Nykistä

Laura de Lille

Totta se on. Elän maailman suurimmassa kliseessä. 

Neljän seinän sisällä roikkuminen on kerta kaikkiaan mahdotonta kaupungissa, jossa tekeminen ei lopu koskaan.

Viikot ja päivät täyttyvät käsittämättömällä vauhdilla, ja tuntuu oudolta ajatella, että asiat olisivat joskus ylipäätään olleet toisin. Vielä Pariisissa asuessani en olisi koskaan uskonut, että parin hassun kuukauden jälkeen minulla olisi ympärilläni kasapäin ihmisiä, joista kuulisin lähes päivittäin milloin minkäkin menon tai kissanristiäisen tiimoilta. Koko kevät on ollut yhtä iloista impulsiota, jonka mittaan olen tehnyt kaikkea, mitä ihmisen kuuluukin: Paistanut itsetehtyjä vaahtokarkkeja baarin pihalla, tanssinut gospel-keikalla, käynyt elämäni ensimmäisellä patikkaretkellä ja elokuvissa ventovieraan kiinalaisen kanssa. 

Viime viikolla tapasin sohvasurffareita kielikoulun merkeissä, kävin Jesse Frohmanin Kurt Cobain -valokuvanäyttelyn avajaisbileissä Sohossa ja jatkoilla Tribecassa, grillasin Williamsburgissa ja matkustin Bronxiin. Maanantaina aloitin tanskan kielen tunnit, ja tänään menen katsomaan japanilaista 70-luvun kauhuelokuvaa ystävän takapihalle Caroll Gardensiin. Tiistaiksi sovin lähteväni Harlemiin tukanleikkuuseen kuuden minulle ennestään tuntemattoman tytön kanssa, ja taisinpa ehkä mennä ilmoittautumaan tankotanssitunneillekin. Hups.

Kaikki mitä New Yorkista sanotaan, on totta. Tämä kaupunki elää sattumanvaraisuudesta, spontaanisuudesta ja ennakoimattomuudesta. 

Ja niin elän näköjään nyt minäkin. 

Share

Kommentit

Miss T (Ei varmistettu)

Voi hitto! Kuulostaa ihanalle! Enjoy!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oih! kuolen kauteudesta, itselläni vain tuntuu ettei mitään tapahdu ikinä :D

Silsankaveri (Ei varmistettu)

Hei!

Kiitos siitä, että kirjotat blogia!!!

Mun unelmana on jo pitkään ollu, että tietyssä vaiheessa elämää pääsisin pois täältä koto Suomesta mutta muuttaminen on tuntunut kovinkin vieraalta ja pelottavalta idealta toteuttaa.

Sinä päivänä, kun löysin blogisi maailmani kirkastui :D Ja myös ilmeeni kasvoillani! Sun tapas kirjottaa asioista, ja se elämä mistä kerrot, ei oo ehkä aina sitä helpointa (kait?) mutta toisaalta se, että kerrot niistä positiivisita ja voimistavista kokemuksista ja tässäkin postauksessa siitä, kuinka olet löytäny nopeasti ihania ihmisiä ympärillesi, saa minut postaus postaukselta vahvistumaan siihen päätökseen, mistä olen haaveillut jo vuosia.

Ton edellisen epäselvän lauserykelmän jälkeen voin vaan sano että KIITOS JA KUMARRUS!
Kahden ja puolen vuoden päästä toivottavasti tämä tyttö täältä ruudun takaa löytää itsensä jostain muualta kuin täältä pohjolasta. Se on sen ajan kysymys, että mistä, mutta poissa täältä!

Kiitos vielä kerran blogistasi, ja niistä ihanista postauksista, jotka olet tänne jaksanut kirjoittaa!! Olen myös kiitollinen niistä kaikista neuvoista, jotka olet jakanut, koska niitä tulen tulevaisuudessa varmastikin hyödyntämääm ^___^

♥:llä Silsankaveri

Laura Pollari
Laura de Lille

Miss T & Vierailija, täällä oikeasti on aivan mieletöntä. Loistava kuulla, että se välittyy sinne asti! :)

Silsankaveri, ensiksikin: kiitos sulle tästä aivan loistavasta viestistä!

Usko tai älä — mä olen jossain vaiheessa ollut aivan samassa tilanteessa kuin sinä nyt siellä. Ole kärsivällinen, paiski kovasti töitä ja kulje päättäväisesti kohti unelmaasi, niin olet määränpäässä nopeammin kuin arvaatkaan. 

Hurjasti tsemppiä ja halauksia!

Kommentoi