Kiitos kolhuista

Laura de Lille

16-vuotiaana minulla oli unelma: oppia ranskan kieli ja muuttaa Pariisiin asumaan.

Suunta oli hyvin selkeä — parin vuoden ajan kuuntelin ainoastaan ranskankielistä musiikkia, luin jokaisen Marie Clairen kannesta kanteen, ja osasin The Dreamersin vuorosanat ulkoa unissanikin. Tein kaikkeni voidakseni viettää kesälomani hengittämässä Pariisin ilmaa ja hikoilla heinäkuun helteissä Rue Oberkampfin piskuisessa palvelijanasunnossa. Laskin malttamattomana päiviä abivuoteen, yo-kirjoituksiin, vapauteen. Luin, kuuntelin ja haaveilin. Öisin näin unta kaduista, joilta kantautuivat kaupungit äänet ja huumaava kieli, joita vaelsivat lukemattomat ihmismassat.

Epäluuloisiin asenteisiinkin törmäsin, mutta ne ainoastaan puskivat minua tavoitteessani kahta kovemmin eteenpäin. Eniten mieleeni on painunut keskustelun erään lukioaikasen ystävän kanssa. Viimeisenä kouluvuotenani hän tiedusteli minulta, mitä olin ajatellut tehdä koulun jälkeen.

"Muutan Ranskaan, tietenkin." vastasin.

"Et sinä minnekään Ranskaan muuta!" hän huudahti.  

"Kerro nyt — mitä sinä aiot oikeasti tehdä?"

Ja ihan oikeastihan sinne lähdettiin, kesällä 2007 kuukausi yo-juhlieni jälkeen. Mieleni teki lähettää postikortti. Mutta tekemisiäni epäilevä ystäväni ei suinkaan ollut ainut ihminen, joka sai minut yrittämään vain entistä enemmän. Niin kävi myös sen opettajan kanssa, joka sanoi, etten saisi koskaan parasta arvosanaa lukioaikaisesta suosikkiaineestani uskonnosta. Lopulta siitä tuli ainut oppiaine, josta kirjoitin laudaturin. Maratonin juokseminen tuntui entistä paremmalta, kun silloinen hyvänpäiväntuttuni oli todennut, että suoritukseen pystyy kuka vain. Ei pystynyt, moni jätti kesken. Minulta se vei neljä tuntia ja seitsemäntoista minuuttia. Kerran lentokoneessa tapasin liikemiehen, joka tietävään sävyyn ennusti, etten saisi koskaan oman alani töitä ulkomaisesta yrityksestä  — samana talvena lähdin kolmeksi kuukaudeksi töihin sisäänostotoimistoon, jossa olin ainoa ulkomaalainen. 

Uskallan väittää, että unelmien toteuttaminen ei ole pelkästään rahasta kiinni. Eniten tarvitaan tahtoa toteuttaa. Tavoitteet saavutetaan vuosien mittaisella, systemaattisella ja perusteellisella työllä — itselleen asetetuilla päämäärillä, joita kohti on mennyt vakaan päättäväisesti. On täysin epärealistista ajatella, että asiat tippuvat taivaasta. Itsensä on laitettava likoon, jos haluaa päästä eteenpäin. Minulle se, että olen valinnut tämän tien ja alan on tarkoittanut satojen tuntien hanttihommia milloin lastenhoitajana, siivoojana tai ravintolan tarjoilijana. Siis aivan kaikkea muuta, mihin oikeasti pyrin ja mitä halusin. Mutta ne ovat olleet kaikki pakollisia etappeja, pieniä osia suuremmasta kokonaisuudesta. Tähän matkaan on sisältynyt myös paljon riittämättömyyden tunnetta, epävarmuutta ja pettymyksiä. Kielen kanssa takeltelua, rutkasti yksinäisyyttä. Kun valmistujaistilaisuuteni juontanut setä kiitteli vuolaasti paikalle tulleita vanhempia "shekkien kirjoittamisesta", minua huvitti. Taisin kuulua siihen oppilasvähemmistöön, joka oli maksanut koulun ja elämisen itse. Mutta se teki minusta ainoastaan entistä kiitollisemman.

