Millaista on elää New Yorkissa

Ladataan...
Laura de Lille

Kuuden blogivuoden aikana olen kirjoittanut paljon asumisesta, työ- ja opiskelumahdollisuuksista ulkomailla.

Käytännönläheisiä kyselyitä saan usein myös sähköpostitse. 

Hassua kyllä, neuvoni miljoonakaupunkiin muuttavalle tai siitä unelmoivalle ovat joskus eri kamaa kuin mitä blogiin on päätynyt. Pintapuolisesta blogifiilistelystä voikin saada helposti ruusuisen kuvan.

Ajattelinkin nyt vaihteeksi kaataa kumoon muutaman siloitellun kaupunkimyytin, joihin aina silloin tällöin törmää – New York esimerkkinä.

1. Asuminen kaupungissa, jossa Craigslist jyrää:

LCD Soundsystem oli oikeassa – New Yorkissa on huisia, jos joku muu maksaa vuokran. 

Niinpä kimpassa elää moni kaupunkilainen, eikä ole tavatonta, että samassa luukussa asustaa vaikkapa nuori opiskelija ja nelikymppinen koripallojoukkueen Art Director. Syy on simppeli: pelkästä makuuhuoneesta voi joutua pulittamaan jopa 1500 dollaria.

Kimppakämppien etsintään käytetään Craigslist-sivustoa. Suosiosta jotain kertonee se, että saitille ilmestyy uusi asuntoilmoitus parin minuutin välein.

Se siitä Sohon yksiöasumisesta sitten!

2. Deittailu, eli kun yksi ei riitä:

New Yorkissa on eläväinen tapailukulttuuri.

Treffailtavaa riittää ja deiteillä voi halutessaan käydä vaikka joka päivä. Usean tyypin yhtäaikainen pyöritys on normaalia, ja kiirettäkään ei pidetä: samaa heeboa voi tapailla jopa vuoden ennen kuin suhde etenee seurusteluksi.

Tämä vaan passaa, sillä newyorkilaisilla on harvoin aikomustakaan sitoutua.

Älä usko rom comeja: New Yorkiin tullaan ensisijaisesti duuniin, ei rakastumaan.

3. Kreisi työelämä:

Omien kokemusteni lisäksi olen kuullut paljon tarinoita New Yorkissa työskentelystä.

On totta, että työpäivät ovat pitkiä (10-12 tuntia) sairasvakuutusta ei välttämättä ole ja viikonlopputöistä ei tienaa ekstraa.

Vuosilomaa on 14 päivää. Silloinkin on tärkeää esittää tekevänsä etätöitä, mikä onnistuu näppärästi vaikkapa työsähköpostien ajastamisella.

Tavoitettavissa täytyy olla ympäri vuorokauden, myös vapaa-ajalla.  

Sitten se kurjin fakta: potkut voi saada aivan yllättäen sen kummemmitta perusteluitta. Kun lähtö koittaa, on työntekijällä aikaa vain tunti pari tavaroiden pakkailuun ja työtovereiden hyvästelyyn. Ulkomaalaiselle tämä tarkoittaa niin ikään työluvan umpeutumista, eli samaan syssyyn vaihtuvat myös maisemat.

Itselleni New Yorkissa työskentely opetti ennen kaikkea sen, että elämässä on paljon muutakin kuin työ.

4. Kaverisuhteet ja kätsyt post-it-lappuset:

New Yorkissa sosialisointi voi hämmentää, jos haussa on syvällisiä ihmissuhteita.

Newyorkilaisten sitoutumiskyky on ameeban luokkaa, ja Lost in Translation -viboja voi tulla monesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, niin Amerikka-kliseistä kun se onkin. 

"We should catch up over drinks soon, maybe Friday!" ei tarkoita, että sinut on kutsuttu kylään ensi perjantaiksi, vaan että tyypistä oli ihan jees törmätä lähikaupan jogurttihyllyllä.

Positiivisia poikkeuksiakin toki on, mutta lähtökohtaisesti löpinän ja minglauksen määrä on hirvittävä, ja näennäisen kohteliaisuuden kääntöpuoli passiivisaggressiivisuus.

Eräässä kimppakämpässäni käytännön asioista keskusteltiin esimerkiksi vain post-it-lappujen avulla.

5. Sääolot, ja pari muuta faktaa:

Hitot Suomen helteistä, New Yorkissa on kuuma!

