Nyt niistä ranskalaisista miehistä

Laura de Lille

Kun vähän aikaa sitten kirjoitin täällä viestin 19-vuotiaalle Lauralle, kehotin itseäni olematta deittailematta ranskalaisia miehiä. Kun eräs lukijani tuli myöhemmin kysymään, mitä moisella tarkoitin, tajusin että olen teille nyt ehkä selityksen velkaa. Täten otan nyt vapauden siirtyä hetkeksi muotitoimittajan saappaistani toisenlaisiin maisemiin: ranskalaisiin miehiin.

Pienenä taustatietona ensin: neljän vuoden täälläoloni aikana olen ollut kahdessa parisuhteessa, joista toinen oli pitkä ja vakava. Ja ei, kumpikaan heistä ei ollut ranskalainen.

En ole muuttanut, enkä tule koskaan muuttamaan rakkauden tai miehen perässä minnekään, eikä se ollut myöskään tänne tulemiseni motiivi. Ja hyvä niin. Jos asia olisi toisin, ainut oikea teko olisi nyt lyödä itseäni poskelle. Kovaa. 

Ajattelin silloin vain, että jos se oikea täällä joskus osuisi kohdalle (joka sattuisi sitten olemaan vaikka ranskalainen) niin se asia sitten vain olisi. En ole valvonut öitäni unelmoiden ruskeasilmäisestä ja kiharatukkaisesta, boheemiiin raitakaulaliinaan pukeutuneesta ranskalaismiehestä sekunnin sadasosaakaan. Moiseen olen ollut aivan liian kiireinen jo ihan omankin elämäni kanssa. Ja hei, nukkuminekin on ihan kivaa. Ai mutta, mutta se puhuu vielä ranskaakin? No, niin puhui se entinen, ruotsalainen poikkiskin, jonka kanssa vietin lyhyen pätkän elämästäni. Ilman aksenttia, aivan kuten ranskalainen. Joten ihan niin kuin raitakaulaliina, sekään ei ole mikään kriteeri. 

Pieni huomautus vielä ennen kuin pääsen vauhtiin: olen aivan varma, että tästä maasta löytyy monelle, mieluiten vaaleatukkaiselle, "oikealle pohjoismaalaiselle" (anteeksi, tämä ei ole itseni vaan kenenkäs muunkaan kuin ranskalaisen miesten keksimä ilmaus) vielä monta hyvää poikaystävää tai aviomiestä. Tässä kuitenkin oman nelivuotisen empiirisen tutkimukseni lopputulos. Sen mukaan paikalliset miehet voi jakaa kolmeen kastiin. Mitenkäs muuten kuin omien, hienojen kokemuksieni värittämänä!

Tämä miestyyppi ei ensin lähde kulumallakaan pois. Kun tämä mies saa sinut kiikariinsa, kaikki menee kuin elokuvissa. Ensin vakuutellaan treffeille ja kieltävää vastausta ei kuunnella. Väsytystekniikalla nujerrettu tyttö lopulta suostuu, ja perinteisen kaavan mukaan tästä seuraa noin yksi tai kaksi mahtavaa yhdessä vietettyä viikkoa. Sitten se tulee, kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Et kai sinä vain etsi vakavaa parisuhdetta? Olisi ehkä parempi, ettemme enää nää toisiamme." Ha! En. Entäs sinä, etsitkö sinä lastesi äitiä? Tämän jälkeen miehestä ei enää kuulu mitään. Tietenkään.

Tämän miestyypin käytös vastaa alussa hyvin pitkälti näennäisesti intohimoista romantikkoa. Sillä pienellä erotuksella, että nämä kaksi viikkoa päättyvät siihen, että mies muistaakin jo olevansa parisuhteessa. Oho! Mutta eihän meidän vaan tarvitse lopettaa näkemästä toisiamme? No, mutta ei tietenkään. En itse asiassa keksi parempaa tapaa viettää lounastuntejani kuin sinun kanssasi hotellihuoneen sängyllä. Onneksi yksi tapaamani herrasmies tajusi ehdottaa edes tätä. Mmmm, l'amouuur!

