Kun puolet ei riitä

Ladataan...
Laura de Lille

Jokaisen ajan hermolla elävän naisen arjessa tulee hetki, jolloin on kysyttävä itseltään seuraavat kysymykset:

Miksi vastakorkatut keväkenkäni ovat hämmentävän suttuiset vain parin viikon käytön jälkeen? Miksi ylipäätään omistan vitivalkoiset tennarit?

Kenen tekosia on tuo vastapaljastunut, käsittämätön vehreys? Olenko ituhippi, jos fiilisten tuoreen nurmikon tuoksua matkalla maitokauppaan?

Miksi Sufjan Stevensin uusin levy on niin hyvä, että haluaisin oikeastaan vain kuunnella sitä (enkä tehdä mitään muuta?)

En tiedä, miten uusi vuodenaika teihin vaikuttaa, mutta oma keskittymiskykyni on ollut viime päivät ameeban aivotoiminnan tasoa.

Ehkä se oli se täysikuu. Tai Sufjan. Tai tuo päivästä toiseen jatkuva eteerinen sumu, joka saa minut tuntemaan itseni kaipaavaksi 1800-luvun romanssinovellin sankarittareksi – valkoisissa tennareissa.

Tai sitten olen vain tosi pihkassa.

Kevät, all of me wants all of you.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko ihastus se sama kuin viime syksynä vai joku uusi ;)

Annisohvi (Ei varmistettu)

Aijai....ehkäpä paras Sufjanin tekele ikinä! Niin kaunis ja koskettava...vie ihan toisiin sfääreihin! Samat fiilikset kuin sulla, että sitä levyä kuuntelisi ihan loputtomiin! 4th of July on niiiin kaunis - ehdoton suosikkini kaikessa melankolisuudessaan! <3

Laurella
Pilkku otsassa

Koska Sufjan on ihanin. Mies, joka on lohduttanut mua silloin, kun kukaan muu ei ole osannut. "No shade in the shadow of the cross" saa kyllä herkistymään ja itkemään ripsaria valkoisille tennareille.

Kommentoi

Ladataan...