Pari sanaa ostolakoista

Ladataan...
Laura de Lille

Kun olin pikkuteini, minulla ja kirjekavereillani oli tapana vaihdella itsetehtyjä kaverivihkoja. Tätä kutsuttiin swappailuksi.

Vaihdellaan sitä vieläkin, tosin vaatteita. Tällä viikolla vuorossa on ystävän leopardipaita:

Jos rehellisiä ollaan, olen hieman skeptinen vuosi ilman uutta tavaraa -tyylisten haasteiden suhteen.

Pikemminkin kannustan järkeviin ostoksiin ja lainaamaan kavereilta loput. Lyhytkestoista detox-ostolakkoilua hedelmällisempää on pyrkiä tekemään kulutusvalintoja, joilla on oikeasti pitkäkantoinen vaikutus.

Toisin kuin keskusteluissa annetaan usein ymmärtää, merkki, hinta tai edes laatu ei ole lempivaatteen tae. Myös kallis, lähituotantona tehty designvaate voi olla turha tavara, ja hamstraus onnistuu kirppikselläkin. Järkevä vaate tuntuu hyvältä päällä ja on kantajalleen niin mieluinen, että sitä tulee käytettyä pitkään. Fakta on, että jokainen tavara kuluu käytössä, oli se hankittu mistä tahansa.

En ole itse – taustastani huolimatta – ostanut enää pariin-kolmeen vuoteen moniakaan asioita uutena kaupasta. Tekisin kyllä niin, jos tarvitsisin vaikkapa tietynlaiset kengät. Pelkästä mielihalustakin voisin tavaroita hankkia. Tällaisia ostoksia olen huomannut kertyvän vuodessa noin 3-4. Luku ei ole pieni, koska olen leikannut maksukorttini kahtia tai peruuttanut lempinettikauppani uutiskirjeen tilauksen. Se on pieni, koska harkitsen kaiken hintaisia hankintojani pitkään.

Mitä mieltä:

Ostolakot – vastuullisempaa kuluttamista vai lyhytnäköistä kikkailua?

Share

Kommentit

AjN (Ei varmistettu)

Olen varsin samaa mieltä kanssasi! Itseasiassa juurikin blogisi on antanut minulle muutamien viime vuosien aikana valtavasti lisäintoa pienempään ja ennen kaikkea harkitumpaan kuluttamiseen - vähemmälläkin pärjää varsin hyvin, jopa paremmin. Ja harrastamme myös mm. äitini kanssa vaihto- ja lainailumeininkiä :) Mutta mitä ostolakkoihin tulee, niin mielestäni ne voivat olla hyviä alkusysäyksiä uudenlaisen kuluttamismallin omaksumiseen; jos ei osta vuoteen uusia vaatteita, saattaa sen vuoden jälkeen huomata, että ei niitä juuri kaivannutkaan.

Laura Pollari
Laura de Lille

Go sinä ja äiti :)

Pointtisi ostolakosta on hyvä. Mua ehkä hämää eniten se, että uuden ostamisesta on tehty ihan ei ei ei -juttu, mutta kirppiksillä saa kahmia kamaa vaikka kaksin käsin. Ja sitten toisekseen: kulutetaanko seuraavana viikkona / kuukautena / vuonna oikein edeltäneenkin edestä? 

Olisi kiinnostava kuulla, millaisia kokemuksia pitkällä ostolakolla olleilta löytyy!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Täällä yksi syyskuusta asti ostolakossa ollut!

Minä myös olen aina suhtautunut kaikenlaiseen lakkoiluun tosi skeptisesti, mutta tähän lähdin mukaan, yllätykseksi itsellenkin. En tosin ole enää aikoihin ollutkaan mikään himoshoppaaja, entisessä elämässäni kyllä.

Nämä kuukaudet on menneet aika helposti, vaikka vedin haasteen omalta kohdaltani niinkin tiukaksi etten salli vaateostoksia edes kirpparilta. Nyt alennusmyyntien aikaan huomasin jopa ajattelevani että ihanaa, ei tarvitse lähteä rättikauppojen tungoksiin hikoilemaan. Ikään kuin sinne olisi aiemminkaan ollut mikään pakko itseään tunkea. 

Huomaan, että lakon myötä niistä tietyistä lempivaatteista on tullut entistäkin rakkaampia ja huomaan kierrättäväni aika pientä osaa vaatekaappini sisällöstä päälle ja pyykkiin. Luulen että tämä vuosi tulee vaikuttamaan pysyvästi ostokäyttäytymiseeni. Vähemmän on todellakin enemmän.

AjN (Ei varmistettu)

Niinpä, homman pointti tietysti katoaa, jos kirppiksiltä sitten ostelee miten vain! Hyvä lähestymistapa voisi olla, että jos toisinaan etsii jotain tiettyä tai haluaa kierrellä katsomassa vaatetarjontaa, niin pitäisi mielessä, että ensin voisi katsastaa kirppikset läpi. Kunhan muistaa, että mitään ei kannata ostaa vain sen takia, että se on halpa. Tämä pätee toki uusienkin vaatteiden kanssa.