Joku muu, mikä? No, mikäs muukaan kuin suurin lempparini: puhdas sovinistimies. Sillä nyt tulee jotain, mitä te ette ehkä osaa odottaa: ranskalaisilla miehillä on todella huonot käytöstavat. Mademoisellen, madamen ja silvuspleen väliin mahtuu paljon. Tähän kastiin mahtuu esimerkiksi se yksi surullisenkuuluisa 60-vuotias, urheiluautolla huristeleva mies, joka tuli vaimo käsikynkässään ehdottamaan minulle, että voisi tehdä minulle "hyviä vauvoja." Samaa sorttia oli myös se kolme vuotta opettajanani toiminut ja koko sen ajan passiivisesti minua kuumottanut (ja jo monen oppilaan kanssa vehdannut) gigolomies, joka kehui minun olleen hyvä oppilas "ulkomaalaiseksi". Kun osallistuin viimeisenä vuotenani samaisen hemmon markkinointiryhmään, sain palkkioksi ylimääräisen 200 euron lahjakortin. Miehen silmäniskun kera heittämä vastaus tähän oli: "No, sittenhän te jäätte minulle velkaa." Velanmaksua odotellessa! 

 

Bubbling under-osastolle pääsee vielä tämä: huvituksensekaisella lämmöllä muistelen sitä poikaa, joka rohkeasti pyysi minua treffeille lähes heti tänne muutettuani. Raukka ei saanut treffeillä sanaa suustaan, kertoi ihailevansa Kevin Federlinea ja oli ensimmäinen, joka tarjosi minulle ensikosketuksen sittemmin erittäin tutuksi tulleeseen fraasiin: "Mais pourquoi tu rigoles?" Eli miksi sinä naurat. No, meillä pohjoisessa nyt vaan on sellainen hassu, kulttuurisidonnainen tapa. Vaikka silloin, kun toisen ihmisen seurassa viihdytään. Kuka olisi arvannut! Tarvitseeko edes sanoa, että pojasta ei enää kuulunut mitään? Mutta onneksi muisti edes viikkoa myöhemmin kävellä työpaikkani näyteikkunan edestä uusi tyttö kainalossa. Adorable!

Tässä siis teille, arvon tytöt. Koska toivon kaikille teille koko sydämestäni vain parasta, muistakaa tämä: minä en ota kuraa vastaan tuli se mistä maasta tahansa ja ette ota tekään.Vastapainoksi tässä teille harvoille, mutta yhtä arvokkaille poikalukijoilleni lainaus suoraan eräästä 80-luvun klassikkoleffasta: Nobody needs just a dude. Be a man!

Share

Kommentit

matleena tässä! (Ei varmistettu)

haha tämä on niin naulan kantaan! laura oot huikee! ja toi aika tuttu pourquoi tu rigoles... oon miettiny, että millehän ranskis-tytöt nauraa? tai siis tietenkin ivallisesti selän takana tai aivan naaman edessäkin muille vähän niistä erilaisille tytöille, mutta että oikein aidon iloisesti, enpä tiedä. mun kursseilla oli monta tyttöä joilla oli koko vuoden poikkeuksetta niin tympee ilme ja asenne että vaikea usko että ne edes osais vaihtaa sitä.

ja nimenomaan - näennäisesti intohimoiset romantikot, voi terve mitä toisen ihmisen älykkyyden ja aliarviointia ja -arvostusta! ehkä se masentaa sen ranskalaistytönkin, mene ja tiedä.

MillaH (Ei varmistettu)

Haha :D "Ihania" miehiä :D

millamainen.blogspot.com

Roosa
Mangomalen

Rakastan Laura vaan niiiiin paljon näitä pitkiä kirjoituksia rajatusta aiheesta! Siksi nauran.

Aino Roosa (Ei varmistettu)

haha, niin totta ja naulan kantaan! lisäisin vielä, että ranskalaiset miehet ovat vähän liiankin tietoisia omasta hyvännäköisyydestään.....

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahaa, nyt oli pakko kommentoida! Itsekin Pariisissa asuneena ja oman osuuteni ranskalaisia miehiä (myös pitkässä suhteessa) nähneenä myönnän, että moni kuvailemasi asia piti kutinsa.

Haluan kuitenkin oman kokemukseni perusteella muistuttaa, että näiden kaiken maailman vilkkusilmien joukkoon mahtuu myös sellaisia, jotka (kiusallisuuteen asti) todistavat rakkauttaan ja ovat (valitettavasti) uskollisia, eivätkä (harmillista kyllä) missään vaiheessa epäröi, ettetkö etsisi vakavaa parisuhdetta. Silloinkaan, kun et etsi.

Tämä ei ole mikään puolustuspuhe, mullahan on viha/rakkaus-suhde kaikkiin ranskalaisiin, erityisesti miehiin :D. Mutta eivät ne kaikki ole kyvyttömiä sitoutumaan (toisin kuin jotkut suomalaistyttöset)!

Do (Ei varmistettu)

Laura oot paras!!