Kaikki on toki mainiosti, jos kotona ja työpaikalla pauhaa jokajenkin ilmastointijärjestelmä, eli A/C. Joskus niinkin tehokkaasti, että toimistoon saa pukea kesämekon lisäksi toppatakin – vaikka välkyimmät toki turvautuvat tuolloin pöydän alle piilotettavaan lämmityslaitteeseen. Kauan eläköön energianhukka!

Maininnan ansaitsee niin ikään New Yorkin isoin asukaskunta, eli kaupungin 17 miljoonaa rottaa. Jyrsijöiden olemassaolon ymmärtää viimeistään, kun niiden kanssa on kerran jakanut kotinsa, keittiönsä ja sänkynsä. Ja luteisiin en nyt edes jaksa mennä!

Jotain lisättävää?

New York on myös överikiva, kutkuttava kaupunki, jossa voi syödä joka päivä ulkona, käydä ilmaiseksi samoilla keikoilla kuin Flow'ssa ja löytää elämänsä tarkoituksen puolivahingossa.

Se on paikka, jossa voi ottaa hienoja maisemavalokuvia, rullailla oikeasti hyvillä pyöräkaistoilla ja jonne iskee – kaikesta huolimatta – tasaisin väliajoin ihan hölmö ikävä.

Jotain muuta, mitä?

Muut ex-newyorkilaiset, antakaa palaa!

Share

Kommentit

apple (Ei varmistettu)

Puoli vuotta New Yorkissa asuneena - ja tämän jälkeen toiset puoli vuotta MBA-vaihto-opiskelijana pari osavaltiota etelään - voin sanoa, että tuo "yeah let's catch up, would super cool to hang out" -teatteri kyynistaa aidon suomalaisen. Ja sen jälkeen tuo sama asenne, piru vie, jää päälle kotimaassa. Ja lopulta uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu vaikeammalta kuin ennen, kun ihmisten kiinnostukseen ei oikein osaa luottaa. Tavallaan se kyllä voittaa suomalaisen jurotuksen. Nyt ei taida olla hyviä vaihtoehtoja.

Nykissä elämä tuntuu Helsinkiin verrattuna useina päivinä eloonjäämistaistelulta. Joka paikassa on taisteltava omasta tilasta - metrossa, kaupassa, kadulla, kaikkialla. Ja töissä pitää skarpata niin pirusti, tai muuten ei ole ansainnut paikkaansa. Tää kyllä jossain määrin kiehtoo mua. Rakastan sitä tunnetta, että ympärillä ihmiset yrittävät, eivätkä passivoidu. Sitä näkee kotimaassa ihan liikaa.

Bottomline - kyllä mä kaipaan Nykkiin ihan helvetisti. Kaipaan sitä illuusiota, että oon enemmän elossa, että siinä ilmassa ja kaduissa on jotain ylimaallista energiaa, jonka ansiosta välillä ei ruokakaan maistu. Ja siellä aika kuluu nopeammin, ehkä joku fyysikko tietää vastauksen.

Loistojuttu btw, allekirjoitan aikalailla kaiken.

Ranja
Haavekuvia

Tosi kiinnostava juttu! Musta on nimittäin aina ollut ihanaa ja ihmeellistä, että joku saa asua New Yorkissa. Oletko nyt sitten palannut kokonaan Suomeen?

Suvi / All day everyday (Ei varmistettu) http://www.suvihoyden.com

Mahtava teksti! Itse kävin pari kuukautta sitten Nykissä ensimmäistä kertaa ja viivyin alle viikon, majoitun airbnbn kautta ja käytin aikani enemmän tai vähemmän sekoillen ympäriinsä, sain kuitenkin hyvin vahvasti nää fiilikset jo siitä pikaisesta visiitistä.

aa en keksi (Ei varmistettu)

Oon kuullut luettelemasi faktat todeksi kyllä useammasta lähteestä, mut aina ihan kiva kuulla lisää! Itse pitäis NYCiin muuttaa (tosin vain puoleksi vuodeksi) ensi vuonna, ja vaikka olen onnesta soikea niin vähän kauhistuttaa nämä käytännön asiat aina asuntohommista sosiaaliseen elämään. :D Ehkä jos lukee tarpeeksi monta kauhutarinaa, niin laskeutuminen todellisuuteen on pehmeämpi?

Jaana K

Kirjoitin juuri itsekin fiiliksistäni New Yorkista, jossa kävin ensimmäistä kertaa viime kuussa. Vaikka näin ja koin paljon hienoja asioita, jotenkin tuntui että tuo ihmisten kiireisyys, kilpailuhenkisyys ja ihmissuhteiden pinnallisuus heijastuivat kaupungin yleiseen fiilikseen, joka on kuitenkin mun mielestä tärkein juttu paikassa kuin paikassa. Esim. Köpiksessä ja Berliinissä aistii lyhyelläkin visiitillä rennosti ottamisen ja elämästä nauttimisen.