Mutta eivät kaikki sitä tiedä. Ei varmasti myöskään valmistujaistilaisuuteni yleisössä istunut kakkosvuoden markkinointiopettajani. Hänen tunneilleen opiskelin vuoden ajan niska limassa saaden kerta toisensa jälkeen huonon arvosanan. Palaute oli aina sama: hänen mukaansa olin tehtävissäni huolimaton, kieltäkään en kunnolla osannut. Vielä kesäkuisessa tutor-tuokiossakin opettajani kohautteli olkapäitään sanoen, ettei voi auttaa minua, sillä "en tee töitä."  Kun meidät muutamat oppilaat sitten kutsuttiin valmistujaistilaisuudessa yleisön eteen haastateltaviksi, olin meistä noin kuudestakymmenestä yksi harvoja opiskelijoita, joka oli saanut maininnan lopputyöstään ja jolla oli jo työpaikka tiedossa. Vaikka opettaja ei luonnollisestikaan tullut onnittelemaan, se ei minua harmittanut. Itselleni tärkeintä oli todistaa itselleni hänen olleen väärässä. Nyt jatkan elämääni yhtä kieltä, koulua ja lukuisia kokemuksia voimakkaampana. Sen parempaa voitontunnetta en osaa edes kuvitella.

Myönnettäköön, että moni teini-iän ajatus ei vaikuta minulle enää kovin merkitykselliseltä. Ranskankielistä musiikkia en ole kuunnellut enää vuosikausiin, ja The Dreamers menetti naiviin hohtonsa istahdettuani kerran ketjussa tupakoivan Louis Garrelin viereen kahvilassa. Rue Oberkampfillekaan en enää muuttaisi. Mutta kaikin puolin opettavaiset neljä vuotta ne olivat. Tuona aikana opin unelma-alastani, ihmissuhteista ja ennen kaikkea itsestäni aivan uskomattoman paljon. 

Unelmissa parasta on se, että niitä voi olla satoja, pieniä sekä suuria. Ensi vuonna sanon hyvästit yhdelle sellaiselle, kun lähden tallomaan uuden maan ja kaupungin katuja, kohtaamaan uusia haasteita. Ensi vuodesta lähtien kirjoittelen teille toisaalta. Paikasta, jossa jo kolme vuotta sitten päätin ennemmin tai myöhemmin asuvani.

Kiitos siis potkuista ja kolhuista ihmiset, hyvänpäiväntutut, tuntemattomat, elämän ohikulkijat. Ilman teitä en olisi tässä, rakentamassa itselleni elämää merkitykselliseksi kokemistani asioista, pyrkimässä korkeammalle. Haasteitta en ole selvinnyt, mutta se on ollut ainoastaan oma valintani — tähän suunnitelmaan kun ei ole ollut olemassa oikoreittejä tai pikaratkaisuja.

Vaikka se hassulta kuulostaakin, todelliset unelmat ovat niitä, joiden toteutumista odottaa maltillisesti vaikka vuosikymmenen, ja mikä parasta: huipulle pääsemiseksi ei tarvitse käyttää laisinkaan kyynärpäitä.

Share

Kommentit

rosetta (Ei varmistettu)

Ihana, ihana teksti! Tulen lukemaan tämän tästä lähtien aina, kun epätoivo alkaa iskeä nihkeästi pintaan.

Idsie (Ei varmistettu)

Mä tarvitsin juuri tälläista inspiroivaa tekstiä, kun tällä hetkellä elämässäni olen myöskin ponnistelujen ja uusien haasteiden edessä. Suuri kiitos!

Nona (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus! Toivon sinulle pelkkää onnea matkasi varrelle!

