Lillen Laura, eli mistä kaikki alkoi

Ladataan...
Laura de Lille

Blogi täytti viime viikolla kuusi vuotta.

Se on hyvä tovi, ja niinpä ajattelin viedä teidät tänään sinne, mistä kaikki lähti – Pariisiin.

Keväällä 2008 olin opiskelupaikaton, välivuotta viettävä parikymppinen.

Ranskaan olin muuttanut vuotta aiemmin, heinäkuussa 2007. Asuntoni – 12 neliön piskuinen palvelijanhuone 7. kaupunginosan laitamilla – kanavoi kieroa pariisilaisromantiikkaa aidoimmillaan: se oli hurmaava ja hemmetin epäkäytännöllinen. Kesäisin hikoiltiin ja talvisin paleltiin. Kämpässä ei ollut omaa vessaa, ja vedenlämmittäjä kosahti tuon tuosta. Kylpyvesi keitettiin keittiön kaasuliedellä, tammikuussa.

Parasta asunnossa oli nukkumaparven kattoikkuna, josta tapasin kiivetä ulos taivaanrantaa tutkailemaan, lähinnä viinipäissäni. Siellä siinsi Eiffel-torni, jonka juurelle juoksin pitkiä lenkkejä – neljän vuoden aikana satoja, jollei tuhansia kilometrejä ja jopa elämäni ensimmäisen maratonin. 

Tuona keväänä työskentelin myyjänä vaateputiikissa Montmartrella, ajoin keltaista vintage-pyörää ja deittailin ruotsalaista kiharatukkaa.  

Aina siihen asti, että sain loistoidean jättää vaatekauppatyö ja lähteä vuodeksi New Yorkiin lapsia hoitamaan. Suunnitelma oli silausta vaille valmis, työnantaja löydetty ja paperit vetämässä. Toisin kuitenkin kävi.

Pieleen menneen työtilaisuuden jälkeen hain muotikouluun. Pääsin sisään, ja samassa rytäkässä perustin blogin. Sen nimesin kotikatuni Rue de Lillen mukaan.

Lillen kadusta tuli Lillen Laura. 

Alkunsa sai blogi, joka on kuusi vuotta, kahta kaupunkia ja monta elämänvaihetta myöhemmin yhtä elossa kuin sen perustamisajankohtana 2008. 

Sivut, jotka ovat nähneet monta työpaikkaa, parisuhdetta, onnistumista ja nokkakolaria. Kuten kirjoittajansa, on se muuttunut alkuajoistaan paljon ja syystäkin: eihän blogin takana ole enää parikymppinen pikkumisu, vaan 26-vuotias nuori nainen. 

Yksi asia on sentään ennallaan: blogin pitämisestä nautin aivan yhtä paljon kuin tuona Pariisin keväänä.

Rue de Lillelle olen sanonut hyvästit jo aikapäiviä sitten, vaikka mielikuvissani kömmin yhä vanhan kotitaloni katolle monenkirjavia savupiippuja kiikaroimaan. Siellä se Panthéon-kukkula paistaa, yhtä komeana ja kirkkaana kuten aina.

Sinne kipuaisin edelleen – vaikka valkkarinkatkuinen kiipeilyreissu harjakatolle huono idea noin lähtökohtaisesti onkin. Mutta unelmoida pitää – nyt ja aina.

Seuraaville kuudelle vuodelle!

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Jee! Hyvä Lille!

 

Laura

T-100
(G)ROUND ZERO

Olen istunut blogisi siivellä ja seurannut seikkailujasi. Kiitos kyydistä, aion siipeillä tiiviisti jatkossakin!

Blogisi ikä osoittaa ihailtavaa sinnikkyyttä. Onnea tulevaisuuteenkin.

Laurella
Pilkku otsassa

Ihana blogi ja ihana mimmi sen takana. Tosin yksi moite minulla on: et helpota kaukokaipuutani mitenkään - päinvastoin ;) Ihanaa, että annat ihmisten seurata sun värikästä elämää.

Slàinte Lauralle ja seuraaville vuosille!

