Mitäs me muotimarkkinoijat

Laura de Lille

Aloitin blogini keväällä 2008. Hain tuolloin opiskelemaan, ja aiheesta kirjoittaminen tuntui silloin erityisen luontevalta.

Opintojeni alkuvaiheista lähtien ja niiden edetessä kirjoittelin teille tunnollisesti koulustani, oppitunneistani,  työharjoitteluistani ja vaatetusalasta ylipäätäänsä — sekä hyvässä että huonossa. Matkalle mahtui paljon mukavia asioita, mutta myös vastoinkäymisiä.

Kolmen tapahtumarikkaan vuoden jälkeen valmistuin kandiksi joulukuussa 2011. Markkinoinnin lopputyöni liittyi uuden tuotelinjan lanseeraukseen, jonka rutistin kasaan kolmessa kuukaudessa viimeisen työharjoitteluni ohessa. Oman alani töihin pääsin suoraan koulusta monen onnellisen yhteensattuman kantamana.

Ja paljon sitä ehtikin tapahtua. Opiskelu ulkomailla oli ehdottomasti elämäni parhaimpia päätöksiä ja opetti paljon. Hyvin spesifin alan opiskelijana oli mahtavaa, kun kaikki messuista, museoista, tapahtumista ja työmahdollisuuksista lähtien oli käden ulottuvilla tai korkeintaan lyhyen RER-junamatkan päässä. Kaiken kaikkiaan koulumme tarjosi hyvin mielenkiintoiset kannukset meille vaatetusalalla työskentelystä unelmoiville. Alustan, josta olisi hyvä ponnistaa.

Minulle kävi näin, mutta mitä mahtaakaan kuulua vanhoille koulukavereilleni?

Vuosikurssillani oli noin yhteensä noin 60 henkilöä, joista suurin osa ranskalaisia tyttöjä. Kolmen vuoden opintosuunnitelmaamme kuului yhteensä vuoden verran pakollisia harjoittelujaksoja, joita suoritimme milloin missäkin —  niin isommilla merkeillä kuin pienemmissä start up -yrityksissä. Ensin myyntitehtävissä, sitten visualisteina, markkinointi- ja PR-tehtävissä, tuotantopäälliköiden ja taiteellisten johtajien assareina. 

Näistä kokemuksista huolimatta omalla sekä rinnakkaisluokallani oli monia, joille ei avautunut työmahdollisuutta koulun jälkeen. Monet etsivät edelleen ja osa jatkoi opintojaan maisteriksi.

Vaikka valmistumisesta onkin kulunut vasta lyhyt tovi, on ollut hienoa jo nyt kuulla joidenkin vanhojen vuosikurssilaisteni menestystarinoita. Vähän aikaa sitten sain tietää vanhan rinnakkaisluokkalaiseni päässeen töihin Hermès'ille. Toinen sai halutun paikan Ranskan Ellen toimituksesta suoritettuaan kaikki kouluaikaiset työharjoittelunsa samassa talossa, ja  eipä tuotantoassistentin paikka Kenzoltakaan ei kuulostanut ihan huonolta työtarjoukselta. Ihan kiven takaa nämäkään eivät sentään tulleet, sillä muistan samojen naamojen tehneen jo koulussa hurjasti töitä. 

Mutta toisin kuin monesti saatetaan ajatella, vaatetusala on paljon muutakin kuin isoille muotitaloille työskentelyä. Jo kouluaikana moni meistä oppi, oikein kantapään kautta, antoisimpien työpaikkojen löytyvän useimmiten sieltä, mistä ei osannut edes etsiä. Osa suoritti työharjoittelunsa luksusbrändillä ja päätyi lopulta viiden euron t-paitoja kauppaavan massaketjun markkinointia pyörittämään. Mielenkiintoista kyllä, yllättävän moni piti jälkimmäistä lopulta parempana vaihtoehtona.

On jännittävää nähdä, mitä seuraavilla vuosilla on meille tarjottavanaan. Alanvaihdospuheita olen kuullut toistaiseksi vain parhaan luokkakaverini suusta. Suurimmaksi harmituksekseen hän nimesi alan pinnallisuuden, enkä häntä oikeastaan siitä syytä. Kirjavaan joukkoomme mahtui kaikenlaista korkokengissä hiihtelijää, ja vähintäänkin välttävä ilmapiiri ei tehnyt työskentelystä toisinaan kovinkaan houkuttelevaa. Eettistä muotia hehkuttava ystäväni ei kokenut istuvansa perinteiseen vaatteista kiinnostuneen tytön malliin erityisen hyvin, ja tuntuipa tuo paine tasaisin väliajoin täälläkin.