Laura Pollari
Laura de Lille

Totta! 

Juuri tuo mainitsemasi jalat maassa -meininki pitää mut Euroopassa juuri nyt.

New York kaupunkina on hieno kokemus, mutta parhaimmillaan se on pienissä annoksissa ja lyhyemmillä visiiteillä - näin retrospektissä ainakin.

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihan loistavaa luettavaa. Asioita joita ei ole tullut ajatelleksi vaikka on katsonutkin esimerkiksi kaikki ne vuodet Sinkkuelämää ja kuunnellut kavereiden juttuja, jotka ovat Nykissä olleet. Olisi mielenkiintoista lukea vastaavanlainen juttu Pariisissa asumisesta ellet ole sellaista jo tehnyt. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

En vielä, mutta idea on hyvä! :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,
olisi tosi kiinnostava kuulla mitä (ja missä) teit Nykissä työksesi?
Ja kiitos myös kivasta blogista!

Laura Pollari
Laura de Lille

Tein digimarkkinointia Pohjois-Amerikan Marimekolla.

:-)

Siina Leppä

Jenkkien small talk on kyllä ensimmäisten muutaman kuukauden ajan todella hämmentävää: miksi se sanoi, että mennään lounaalle ensi viikolla, muttei sitten ikinä soittanut? Oon joutunut kouluttamaan jenkkimiestäni suomalaisten tavoille, sillä tyyppi teki Suomessa samaa kavereilleen. Nyt mies on vihdoin oppinut, ettei Suomessa kannata lupailla tapaamista, jollei ihan oikeasti aio toteuttaa treffejä :D Toisaalta small talk on mun mielestä ihanan vapauttavaa. Jo parin päivän Jenkeissä olon jälkeen huomaan juttelevani tuntemattomille sujuvasti ja hymyileväni huomattavasti enemmän kuin Helsingissä, Kallion kotinurkilla jengi olettaisi samalla käytöksellä minun viettävän ikuista vappua..

Seregi
Sekaisin Seregistä

Itse Itä-Suomesta Turkuun muuttaneena en ymmärrä, mikä siinä tuntemattomille puhumisessa on niin vaikeaa ja outoa :) Ystävällisyyttä, avuliaisuutta ja pieniä tekoja.

Siina Leppä

Mun mielestä small talkissa ei olekaan mitään vaikeaa tai outoa, päin vastoin, nautin siitä suunnattomasti ja viljelen mainitsemiasi pointteja ympäristööni niin usein kuin mahdollista. Pointti olikin, että jenkkien small talkiin kuuluu olennaisesti myös treffien sopiminen, vaikka kumpikin osapuoli tietää, ettei tapaamista tulla ikinä toteuttamaan. 

Omasta visiitistäni on jo aikaa melkein kymmenen vuotta mutta jo silloin nuo asiat pitivät paikkaansa. Asuin siis vuoden New Jerseyssä mutta kaikki viikonloput tuli kyllä melkein hengailtua Manhattanilla. 

Mitä tuohon small talkkiin tulee niin mietin että osaako siellä edes rakastavaiset puhua muuta? Älytön kysymys mutta minulle se ei ihan täysin selvinnyt. Asuin vuoden lapsiperheen kanssa (au pairina) ja vaikka lapseen minulle kehittyikin aivan normaali ihmissuhde, aikuisten kanssa emme päässeet pois smalltalk osastolta ollenkaan (asuimme samassa asunnossa ja lomailimmekin yhdessä) muutakuin silloin kun tuli selkeästi riitaa. 

Mutta toisaalta tykkäsin silti perheestäni ja rakastuin New Yorkkiin. Rakastin sitä, että niin isossakin kaupungissa voi todella olla yksin ja nauttia tai toisaalta jutella ja olla sosiaalinen. Koin että siellä oli kaikesta huolimatta helpompi jutella vieraille kuin suomessa. Ja ainakin vuodessa oppi aika hyvin näkemään naamasta, mikä on smalltalkkia ja mielistelyä ja mikä totisinta totta. Sitäpaitsi toivoisin että suomalaiset osaisivat edes vähän small talkkia. Onko se "Moi" rappukäytävässä niin paljon pyydetty?

Kommentoi

Ladataan...