Mitä tehdä, kun ei tiedä mitä tehdä

Ladataan...
Laura de Lille

Minulta kysyttiin taannoin, mikä tämänhetkinen haaveeni on.

Tiedustelu ei yllättänyt.

Jos blogillani olisi kategoria, olisin takuulla unelmabloggaaja. Kuten kirjat, kosmetiikka tai vatsalihastreeni toiselle, haaveet ja hattarahöttö ovat ominta alaani. Niiden perässä olen tehnyt isoja päätöksiä, ollut spontaani ja päätynyt kauniisiin kaupunkeihin asumaan.

Olen aina kannustanut muita samaan: seuraamaan sisintään niin työ-, opiskelu- kuin ihmissuhdeasioissakin. Ei ole liian isoa unelmaa toteutettavaksi, olen tavannut sanoa. Riittää, että tekee.

Mutta entäs jos ei tiedä, mitä tehdä? Tai: entäs jos ei voikaan tehdä yhtään mitään?

Tämän realiteetin kanssa olen joutunut itse painimaan tänä vuonna useamman kerran.

Elämä on näyttäytynyt poukkoilevana, epävarmana ja käsittämättömän kankeana. Muiden ihmisten hyvää tarkoittavat kannustukset kuten "kaikki järjestyy" tai "kyllä elämä kantaa!" ovat joinain hetkinä tuntuneet lähinnä huonoilta vitseiltä.

Kun illanistujaisissa rupatellaan töistä, kesälomista ja tulevan talven pariskuntamatkoista, pudistelen päätäni epäuskosta: olenko minäkin joskus ollut tuollainen – ihminen, joka tietää asioistaan huomista pidemmälle, ensi viikosta nyt puhumattakaan?

Jos olen jotain joutunut nielemään, on se tieto, että mikään ei ole yhden ihmisen vallassa – edes rakkaimmin vaalitut haaveet ja toiveet. Tämän oivaltaminen on ollut raskasta, mutta samalla äärimmäisen vapauttavaa.

Jos yrittää parhaansa, eikä siitäkään huolimatta onnistu, ei ole mitään, mitä olisi voinut tehdä toisin.

Tosiasiassa täydellinen, polvet notkauttava epävarmuus on kaunis asia. Se lisää kiitollisuutta ja koulii luonnetta. Ylitsevuotavan itsekritiikinkin se karsii: joskus lempeästi lausuttu en tiedä voi olla kaikista osuvin vastaus.

Minäkin – luonteeltani lannistumaton taivaanrannanmaalari – olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa en ole varma, mistä seuraavaksi unelmoida tai uskaltaako unelmoida ollenkaan. Aarrekarttani on yksi iso, tyhjä arkki.

Siksi näenkin nyt paperini mieluiten pöytäliinana: vasta kun vanha on siivottu, voi sille kattaa aivan uudenlaisia asioita.

Share
Ladataan...

Kommentit

Mia K.

...joo. Miksei täälläkin ois kategoriaa, jonka saisi kategorioida ihan itse??!! 

Saisi vapauden lokeroida itse itsensä; vapaaksi...! ;)))

Laura Pollari
Laura de Lille

I hear you sister :)

emmel (Ei varmistettu)

Samaistun! Olen itse ollut aina heittäytyjä-tyyppiä, haasteet ovat tuntuneet aina ihanilta. Viime aikoina on vaan alkanut moni asia pelottaa kun olen huomannut ettei elämä ole aina kantanutkaan ja kovasta työstä huolimatta olen jäänyt ilman työpaikkaa. Nyt lähden ulkomaille työn perässä, mutta itsevarmuus jota nuorempana kannoin on kokenut lommon jos toisenkin. Sen sijaan empatiaa ja ymmärrystä elämää kohtaan on tullut lisää, joten kerään rohkeuteni ja yritän taas löytää sen innostuneen heittäytyjän.

Laura Pollari
Laura de Lille

Mä aina ulkomailla asuessani ajattelin, että Suomessa eläminen on varmasti todella helppoa, kun on tuttu kieli, kotikenttäetu ja turvaverkot.

Katinkontit! Täällä se vasta vaikeaa onkin.

Ja ajattele asiaa näin: nuorena oltiin uhkarohkeita, itsevarmaksi tullaan iän myötä. Ja empatiaa ja ymmärrystä osa ihmisistä ei opi ikinä, edes vastoinkäymisten myötä. Oot siis jo pitkällä.

Rohkeutta! :)

mirmeli (Ei varmistettu)

Epävarmuus ON kaunis asia. Se kertoo inhimillisyydestä ja tekee ihmisestä helpommin lähestyttävän. Kivaa se ei ole, mutta kriisit ja epävarmuus ovat niitä hetkiä, jolloin kasvaa eniten. Kehityksen huomaa usein vasta jälkikäteen, kun asiat ovat taas löytäneet uudet uomansa ja silloin sitä miettii, ettei enää haluaisi palata vanhaksi itsekseen. Minulla on ollut elämäni rankin vuosi monella tapaa, mutta en mistään hinnasta vaihtaisi sitä pois. Se on tehnyt minusta armollisemman, ihmissuhteistani avoimempia ja saanut arvostamaan ennen itsestäänselvyyksinä pitämiäni asioita.

Halauksia ja kaikkea ihanaa tulevaan. <3 Kyllä ne uudet unelmat sieltä vielä ilmestyvät - anna itsellesi nyt vain aikaa ja armoa. On ihan okei, ettei elämässä välillä tiedä mitään ja on joskus suorastaan romuna. On tärkeää oppia olemaan heikko ja kannateltavana välillä.

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitos kommentistasi!

Aamen, halauksia ja sydämiä tälle!

Nica
Klassikko viikossa

kiitos Laura. <3

All My Days

Välillä sä Laura kyllä onnistut kirjoittamaan auki juuri ne samat ajatukset joita itse pyörittelen päässäni. Kiitos jälleen kerran!

Laura Pollari
Laura de Lille

Eikö ookin kumma juttu?

Kiitos itsellesi!

Pikkuheidi (Ei varmistettu)

Komppaan edellisiä kommentteja! Juuri näitä asioita on itse tullut mietittyä jo melkein liiaksi viime aikoina. Kiitän!

Laura Pollari
Laura de Lille

Ole hyvä!

Ja muista: this too shall pass. :)

Kommentoi

Ladataan...