Mintunvihreä pyörä

Laura de Lille

 

Alkukesästä hankkimani ihana 60-luvun vintage-pyörä, joka totteli myös nimeä Jesper, lähti heti syyskuun alkajaisiksi pitkäkyntisten matkaan. Kaikki tapahtui aivan naurettavan nopeasti, alle parissa tunnissa, kun eräänä lauantaiaamuna muotiviikkojen aikaan parkkeerasin pyöräni poikkeuksellisesti kadulle casting-päivän ajaksi.

Mysteeriksi jäi, olinko jättänyt sen epähuomiossa lukitsematta vai oliko sen lukko sahattu poikki – siis aamukymmeneltä kaikin puolin kuolleessa toimistorakennuskorttelissa.

 

Mutta sinne män, että sujahti.

 

Edelleen shokissa tapahtuneesta marssin vielä samana iltana pyöräkauppaan, ja tapasin Iriksen, upouuden mintunvihreän pyörän, jossa on täysin naarmuton runko ja uutuuttaan kiiltävä nahkasatula. En ole vielä tähänkään päivään asti – reilu kuukausi tapahtuneen jälkeen – osannut päättää, koituvatko edellämainitut ominaisuudet nyt sitten voitokseni vai tappiokseni.

Mutta yksi asia on varma: toisin kuin edeltäjänsä, tämä pyörä ei tule koskaan pääsemään ulkoilemaan ilman jykevää kryptoniittilukkoa.

 

Hang on there, Iris!

 

Share

Kommentit

Stillleben

Ikävä totuus suurkaupungeissa on se, ettei kannata omistaa kaunista pyörää, sillä ne viedään tosi nopeasti. Minulle sanottiin heti Wieniin tullessani, että jos joskus haluan omistaa fillarin tässä kaupungissa kauemmin kuin viikon, ostan halvan käytetyn sellaisen ja siihen kaksikertaa kalliimman lukon.

Sekään ei kyllä aina auta, sillä jos koko pyörä ei lähde mukaan niin ainakin kalliit osat kuten renkaat siitä viedään. Ystäväni pyörän kaunis (ja kallis) nahkasatula lähti vorojen mukaan, vaikka kulkupeli oli muutoin tosi jykevästi kahlittuna.

Inhottavaa, että tällaista joutuvat kokemaan juuri fillaristit. Haluaisin itsekin ajaa kauniilla pyörällä, mutta mutta... :(

Stazzy
Stazzy

Kypärä on ihan paras :) just tuollainen sen pitääkin olla.

Kommentoi