Olisipa sitä suklaata

Ladataan...
Laura de Lille

Asuin maagisen pitkän kesän talossa, jonka jääkaapista löytyi aina suklaata. Makeansuolaista maitosuklaata, jonka sekaan oli ripoteltu cashew-pähkinöitä. 

Sitten muutin, ja helteetkin lähtivät jonnekin syksyn sadepilvien matkaan. Lämmintä piti riittää lokakuulle, katinkontit. Toista oli ennen, sainhan vilpottaa sandaaleissa joskus pitkälle loppusyksyyn saakka.

Olen oppinut tänä kesänä paljon.

Paljon enemmän kuin niistä kinkkisyyksistä, joista voisi olettaa ihmisen oppivan. Viimeaikaiset oivallukset liittyvät muutokseen. Kesän jäljiltä voisin väittää olevani jonkin sortin brutaalien elämänmuutosten wannabe-asiantuntija.

On hemmetin inhottavaa, kun pois repäistään jotain, mikä oli joskus omaa – ihan sama mitä tilalle tarjotaan. Uskonkin, että uusissa, yllättävissä elämäntilanteissa on oikeasti vain yksi huono puoli: niihin totuttelu.

Tiedättehän: tunne, että tässä sitä nyt ollaan. Kelloa ei voi siirtää, naamoja ei voi muuttaa ja uuden kotitalon takapihalla ei ole nuotiota, jonka ääressä paahtaa iltaisin vaahtokarkkeja. Pankkitili ei pullistele ja ruokakaupasta ei saa (edelleenkään) ricotta-juustoa. Heikolla hetkellä se pännii, joskus vietävästikin.

Suurimmat elämänmuutokseni liittyvät työelämään ja ihmissuhteisiin. Jonain hetkinä olen sortunut salakavalaan entäs jos -ajatteluun.

Miettinyt, jos olisin pulleatilisenä päivätyöläisenä maistanut viikon freelance-elämää. Toimistoon palattuani olisin viettänyt puolen tunnin kahvitaukoja kuukauden.

Olisin napannut matkaan muutaman elämänmakuisen, kyynisen rakkausneuvon. Olisin pysytellyt sinkkuna seuraavat viisi vuotta.

Olisin jättänyt avaamatta sydämeni sille kaverille, josta ei ystävää lopulta tullutkaan. Vaan saakeli, enpäs tiennyt paremmin. Ei ollut kristallipalloa messissä.

Jos olisin aavistanut, mitä tuleman pitää, olisin takuulla toisaalla. Jäänyt peiton alle pelkäämään, jämähtänyt johonkin, mikä ei palvele tarkoitustaan.

Muutos kirpaisee, mutta huomaan tottuvani. Mitä pidemmälle pääsen, sitä enemmän tykästyn uuteen todellisuuteen. Joskus jopa nautin.

On uusi koti, uusi horisontti ja uusi alku. Turvaisa huone ja suojaisa takapiha, jolle uskaltaa jättää pyöränsä yöksi vaikka höttöisellä spagettilukolla. Se on aika jees.

Sain vähän aikaa sitten blogikommentin, jossa pyydettiin vanhaa, määrätietoista Lauraa takaisin. Ei se ole mihinkään hävinnyt.

Kerron kyllä teille ennen pitkää, mitä olen pääni menoksi viime kuukaudet puuhastellut. Omasta mielestäni jotain paljon parempaa, kunnianhimoisempaa ja lauramaisempaa mitä tähän asti ikinä.

Ja sitten on tämä: olisi kamalaa löytää itsensä samasta liristä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Siksi on tervettä pysähtyä ja tehdä pieni taktinen suunnankorjaus. On kivaa, että unelmat ja ajatukset täydellisestä elämästä muuttuvat ajan kanssa. Olisi huolestuttavaa, jos näin ei olisi.

Ehkä onkin niin, että irrottaminen kuuluu kuvaan. Sen jälkeen voi taas jatkaa vähän ehompana, vahvempana ja (muka) viisaampana oman elämänsä asiantuntijana.

Vain yhdestä en yli pääse: siitä suklaasta.

Share
Ladataan...

Kommentit

Bisous, Roosa (Ei varmistettu) http://forgivemeautumn.blogspot.fi/

se, että jokainen uusi päivä on uusi ennalta-arvaamaton seikkailu, on samanaikaisesti ihanaa ja kamalaa. kunhan keskittyy tekemään niitä juttuja, joista oikeasti tykkää, ei voi mennä kovin harhaan. ainakaan kuin ehkä hetkellisesti.

tänään iski migreeni ennen kaupareissua ja pelkäsin vapaapäivän menevän sen takia piloille, mutta kaupasta ostinkin sitten kukkia JA suklaata, ihan vain koska teki mieli. vaikka varaa ei oikeasti välttämättä olisikaan ollut, mutta fuck it. sitä toistelen itselleni, kun narautan itseni jossittelemasta tai katumasta jotain asioita. fuck it, asiat nyt meni vaan niin, nyt uuteen suuntaan.

gros bisous!

Hosuli
Hömppäblogi

Olipa taas hyvä ja tarpeellinen teksti. Kiitos.

Susannaplane (Ei varmistettu) Http://justhumbug.blogspot.com

Voi, ihana postaus ja ihana koko blogikin! : )

Me (Ei varmistettu)

Muutoksen keskellä itsekkin ja hyvin samankaltaisia ajatuksia olen käynyt läpi. Saku Tuomisen toisinajattelijan käsikirja tällä hetkellä työn alla, suosittelen!

P.S. Huippu blogi! Tykkään tavastasi kirjoittaa ja aiheet on jänniä.

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitos kirjavinkistä ja näteistä sanoista! :)

Kommentoi

Ladataan...