit

Lilia (Ei varmistettu)

Sei grande!

Hosuli
Hömppäblogi

Jos maailma loppuu huomenna, kuolemme h&m:n alennusmyynteihin puhelin korvalla Starbucks-kahvia ryystäen, ja se jos mikä onkin vasta surullinen ajatus.

Niinpä.

paulahelena
ALUAP

ihana ihana teksti! ja etenkin just toi Hosulinkin lainaama pätkä. itse olen aikamoinen shoppailuhirmu ollut mutta nykyään oon ilokseni enenevissä määrin huomannut, että ketjukauppojen alerekit enemmänkin ahdistaa ja saa voimaan pahoin kuin innostavat ylettömään kulutukseen. kohti järkevämpää omistamista ja omistamattomuutta siis mennään :)

Stranger (Ei varmistettu)

Mina loikkasin miljoonakaupunkiin (New Yorkiin) oppimaan, etta rakkaimmat ihmiset on tarkeaa pitaa lahellaan. Teen tyoharjoittelua http://keeptree.com - videopalvelulle, jonka valityksella olen pystynyt lahettamaan kuulumisiani ja saamaan kotimaan kavereiden viesteja. Suosittelen Keep Treeta kaikille, jotka haluavat muistaa tuttujaan (oli kyseessa sitten viestit toiselta puolen palloa, tai samasta kaupungista) joko arjessa tai vaikka merkkipaivan johdosta. Videoita voi nauhoittaa julkisesti tai laittaa yksityisesti useammallekin vastaanottajalle.

Mita olet pitanyt New Yorkista? Oletko tutustunut paljon uusiin ihmisiin? Itse olen purkanut lievaa kulttuurishokkiani joogaamalla. Ellei pida varaansa, taalla voi eksya liian helposti, niin metrossa kuin itseensakin. Yksinaisyyden puuskissani Keep Tree on auttanut muistuttamaan, etta kylla minua rakastetaan jossakin.

-jenna (Ei varmistettu)

sä kirjotat ihan tajuttoman ihanasti :) ja voi kuinka kateellinen oon sulle et saat kokee tollasta!

Vierailija1 (Ei varmistettu)

Blaablaablaa, samaa asiaa postauksesta toiseen..

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä Vierailija1 - narsistinaisen juttuja.

Laura Pollari
Laura de Lille

Lilia, TU sei grande!

Hosuli, pidetään siis huolta, että me ollaan jossain toisaalla! :)

paulahelena, keep up the good work! Niin monesta asiasta voi karsia, että on uskomatonta, miten kuluttavaa elämää sitä ihan tiedostamattaankin voi elää.

Stranger, kiitti vinkistä! :) Olen tykännyt New Yorkista kamalan paljon, ja olen löytänyt jo nyt ympärilleni kivan pikkujengin mahtavia tyyppejä, ja aina mahtuu lisää! Mulle rentouttavimpia ovat pyöräretket sekä nämä karkumatkat kaupungin ulkopuolelle. Juoksulenkki hyvässä seurassa tekee myös hyvää. Missä muuten käyt joogaamassa?

-Jenna, voi sua! :) Usko pois - KAIKKI pystyy samaan!

Vierailija1, blaah vaan itelles! :)

Vierailija2, Voi höpönlöpö, nyt tais kosahtaa teikän diagnoosit väärälle henkilölle. :)

johkujii

Sun blogi on aivan maailman ihanin, aina tulee hyvälle tuulelle ja tekee mieli lähteä reissaamaan! Kiitos siis tästä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Haha, narsismi - mikä ihana tekosyy. Tiedoksi vain vierailijakakkoselle: siinä ei ole mitään pahaa, että rakastaa itseään ja elämäänsä. Se on itse asiassa jopa oikein tervettä. Suosittelen kokeilemaan!

Laura Pollari
Laura de Lille

johkujii, kiitos kaunis! Mullakin tekee mieli reissaamaan näitä kirjoitellessa. Kohta kohta! :)

Vierailija3, Kyllä tänne mun (hyvän mielen) blogiin saa tulla tuulettamaan huonoa oloaan, se ei ole mun hyvästä energiasta pois :) Ironisena lisähuomautuksena kuitenkin: Eikö juurikin narsisisti tunne jatkuvaa tyytymättömyyttä elämäänsä kohtaan ja täytä tyhjiötään merkityksettömällä materialla? 

Riia (Ei varmistettu)

Sun kirjoituksista välittyy aina sellainen ihana fiilis, joka on erittäin inspiroivaa ja pistää miettimään niitä elämän tärkeimpiä asioita! :) Kiitos ihanasta blogista!

"Katjuska" (Ei varmistettu)

Kaipailisin postausta työstäsi. Sehän sinut alunperin sai NY:kiin lähtemään. Olet valmistunut ja päässyt alan töihin, oletko tykännyt työstäsi ja onko se ollut sellaista kuin odotit? Ovatko haaveet sisäänostajan työstä kaikonneet?

Itse olen vuosien varrella huomannut, että työ, josta on ajatellut, että se voisi olla unelma-ammatti, onkin käytännössä ollut ihan jotain muuta. Sen sijaan taas työ, josta ei alunperin ajatellut tykkäävänsä, onkin muuttunut erittäin antoisaksi. Ihminen arvoineen ja elämänkatsomuksineen muuttuu. Niin on käynyt minulle ja entisestä bisnes- ja muotiorientoituneesta ihmisestä onkin tullut aineettomien arvojen kannattaja, joka saa jo vaatekaupan ovella ahdistuksen.

Laura Pollari
Laura de Lille

Riia, kiitos ihanasta viestistä! Mahtava kuulla - juuri tällaisia asioita haluankin ihmisten mielissä herätellä!  Aurinkoista loppuviikkoa :)

Katjuska, hei pitkästä aikaa :)

Mahtavia juttuidean aineksia, kiitos! Kouluaikoina mielessä kävi monenmoisia urahaaveita, ja vaikka sisäänostajan hommat jonkin aikaa kiinnostivatkin, työ, jota tällä hetkellä teen ja johon monen sattuman kautta päädyin (digitaalinen markkinointi) paljastuikin paljon paremmaksi fitiksi itselleni. Tämänhetkisissä hommissani yhdistyvät sopivasti lempijuttuni - kirjoittaminen sekä visuaalinen puoli - joten tunnen kovin vahvasti olevani elementissäni. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu hyvältä, ja tulevaisuudesta murehditaan vasta sitten kun se on ajankohtaista.

Kuten totesit, arvot ja ihmiset muuttuvat, mutta onneksi töissään voi tuoda esille oivaltamiaan näkökulmia. Muotialalla tämä voi tarkoittaa vaikkapa eettisten ja aikaakestävien tuotteiden markkinointia. Ei ole kovinkaan monta alan yritystä, jonka arvot allekirjoitan, joten olen kovin onnekas päästyäni sellaiseen töihin suoraan koulusta valmistuttuani.

Yksityiskohtaisempaa työpostausta tulen tuskin kuitenkaan tekemään, sillä haluan pitää päivätyöni irrallaan Lily-duuneistani ja muista kirjoitusprojekteista.  Ymmärtänet varmaan.

Mahtavaa torstaita! :)

 

Kommentoi

Ladataan...