Petronella Lehtelä (Ei varmistettu)

Oot täysin samoilla linjoilla mun lukion ranskan opettajan kanssa, se kanssa vannotti ettei ranskalaisista miehistä ole mihinkään ja varoitteli meitä ranskanopiskelijatyttöjä koko kolme vuotta :)

No, eipä ole käynyt mielessäkään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kahden ranumiehen kanssa pitkässä suhteessa olleena on pakko myös kommentoida, että löytyy siitä joukosta myös tyyppi neljä, ne älykkäät kaverit joiden mielestä reippaat tasa-arvoilevat suomalaisnaiset on virkistävää seuraa oikukkaitten ranskattarien jälkeen. Vaikka niidenkin ennakkoasenteissa on havaittavissa selviä sovinistisen kulttuurin leimoja, ne onneksi ovat (yleensä) valmiita korjaamaan näkemystään. Kohteliaita, kokkaavia, uskollisia miehiä, joskin ehkä vähän intohimottomia, mutta kaikin puolin mukavaa seuraa.

Ranskalaistytöistä sen sijaan en ikinä päässyt selville, miksi ne tekevät omasta ja muiden elämästä niin kamalan vaikeaa käyttäytymällä niin epäloogisesti ja ristiriitaisesti! =)

Laura Pollari
Laura de Lille

Matleena: Haha, ikuisuuskeskustelu. Ranskalaiset tytöt nauraa Normanille, tietysti! :) Puspus.

MillaH: Voi kyllä. Laittaisin itse tosin lainausmerkit mies-sanan ympärille, enkä suinkaan adjektiivin :)

Roosa: Ihanaa! Lisää tulossa :)

Aino Roosa: Voi kyllä, sitäkin! Oma vinkkini: älä katso päinkään. Menevät aina hämilleen!

Vierailija1, no mutta totta kai löytyy! :) Omasta lähipiiristäni löytyy monta hyvää esimerkkiä mahtavasta poikaystävästä. Pelkurit ovat pelkureita, ne ovat aina luku erikseen!

Do: SÄ oot paras! :)

Petronella Lehtelä: Haha! Mahtavaa. Suuri hatunnosto ranskanopettajalle! 

Vierailija2: Kiitos näkökulmasta ja neljännen miestyypin lisäyksestä! Mä olen joko väistänyt ne taidokkaasti tai olen kulkenut vain onneni ohi. Ja kuten sanoit, ranskalaisten tyttöjen oikuttelusta niitä juttuja vasta liikkuukin. Match made in heaven, siis? :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan hauska kirjoitus. Tosin kansallisuus sinänsä ehkä ei ole suurin ja merkittävin erontekijä.
Pitkään Ranskassa asuneena on mielestäni myös kohtuutonta todeta yleistäen, että ranskalaisilla miehillä on huonot käytöstavat. Oman kokemukseni mukaan, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolesta riippumatta ovat Ranskassa perukäytöstavat kuten tervehtiminen, silmiin katsominen kiittäminen ja toisen avulias kohteleminen enemmän arvossaan kuin meillä Suomessa. Urheiluautomiehiä löytyy meiltä täältä Suomestakin pelottava liuta. Enkä koskaan Ranskassa ole kokenut esim. yökerhossa puristelua ja vastaavaa, joka Suomessa tuntuu olevan sellainen yökerhoklassikko.
Puolensa kummassakin. Toivottavasti sinulle on osunut myös hyviä kokemuksia.

Laura Pollari
Laura de Lille

Tässä tapauksessa huonot käytöstavat ovat mielestäni sitä, että ns. päällisin puolin esitetään herrasmiestä, mutta sitten kadulla huudetaan mitä sattuu törkeyksiä perään tai suhtaudutaan ylipäätään naisiin ylimielisesti. Esimerkiksi huorittelua en ole kokenut ikinä Suomessa asuessani, mutta täällä on sekin mittari paukkunut jo aikoja sitten rikki.

Puristeltu on oman kotitaloni hississä, kadulla ohi kävellessä ja onpa joku joskus tarttunut kiinni niinkin, että on täytynyt riuhtoa itsensä irti. Niin ja kaikki tämä keskellä päivää. 

En sano, että tämä olisi pelkästään ranskalainen juttu, mutta mitä tähän nyt toteaisi. Ei vaan sovi minulle.

kryp
Taskunpohja

moikkamoi!

tää on vähän hasardia, enkä tiedä tuleeko sulle jokin ilmoitus näistä vanhoista kommenteista, mut argh, mistä leffasta tuo lopun letkautuksesi on?! 

nimim. pakko-saada-tietää 

Laura Pollari
Laura de Lille

Hahaa! Say anything tais olla leffan nimi :)

Kommentoi