Kunhan teet

Laura de Lille

2015 on periaatepäätösten vuosi. Toissapäivänä tein taas hyvän sellaisen.

Päätin, että ostaisin rannekellon ja oikean kalenterin. Niiden käyttöä olen vältellyt koko aikuisikäni. Tekosyyni on aina ollut sama: en halua olla tietoinen ajankulusta. En halua suunnitella elämääni liian pitkälle. Ja siksi en hanki kumpaakaan.

Paitsi nyt.

Täydellisyydentavoittelu on aina ollut salainen paheeni.

Ruokakaupassa asiointi on kinkkistä, jos en kävele sinne valmiin listan kanssa. Heikoimpina hetkinä en yksinkertaisesti osaa päättää, ottaisiko rypäleitä, juustoa vaiko molempia. Pelkään valita väärin.

Sama pätee kalenterin pitämiseen. Entäs jos suunnitelmani muuttuvat, mieleni muuttuu? Entäs jos kirjoitan huonolla käsialalla? Sitten olisi koko kalenteri pilalla!

Olen onneksi vihdoin ymmärtänyt, miten mielipuolista käytökseni on. Ja juuri siksi tarvitsen kellon ja kalenterin. Haluan ja vaadin olla tietoinen ja suunnitelmallinen omasta elämästäni.

Eilen aloitin kalenterista.

Entinen minäni olisi etsinyt sopivaa päiviä tai jopa monta viikkoa. Tutkinut valikoimia, turhautunut epätäydellisiin vaihtoehtoihin. Pahimmassa tapauksessa koko kalenteri olisi jäänyt ostamatta.

Nykyinen minäni? Kävelee sisään ensimmäiseen näkemäänsä paperikaupaan. Kysyy taskukalenteria. Ei löydy. Täydellisen taskukalenterin sijaan ostaa kaupasta ihan kivan pöytäkalenterin. Käveli ulos kaupasta 15 minuutissa.

Kalenteriani aloin täyttää samoin tein. Kaikki meni mallikkaasti, kunnes tein kirjoitusvirheen. Ärsytti, mutta jatkoin. Ja aion jatkaa koko vuoden.

Valikoivuudesta ja hyvästä mausta voidaan olla monta mieltä, mutta tämä on fakta: täydellisyydentavoittelu on ajanhukkaa. Joskus hyvä passaa.

On hulluutta olla tekemättä suunnitelmia, deittailematta ihan söpöjä tyyppejä tai kokeilematta uusia asioita, koska ne se saattavat mennä pieleen. Ne menevät, jos ovat mennäkseen. Epätäydellisyys ja mokaaminen on vapauttavaa.

Itsensä nolaamisesta puheen ollen:

Tämän postauksen myötä kuulun myös niihin ihmisiin, jotka ammentavat elämäntotuuksiaan urheilumerkkien kulahtaneista iskulauseista.

Naiset – kun Nike sanoo just do it, niin just do it. Kunhan teet. Millään muulla ei ole väliä.

Niin teen minäkin.

Share

Kommentit

Sucette
ce petit cœur

Haha, minäkään en ole juuri koskaan käyttänyt kalenteria. Yliopistoaikana oon joka vuosi yrittänyt opetella, mutta jonnekin se aina unohtuu. Nyt oli pakko ostaa kalenteri, koska tuntuu, että on paljon helpompi organisoida työt, opiskelut ja vapaa-aika erilleen! :)

Annemaris

Mä oon alkanut kirjoittamaan kalenteriin ihan arkisia juttuja, listoja siitä mitä pitäis tehdä tmv ja on ihan uskomatonta kuinka se aika, jonka ennen käytin Netflixin tuijottamiseen on puolittunut, kun oon tehnyt noita kalenteriin kirjattuja hommia. Liputan siis kalentereiden puolesta all day every day!