Jeba
Tuuliajolla

Mahtavaa! Todella innostava teksti! Kaikkea hyvää sulle Laura! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Sä olet ihana nuori nainen, jolla on juuri oikea asenne :) Tekstistäsi kumpuaa positiivisuus ja periksiantamattomuus. Jos kadutaan, niin sitten noustaan ja jatketaan etenpäin. Ja mikä parasta, olet "antanut anteeksi" niille epäilijöille ja lannistajille. Kyllä he sitten itse aikanaan huomaavat kuinka sitten kävikään. Onnea valmistumisen johdosta ja ennen kaikkea onnea uuteen työhön! Jään odottelemaan innolla uusia kuulumisia.

PS. Kaiken takana taitaa olla se suomalainen sisu ;)

Riikka

saint-christophe (Ei varmistettu)

Olet mun IDOLI! Osut asian ytimeen.

millamainen

Ihana ja inspiroiva teksti taas, Laura! Tsemppiä ja rohkeutta kaikkeen tulevaan! Oot upea!

NinaVee
Väreilyjä

Oi, mä taidan jo arvata minne muutat! :) Jos arvaukseni pitää paikkansa voinen ehdottaa sinulle lounastreffejä ensi syksynä. Majailen siellä nimittäin silloin itsekin... ;)

Janita (Ei varmistettu)

Hienoa Laura! Olen seurannut blogiasi parin vuoden ajan ja vaikutun aina uudelleen tinkimättömästä asenteestasi, valoisuudestasi ja periksiantamattomuudestasi. Haaveista voi tulla todellisuutta, kunhan niihin uskoo riittävästi.
Kaikkea hyvää ja paljon onnea ja tarmoa uusille poluille ja uusiin haasteisiin!

JaanaH (Ei varmistettu)

Totta kai sä pystyt tekemään mitä haluat, olen tiennyt sen niin kauan kuin olen sinut tuntenut! Mutta ei kaikki pysty. Sä oletkin semmoinen lioness, leijonatar. En ole ikinä epäillyt mitään sanomaasi äläkä sinäkään epäile minua kun sanon, että on ihanaa tuntea sinut, ja on aina yhtä mukavaa kun joskus harvoin näemme. Saa nähdä missä päin maapalloa se seuraavaksi tapahtuu!

omppu (Ei varmistettu)

kiitos tästä ! ja ehdottomasti näitä pohtivia kirjoituksia lisää :) opiskelen itse myös pariisissa ja viimeksi tänään täydellinen epätoivo ja epävarmuus tulevaisuudesta sekoitti pään . tuntuu välillä niin 'väärältä' asua kaukana perheestä , ystävistä ja ennen kaikkea tutusta kulttuurista ja yhteiskunnasta... mutta elämässä on pakko tehdä valintoja , ja parhaassa tapauksessa lähtemällä sitä saa vain enemmän asioita elämäänsä, eikä niitä vanhoja välttämättä menetä...

Mipe (Ei varmistettu)

Hieno teksti Laura. Inspiroi kestämään vielä kaksi vuotta nykyisessä opinahjossani. Sen jälkeen suuntana luultavasti ulkomaat. Respect!

Mipe (Ei varmistettu)

Hieno teksti Laura. Inspiroi kestämään vielä kaksi vuotta nykyisessä opinahjossani. Sen jälkeen suuntana luultavasti ulkomaat. Respect!

Tiina Julia (Ei varmistettu)

Mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa on se suuri vaje, että tavoitteellisuus ja päämäärätietoisuus leimataan liian usein hölmöksi pyrkyriydeksi! Meitä ei rohkaista riittävästi unelmoimaan ja järjestelmällisesti toteuttamaan haaveitamme. Ei koulussa, yliopistossa, mediassa.. Jotkut onnekkaat saavat hyvät eväät läheisiltä tai keksivät itse tavoitella rohkeasti korkeuksiin. Mutta aivan liian harva!