Maailma on kuitenkin aivan liian ihmeellinen paikka pelkkien latteiden stereotyyppien viljelyyn. Haluaisin uskoa, että tilaa löytyy meille jokaiselle — kyvylle sekä persoonalle. Joskus pitää vain pitää päänsä ja kuunnella intuitiotaan. Jos jotain on tullut opittua, niistä voi tehdä itselleen melko hyvän ponnistuslaudan. Oli ala mikä tahansa.

Share

Kommentit

vierailija (Ei varmistettu)

Heippa!

Löysin blogisi jonkin aikaa sitten ja olen innolla lukenut ajastasi Ranskassa. Itse olen muuttamassa Lilleen syksyllä! Kiitos kun olet jakanut paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos näistä vuosista, on ollut ilo seurata elämääsi Ranskassa ja opiskelujasi muotimarkkinonnin parissa!

Millä kielellä kävit koulusi? Jos ranskaksi, niin esiintyikö opiskelusa vaikeuksia? Kästtääkseni opiskelit vain muutaman vuoden ranskaa ennen kuin muutit maahan, riittikö se?

Toivottavasti bloggaat vielä pitkään, blogisi on yksi lemppareistani1

Laura Pollari
Laura de Lille

Vierailija1, kiitos itsellesi, että olet tätä lukenut! Mahtavaa Lilleä sulle :)

Vierailija2, Ranskaksi kävin koulun. Eka vuosi oli aika kankea, mutta loput kaksi menivät jo sutjakkaammin. Opiskelin kieltä aikoinaan keskipitkänä lukiossa, mut se oli siinä sivussa myös yksi harrastuksistani. Tutkin, kuuntelin ja luin kieltä paljon vapaa-ajalla silloin.

Kielitaito riitti tavalliseen kommunikointiin jo Ranskaan muuttaessani, mutta syvempi osaaminen tuli sitten vasta koulun kautta. Nyt voisin halutessani tehdä töitä kokonaan ranskan kielellä, jos haluaisin. 

Kiitos kaunis :)

Piaf (Ei varmistettu)

Blogisi on päivän piristys AINA! Tosiaan, elämäsi on kyllä kuin mun unelmani. :) Erona vain,etten itse ole uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmaani ja osittain myös elämäntilanne ylioppilaskirjoitusten jälkeen 4 vuotta sitten ei antanut periksi lähteä. Nyt tosiaan syksyllä lähden vihdoin Ranskaan 6 kuukaudeksi näillä näkymin...ellen sitten uskaltaudu jäämään harjoitteluun lisäksi. Vaihtoehdot ovat Bordeaux ja Pariisi. Jännittää hieman sillä, ranskan opiskelusta on hieman aikaa. Luin ranskaa myös keskipitkänä lukiossa ja vapaa-ajalla harrastin(kävin pappojen ja mummojen kanssa työväenopistossa kurssilla) ja kahlasin paljon ranskankielisiä tekstejä ja lauluja. Toivon,että kieli taas tulee jostain selkärangasta. Pitää alkaa lisäksi hieman palautteleman mieleen kieltä. Jännittää silti. :) Opiskelen itse kv- markkinointia ja toivonkin vaihdon Ranskassa tuovan paljon uusia ideoita ja ajatuksia alan kannalta. Luen mielenkiinnolla tulevaa varten kaikkia vinkkejäsi ja tekstejäsi. Kiitos! (:

Opiskelija Italiasta (Ei varmistettu)

Ja missä sinä työskentelet?

Buon San Valentino

Laura Pollari
Laura de Lille

Piaf, nämä kommentit ovat päivän piristyksiä AINA :)

Paljon tsemppiä unelman toteuttamiseen! Vaikuttaa, että olet ollut aktiivinen kielen kanssa, joten se palautunee nopeasti.

Kerro muuten, jos voin auttaa missään. Viestiä FB:ssä ja meiliä saa laittaa aina. Osoitteeni on laurapollari(at)hotmail.com !

Opiskelija Italiasta, se olkoon vielä hetken verran salaisuus :)

Anche a te!

Kommentoi