Ja todellakin, just do it. Mulla on niin just do it fiilis kaikesta, esim ukulelen virittämisestä, terveellisestä dieetistä ja salilla hengailusta. Mua pyydettiin tänään sählyturnaukseen pelaamaan. Just do it, tottakai vastasin myöntävästi.

Kirjoitusvirheitä varten on onneksi keksitty korjausteippi! Haha :D Onkohan hieman lohdutonta, jos ihmiskunnalla on tarve korjata pienimmätkin virheet, jopa kaikkein inhimillisemmät.. Jossain vaiheessa käytin korjausteippiä koko ajan ja viimein sen loputtua olikin vaikea kestää pieniä omia virheitä. Laiska kun olen, en kuitenkaan käynyt ostamassa uutta ja omat virheet oli hyväksyttävä. Miten pieni asia opettikaan niin paljon! :)

Heilo (Ei varmistettu)

Tunnistin niin itseni tästä, etenkin tuosta kalenteriosiosta! Minä taas olen aina käyttänyt paperista kalenteria viikkonäkymällä, ajanhallinta olisi muuten ihan retuperällä. Omien virheiden hyväksyminen onnistui minulla helpommin kun hankin vain ihan kivan kalenterin, en sitä ihaninta tai täydellisintä. Ei harmita niin paljon, kun tulee virhe tai käsiala näyttää kamalalta. Käytännössä kun yleensä täytän kalenteria kiireessä tai nopeasti, jolloin se näyttää pakostikin juuri siltä.

Sitten kun pääsisi vielä eroon kateudesta muiden kaunista käsialaa ja huolellisesti täytettyjä kalentereja kohtaan. :D

jau-anni (Ei varmistettu) http://jaulandia.blogspot.com

Mun aika-ahdistus äityi viime vuonna siihen, että ostin tyhjän viikon ja mallailin päivät sinne omaan tyyliin. Niin, että yhdellä aukeamalla on muutama päivä, ei koko viikkoa. Ajatus viikkojen suorittamisesta on nimittäin vähän ahdistava. Ja kyllä se jotain muutti - omassa päässä. Opettelin tietoisesti elämään ilman viikonloppuja.

Tänä vuonna taas tein jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen: piirrän joka päivän kohdalle jotain sen kummemmin ajattelematta. Tän tarkoitus on herätellä omaa vanhaa piirrustusharrastusta ja luovuutta, ja samalla kalenterista tulee vähemmän jäykkä kapistus. Se on oikeastaan luonnosvihko nyt.

Eläköön elämänhallinta!

kakkukahvit (Ei varmistettu) http://rakastettuna.blogspot.fi

Ptikäaikainen lukijasi ja toinen perfektionisti tässä moi! Samaistuin niin lujaa tuohon täyelelisyyden tavoitteluun, ai että. Olen viime aikoina järjestelmällisesti alkanut opetella siitä pois, mikä on yllättävän vaikeaa, jos se on sisäsyntyisesti ohjelmoitu ominaisuus kuten minulla. Onneksi osaan jo olla itselleni armollisempi. Useimmiten se hyvä on tosiaan tarpeeksi ja todella ok, kaiken ei aina tarvitse olla vimpan päälle. Hyvä me, kyllä tää tästä!

Ps. Suomen kielen opiskelijana tykkään erityisesti myös siitä, että kirjoitat myös blogipostaustesi otsikot suomeksi! Olisi ollut niin helppoa ja ehkä oletettua otsikoida tämäkin postaus "Just do it", mutta onneksi joku vielä jaksaa nähdä vähän vaivaa näissä pienissä asioissa, jotka ovat isoja asioita. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitos kommentista!

Täydellisyyden tavoittelun kurjin aspekti on se, että toisinaan asiat jäävät kokonaan tekemättä, koska niistä ei kuitenkaan saa niin täydellisiä kuin haluaisi. Itselläni on aika paljon töitä tehtävänä tämän suhteen. Pienistä asioista on onneksi helppo aloittaa :-)

Kommentoi