Upeaa, että julistat julkisesti tavoitteellisuuden ilosanomaa - näin minä sen tulkitsen. Ansaittuja onnen hetkiä! :>

Olet loistava esimerkki ihmisestä jolla on unelma ja joka uskaltaa toteuttaa ne muiden ihmisten sanoista ja teoista huolimatta! Kaikkea hyvää sinulle Laura!

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tekstistäsi! Se antoi minulle rohkeutta omassa päätöksessäni. Olin jo vuoden ihanassa maassa ja nyt on edessä päätös siitä, jatkanko opintoja kandin jälkeen Suomessa vai siellä. Eniten huolestuttaa yksinäisyys. Toisaalta sitä voi olla yksinäinen ihan missä vaan enkä ole koskaan ollut yksinäisempi kuin syksyllä palattuani Suomeen.
Tsemppiä tulevaan! Sun asenteella kyllä kaikki onnistuu.

MariaR

Asiaa jokainen lause! Olen sua ehkä viisi vuotta vanhempi ja käynyt läpi hyvin samantyyppisen tien, joka kyllä jatkuu edelleen, mutta usein pysähdyn hymyilymään tyytyväisenä jo nyt.

Se, että toteuttaa sinnikkäästi omia juttujaan muiden tyytyessä vähempään ei ole keneltäkään pois ja lopputuloksena on elämä, josta on ylpeä ja jossa on kaikesta saavuttamastaan onnellinen. Onnea uuteen kotikaupunkiin! Uudet alut ovat mahtavia, mutta vaativat rohkeutta! :)

Tämä oli juuri se mitä tarvitsin tähän synkeään vieraskielisten esseiden, monistenivaskoiden ja satoja sivuja pitkien kirjojen täyttämään päivään... Muistutus siitä, että kaikkien näiden velvollisuuksien, ongelmien ja vastoinkaymisten takaa pilkkottaa se unelma minkä takia sitä paiskii hommia niska limassa. 

 

Kiitos!

Pimmiainen (Ei varmistettu)

Olet varmaan opiskellut samassa koulussa kun mä, kun kokemukset opettajista on samantyylisiä. Mulle AMK:n opettajani sanoi päättäjäistanssiaisissa ruusua ojentaessaan "kyllä kaikki vielä kääntyy sullekin parhain päin". En vieläkään tiedä miksi hän ajatteli, että mulla on asiat jotenkin huonosti. Kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen olen yksi vuosikurssin (ja ehkä koko suuntautumisvaihtoehdon) harvoista, joka on koulutustaan vastaavassa työssä. Opintolainatkin olen maksanut pois omilla tienesteilläni. Opiskelun aikana suoritin työharjoitteluni palkallisena ja tein projektitöitä omalta alaltani myös korvausta vastaan. Monet joutuivat tekemään opintotuella/lainalla.

llau (Ei varmistettu)

Voi apua mikä teksti! Nosti hymyn huulille ja tuntuu että oma päättäväisyys muuttui vielä hieman vahvemmaksi. :) Itsekin asuin ulkomailla muutaman vuoden, unelmoin kaupungista ja eräänä kesänä pakkasin laukut kaikkien ihmettelystä huolimatta. "Mitä sä nyt sinne.. ettisit oikeita kesätöitä täältä.. ethän sä edes osaa kieltä..."

No nyt osaan, ja osaan paljon muutakin. Olisin odottanut suurempaa ilon tunnetta siitä, kun näen vanhan tutun naaman venähtävän siitä, etten epäonnistunutkaan. Hassua huomata, ettei sillä ookaan oikeestaan mitään väliä. Eniten hymyilyttää juurikin se, että näytin itselleni pystyväni siihen! :)

Oon seuraillu kirjoituksiasi blogspotin ajoilta kun etsin muiden ulkosuomalaisten blogeja. Vaikka oon itse jo suomalaistunut, palaan silti tänne aina! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

hei mikä vika rue oberkampfin kämpässä, se oli upee..! ihana postaus taas laura. pus!

t. matleena

Vierailija (Ei varmistettu)

onnea kovasti, on loistavaa, että ihmiset saavat tehtyä noin uskomattomia asioita määrätietoisuudellaan! siitä on hyvä nuorempien ottaa oppia ja mallia omaan elämäänsä!

vaan entä me heikot ja jo syntymäkodissa kaikkeen väsyneet? miten toteuttaa unelmia pitkäjänteisesti kovalla uurastuksella kun ei meinaa selvitä kuluvastakaan päivästä? entä jos luonne ja persoona on kirjoitettu (liian?) vialliseksi menestykseen? mikä osa lankeaa meille? tätä minä aina pohdin omalla kohdallani...