Annikkii (Ei varmistettu)

Tiedätkö, musta tuntuu että sä olet mun idoli. Jotenkin sä olet elänyt sellaista elämää, mllaisen minä olen aina haaveillut sitten joskus saavuttavani.
Tällä hetkellä ei ole mitään tietoa siitä, mikä minusta tulee isona, ja innokkaammin suunnittelen välivuottani:D Pariisi, elämäni rakkaus (kävin 13- vuotiaana ja vannoin palaavani:D) kiinnostaisi niin kovin. Osasitko lainkaan ranskaa sinne muuttaessasi, ja millaisia ensimmäiset vuodet ulkomailla olivat? Voisitko tehdä tästä ehkä postauksen? Olisi äärettömän mielenkiintoista lukea rehellinen kokemus tästä!

Laura Pollari
Laura de Lille

Olen tainnut kirjoittaa tästä joskus, mutta kertaus on bloggauksen äiti!

Pistetään korvan taakse, siis!

 

Hosuli
Hömppäblogi

Ihana teksti, blogi ja tyyppi. Mahtavaa lukijana kuulla, ettei blogi ole hiipumaan päin muutoksista huolimatta.

Kiitos tästä hyvän mielen ja hassujen juttujen keitaasta. Tykkään.

minsu
Mainostaulujen takana

Voi että mä tykkään sun blogista, vaikka löysinkin sen vasta puolisen vuotta sitten! Tällaiselle suomalaisessa pikkukaupungissa elävälle perheelliselle haaveilijalle blogisi on kuin ikkuna maailmaan, kiitos siitä :)

helenasofia (Ei varmistettu)

Kippis Laura De Lillelle ja Elämän Hedonismille, mukana ollaan oltu lähes alusta alkaen ja toteutettu unelmia. Tämä on voimaannuttavaa lukea blogiasi ja muistuttaa joka viikko itseään siitä kuinka tärkeää on seurata intuitiotaan! Pidät mieleni vaeltamassa pitkin maita, mantuja ja mahdollisuuksia. Kiitos siitä ja keep up the dream work! Bisous!

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea! olet hieno, hieno, hieno! elämä on. jess!

Saranda
Tyhjä ajatus

Onneksi olkoon! :) Sulla on mieletön blogihistoria takana ja ihailtava tyyli kirjoittaa ja kuvailla asioita.

tiina / muitaihania (Ei varmistettu) http://muitaihania.blogspot.fi

"Niitä tyttöjä vähän nauratti siinä kassalla, kun mää meninkin niitten ohi alakautta enkä vierestä", sanoi tyttöni matkalla kotiin kauppareissulta. Itse hoksasin samaan aikaan, että sehän oli muuten se tyttö se tyttö, sinä siis.

Onnea blogitaipaleelle ja kiitos ihanasta tavastasi kirjoittaa ja kertoa!

Laura Pollari
Laura de Lille

EIKÄ! Vähänkö ihanaa!

(Ja sulla on muuten maailman hurmaavin pikkutyttö)

Maikku.a (Ei varmistettu) http://addmorecolour.blogspot.de/

Moi Laura! Sopiiko kysyä, missä koulussa opiskelit Nykissä? Olen nimittäin itse aloittamassa LIM collegessä maisterinopinnot.

Ps. Nukkumaparven kattoikkuna kuulostaa ihanalta!

Laura Pollari
Laura de Lille

Heippa!

En opiskellut Nykissä ollenkaan, mutta Pariisin koulun nimi oli ESMOD/ISEM. 

 

Laura/Urbaani viidakkoseikkailijatar (Ei varmistettu) http://www.city.fi/urbaaniviidakkoseikkailijatar

Paljon onnea blogille! Kuusi vuotta on kunnioitettava ikä, omani täytti juuri kaksi ja on vasta lapsen kengissä siis. Blogista luopuminen tuntuisi oudolta, onhan se jo lähes elämäntapa :). Kiva ollut tutustua seikkailuihisi, vaikkakin kovin epäsäännöllisesti. Parempi sekin, kuin ei ollenkaan! Jatkahan samaa rataa; unelmoi ja toteuta unelmia!

Kommentoi

Ladataan...