Roosa
Mangomalen

<3

Laura Pollari
Laura de Lille

Rosetta, kiitos itsellesi ihanasta kommentista! Olen enemmän kuin iloinen, jos tästä tekstistä oli iloa ja inspiraatiota sinullekin.

Idsie, kiitos itsellesi, ja paljon voimia sinulle uusiin haasteisiin!

Nona & Jeba, kiitos! Samaa teille molemmille :)

Riikka, suomalainen sisu, kyllä vain. Se sen on oltava :) Kiitos!

saint-christophe, ei. SÄ oot mun idoli! :)

millamainen, kiitos kaunis! Ja se joka sanoo, on itse. Hihii!

NinaVee, eiköhän se pian selviä arvasitko oikein! Ja jos näin, sitten on EHDOTTOMASTI lounastreffien paikka.

Janita, kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi! Kaikkea hyvää ja loistavaa uutta vuotta 2012 myös sinulle.

JaanaH, kirjoittelee toinen leijonatar! :) Ihan hassua, että ollaan molemmat muutettu ulkomaille samoihin aikoihin ja pidetty yhteyttä jo siitä asti. Siis melkein viisi vuotta! Onneksi ollaan ensi vuonna jo hiukan lähempänä toisiamme. Sä voit tulla sitten kylään ja vice versa. Ihan loistavaa!

omppu, niinpä! Suoraan asian ytimeen. Oon täysin varma, että jos annat vain vähän aikaa, myös koti-ikävä vähenee. Jos ei, Suomi on vain lyhyen lentomatkan päässä. Hurjasti tsemppiä sulle! Saat olla ylpeä itsestäsi, että olet lähtenyt jo sinne asti!

Mipe, kaksi vuotta on onneksi vain lyhyt aika :) Jaksamista ja ihanaa uutta vuotta sulle!

Tiina Juulia, aivan! Ja haaveilu ei missään nimessä ole haihattelua. Eihän kukaan muuten opiskelisi itselleen unelmiensa ammattia, perustaisi perhettä tai toteuttaisi itseään harrastuksiensa kautta. Hurjasti onnen hetkiä myös sulle! :)

styleornot, suurkiitos kauniista sanoistai, ja kaikkea parhainta sulle myös! :)

Vierailija, olet aivan oikeassa! Yksinäiseksi voi olonsa tuntea oli sitten kirjaimellisesti aivan yksin tai ihmisten ympäröimänä. 

Oon ihan varma, että pärjäät loistavasti! Ja jos yksinäisyys iskee, mut saa meilillä kiinni (laurapollari@hotmail.com) Hurjasti tsemppiä sulle! :)

MariaR, hyvä me! :) Mahtavaa ja menestyksekästä uutta vuotta myös sulle! 

Pauline, oi kyllä vain. Uurastuksesi palkitaan kyllä ennemmin tai myöhemmin! Olen siitä aivan varma. Paljon tsemppiä! :)

Pimmiainen, hyvä sinä! :) Siinä oikein usea syy nauttia nykyisestä menestyksestäsi täysin rinnoin. Mahtavaa alkavaa vuotta sulle!

llau, ihan loistavaa! :) Onnittelut myös oppimastasi kielestä! Ihanaa ja antoisaa Suomi-aikaa sulle. Ja ken tietää, vaikka lähtisit vielä vaikka uudestaan. Hihii!

Matleena, haha! Mutta et kai ole mennyt unohtamaan miten kuuma siellä oli? Kiitos sulle siitä mahtavasta viikosta joka tapauksessa :) Puspus!

Vierailija, minusta on todella surullista kuulla, että sinusta tuntuu siltä.

Uskon, että riittämättömyyden tunteita kokee toisinaan jokainen — on sitten eri asia, jos se on pysyvä tunnetila. En tunne sinua, mutten usko sekuntiakaan, että sinä, persoonasi tai luonteesi olisi liian viallinen tai heikko missään mielessä! Minä uskallan jopa väittää, että ne, joilla on ollut vaikeaa jo elämän alkuhetkistä lähtien, voivat kaikkien vaikeuksien jälkeen selvitä suurimpina voittajina.

Mitä jos aloittaisit ihan vain tutkailemalla itseäsi ja sitä, mitä haluaisit elämälläsi tehdä, jos sinulla olisi yhtään enemmän energiaa? Jos haluat, voit myös lähettää minulle meiliä, vaikka ihan anonyymisti osoitteeseen laurapollari@hotmail.com.

Paljon jaksamista! Muista, että sussa on aivan paljon potentiaalia kuin meissä muissakin!

Roosa, sydän itsellesi, söpöliini! :)

Eskimo (Ei varmistettu)

Hei Laura, ihailen rohkeuttasi ja päättäväisyyttäsi! :) Olen sinua varmaan seitsemisen vuotta vanhempi ja toivon että parikymppisenä minulla olisi ollut tuon kaltainen rohkeus lähteä. Olen sitten tasapainoillut varovaisuuden (kotoa asenne on ollut älä, älä vain mene) ja maailman (muutamia kesätöitä ulkomailla) välillä. Eniten silti harmittaa että erilaisten sitoumusten takia jätin lähtemättä vaihtoon ja etten ole määrätietoisesti kieliopinnoista huolimatta opetellut saksaa ja ranskaa. Ja turha niitä on sinällään harmitella, mutta nyt kolmekymppisenä olisi taas elämäntilanteen puolesta mahdollisuus ja halua lähteä ulkomaille, mutta se ei enää olekaan niin helppoa kuin nuorempana, jos haluaisi tehdä koulutusta vastaavaa työtä.

Hurjasti tsemppiä uusiin kuvioihin ja hyvää uutta vuotta! :)

★  Hyvää Uutta Vuotta!★

erittäin hyvä kirjoitus! hienoa että lähdit unelmasi perään, liian moni jättää ulkomaille lähdön pelkäksi haaveeksi. Minuakin on monesti epäilty esim. kielitaitoani jonka opin lähinnä vain netistä ja kuuntelemalla ihmisiä lomilla. Muistan aina kuinka yhdellä Italian lomalla minulle sanottiin että jos haluan olla Italiassa niin minun täytyy oppia kieli, sitten aloitin omatoimisesti ja välillä ajattelin ettei siitä tulee mitään! meni pari vuotta ja nyt tulen kielellä toimeen vaikka ainahan sitä toivoisi osaavansa kielen täydellisesti. Olen joskus myös joutunut todistelemaan sekä matkojani että kielitaitoani vaikka kuvien muodossa.. Itse en ole enää täysin varma ulkomaille lähtemisestä kokonaan, EU tilanteen ja huonopalkkaisten töiden vuoksi mutta voisihan sitä asua vaikka osan vuodesta ulkomailla.

Helähdys

Hyvin kirjoitettu! Saanko kysyä, mistä tuo ensimmäisen kuvan laukku/clutch on? (:

Minde K (Ei varmistettu)

Hei! Kiitos aivan mahtavasta blogista. Löysin sinut eilen ja luin tänään vihdoin koko blogisi loppuun, enkä voi muuta kuin kiittää. Vaatevalintasi sekä määrätietoisuutesi, iloisuutesi sekä positiivisuutesi mikä blogin kautta välittyy, hurmasivat heti. Muutin juuri Briteistä takaisin Suomeen opiskeltuani siellä Textile Design for Fashion and Interiors-linjalla, tarkoituksena nyt viimeistellä tekstiilisuunnittelun -ja pukeutumisneuvojan opinnot täällä. Onneksi pääsin myös ihanaan vaatetusalan työpaikkaan, jossa niinkuin sinullakin, sisäänostajan ammatti on haaveissani. Liityin myös Facebook-ryhmääsi, kiva päästä seuraamaan mitä tulevaisuus tuo sinulle tullessaan :) (ja jos seuraava maasi jostain syystä olisi Englanti, annan enemmän kuin mielelläni vinkkejä kaikkeen mihin voin) :) ihanaa uutta vuotta!

Hei! Hienosti kirjotettu toi juttu! Tajusin että unelma voi "jatkua" ja vähän muokkautua eikä mikään ei estä haaveleimasta ja toteuttamasta omia toiveitaan, kiitos kannustuksesta Laura! Mahtavaa uutta vuotta 2012!

Laura Pollari
Laura de Lille

Eskimo, kiitos suloisesta kommentistasi!

Meitähän on tosiaan moneen junaan —toiset ovat arempia ja toiset rohkeampia. Ja toisinaan on niitä hankalia elämäntilanteita sekä velvollisuuksiakin hoidettavana. Nuoremmalla iällä on toki helpompi tehdä tällainen ratkaisu, mutta ajattele mielummin näin päin: sulla on vielä vähintään toiset 30 vuotta aikaa rakentaa elämästäsi juuri sellainen kuin haluatkin. Tsemppiä sulle myös ja ihastuttavaa uutta vuotta! :)

susanna89, hienoa! :) Kyllä päättäväisyys aina palkitaan. Sano minun sanoneen. Ihanaa uutta vuotta!

Lumi, se on Ivana Helsingin. :)

Minde K, voi ei! Kiitos ihan hurjasti kauniista sanoistasi. Sen verran voi paljastaa, että Englantiin en ole suuntaamassa, mutta jos näin olisi, tietäisin kyllä keneltä vinkkejä kyselisin! Kaunista uutta vuotta 2012 :)

An S, voi kyllä! Mikä hassuinta — joskus niiden haaveiden muokkautuminen on myös hyvä juttu! Epäonnistumisestakin voi seurata sarja onnenpotkuja. Loistovuotta 2012 myös sulle! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta tuli sun fani samantien. Kaiken sun määrätietoisuuden, rohkeuden ja sinnikkyyden vuoksi olet siinä tänä päivänä ja varmasti paljon enemmän tulet sillä myös etenemään elämässäsi. Aurinko paistaa, kun sitä vähiten odottaa ja se porottaa tovin mutta vesisadetta ei kannata juosta karkuun, se vaan kastelee ja kasvattaa vahvemmat juuret.
Onnea sulle uusiin kuvioihin, palaan niitä ehdottomasti lukemaan. Ja iso Kiitos tekstistä, se oli kovin inspiroiva. Kaivan samantien italiankirjat ja lupaan itselleni ottaa vahvemmin kiinni omasta unelmasta.

ee (Ei varmistettu)

voi kiitos tästä! Olen ensimmäisen vuoden vaatetussuunnittelun opiskelija ja opettajani ovat heti tehneet minulle selväksi että marimekkoon on turha pyrkiä töihin - ei ne kuitenkaan ota. nyt meillä on menossa mallistosuunnittelukurssi ja tulen saamaan marimekon design managerilta palautteen mallistostani, ehkä saankin jopa jalan oven väliin jos palaute on hyvää. odotankin erittäin paljon sitä hetkeä kun voin miettiä "in your faces!!!" ja pyöräillä mekko hulmuten marimekkoon töihin ;) Ja myös taikkiin on opettajien mukaan turha hakea, ei sinne kuitenkaan pääse. Ehkäpä niin, mutta pääsin viime vuonna valintakokeissa loppuun asti suoraan lukion jälkeen, mikä estäisi minua tänä vuonna? "Los angeles nyt ei ole mikään kummoinen muotikaupunki, ei sieltä mitään saa", minulla on kuitenkin jo harjoittelupaikka tiedossa kesäksi (toivottavasti myös toteutuva sellainen).
"The best thing in life is to do things people say you cannot do."

eee (Ei varmistettu)

voi kiitos tästä! Olen ensimmäisen vuoden vaatetussuunnittelun opiskelija ja opettajani ovat heti tehneet minulle selväksi että marimekkoon on turha pyrkiä töihin - ei ne kuitenkaan ota. nyt meillä on menossa mallistosuunnittelukurssi ja tulen saamaan marimekon design managerilta palautteen mallistostani, ehkä saankin jopa jalan oven väliin jos palaute on hyvää. odotankin erittäin paljon sitä hetkeä kun voin miettiä "in your faces!!!" ja pyöräillä mekko hulmuten marimekkoon töihin ;) Ja myös taikkiin on opettajien mukaan turha hakea, ei sinne kuitenkaan pääse. Ehkäpä niin, mutta pääsin viime vuonna valintakokeissa loppuun asti suoraan lukion jälkeen, mikä estäisi minua tänä vuonna? "Los angeles nyt ei ole mikään kummoinen muotikaupunki, ei sieltä mitään saa", minulla on kuitenkin jo harjoittelupaikka tiedossa kesäksi (toivottavasti myös toteutuva sellainen).
"The best thing in life is to do things people say you cannot do."

Laura Pollari
Laura de Lille

Vierailija, kiitos kauniista sanoista :) Jostain syystä luin kommenttisi vasta nyt. Loistavaa jatkoa myös sulle!

eee, juurikin näin! Aina kannattaa tehdä töitä unelmiensa eteen. Ja nyt kun otit asian puheeksi:  kai tiedät, kellä mä oon töissä? :)

 

 

eee (Ei varmistettu)

voi ei, en tiedä : D voit mitä kernaammin jakaa tämän tiedon kanssani :D

Laura Pollari
Laura de Lille

Marimekon markkinoinnissa :)

Jonna-Marjaana (Ei varmistettu)

Kiitos Laura mielettömän ispiroivasta blogista! Luin sen kokonaan yhdessä päivässä läpi, kun en vaan pystynyt lopettamaan. Voi kun voisin itsekin olla noin rohkea, positiivinen ja luottaa elämän kyllä kantavan ja antavan. Uskon, että saat kyllä kaiken mitä elämältäsi haluat! Hienoa, että olet esimerkkinä ja inspiraationa meille oman tiemme etsijöille.

All My Days

Moikka Laura!

Oli aivan pakko palata lukemaan tämä teksti, sillä se inspiroi mua todella paljon. Niinkuin sinä jo teit, olen asettanut tavoitteekseni muuttaa New Yorkiin joku päivä. Nyt kaupungissa vierailun jälkeen olen vain entistä varmempi, että se on mun tuleva kotikaupunkini joku päivä. Voi kunpa olis jo!
Tää teksti antaa mulle voimia pyrkiä eteenpäin, sillä juuri nyt tällä hetkellä on suuren suuri turhautuminen. Tiedän, että ensi vuonna tapahtuu suuria muutoksia vaihtovuoden merkeissä, mutta nyt päivät vaan junnaa paikallaan.
Olen 16-vuotiaana lähtenyt kotoa haaveideni perässä ja matka jatkuu hitaasti mutta varmasti! Onneksi nyt löytyy jo muutama kaveri jotka jaksaa kannustaa mua eteenpäin epäilijöistä huolimatta! Ja sun tarina kannustaa mua myös! Suuret kiitokset ja tsemppiä! :)
 
ps. Sun sohvasurffaus-meininkien ansiosta mä sain viimeisen varmistuksen siihen, että uskaltaudun surffaamaan ja se tekikin mun Nycin matkasta unohtumattoman! Kiitos!

Kommentoi