Ja toinen niinpä! Lakkoilun idea toki hukkuu myös tuohon meininkiin, että lakon loputtua homma lähtee käsistä entistä enemmän. Herkkulakkojen kohdalla olen ainakin huomannut monella tutulla tuon trendin ja itseasiassa kuulunkin aika vahvasti herkkulakkojen vastustajiin - ajattelen, että kun liikkuu säännöllisesti, pyrkii elämään tasapainoisesti ja kuuntelee kehoaan, niin se kyllä kertoo, mitä se haluaa. Toisinaan se voi olla pullaa tai sipsejä, mutta useammin se on vihanneksi, marjoja, öljyjä, pähkinöitä, ruisleipää - mitä kullakin.

Eli ehkä paras ratkaisu myös kuluttamisessa on se, että löytää ensin sen yleisen tasapainon ja kulutusjärki tulee perässä :)

Aura
Hyvä yritys

Itse ajattelisin että ostolakot, vaikkapa vuosi ilman uusia vaatteita -haaste, voivat olla niistä innostuvalle tyypille ikään kuin tekosyy tai inspiraatio ryhtyä kyseenalaistamaan omia kulutustottumuksiaan. Mielelläni ajattelisin, että tuollaiset haasteen muotoon puetut jutut saattavat vedota sellaisiinkin tyyppeihin, joiden omaan elämään esimerkiksi uutisointi vaateteollisuuden eettisistä ongelmakohdista ei ole jostain syystä pahemmin vaikuttanut.

 

Sinälläänhän kirpputorikaan ei ole oikotie onneen, koska nykyinen tavarapaljous kirpputoreilla varmaan osittain perustuu siihen, että sitä tavaraa on vuosia ostettu vähän liikaa ja vähällä ajattelemisella. Mutta vaikkapa ihmiselle, joka shoppailee ihan tottumuksen vuoksi sen kummempia miettimättä, haaste jättää uutena shoppailu vuodeksi ja etsiä samoja kiksejä muista harrastuksista tai vaikkapa sieltä kirpparilta on kyllä minusta sysäys parempaan.

 

Kiitos sinulle Laura inspiroivasta blogista, muidenkin juttujen mutta myös järkevän kuluttamisen kannalta! :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei kiitos Aura :)

Mun mielestä ihailtavaa, että kulutusasenteita kyseenalaistetaan esimerkiksi some-tempausten ja muiden haasteiden avulla - kehkeytyi niistä lopulta minkä tahansa kokoluokan tapahtumia.

Esimerkiksi tuon mainitsemasi vuosi ilman uusia vaatteita -tempauksen Facebook-sivun mukaan haasteeseen on ilmoittautunut tähän mennessä nelisentuhatta ihmistä. Viiden miljoonan maassa se on vähän mutta silti aika paljon!

Olisi kyllä kiintoisaa tietää, miten tuo luku jakautuu - kuinka moni haasteeseen osallistuva on jo ennestään ns. tiedostava kuluttaja ja kuinka paljon löytyy jengiä, jolle epäeettisen / yliampuvan kulutuksen seuraukset ovat edelleen epäselvät.

Miso (Ei varmistettu)

Minä aloitin ostolakon joskus loka-marraskuun vaihteessa kun tajusin, että vähäisestäkin shoppailustani oli tullut viihteellistä, mikä suorastaan hävetti tajutessani sen. Kaapissa oli vaatteita, joiden ostotilanteen muistin vielä elävästi ja jotenkin sitten kotona näin myöhemmin vaatteita mallailtuani ne ovat olleet vähän blääh. Päätin sitten, että tästä vaikkapa 6 kk eteenpäin olen ostamatta vaatteita/asioita, muutaman poikkeuksen itselleni sallien (hygieniatuotteet, alusvaatteet ja lähestyviä häitä koskevat hankinnat).

Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että ns. totaalikieltäytyminen johtaa vain siihen, että tätä kiellettyä asiaa alkaa vain himoita enemmän (esim. karkki- ja herkkulakot ovat olleet kohdallani aina aivan täydellisen fail), on tämä lakko toiminut yllättävän hyvin. Lisäksi olen huomannut, että ostotarpeeni on todellakin ollut vain korvien välissä, sillä nyt kaupoilla ei oikeastaan jaksa edes käydä ja omassa vaatekaapissa on ihan riittävästi niitä tositosi kivojakin vaatteita. Nyt näyttää jopa siltä, että tuo 6 kk menee heittämällä rikki. Jos näin käy, jatkanen varmasti samalla meiningillä eteenpäin.

Laura Pollari
Laura de Lille

Siistiä kuulla, että näinkin voi käydä! Dieetti- tai herkkulakkojuttu tuli mullekin ekana mieleen. 

Ja hei, rutosti tsemppiä häävalmisteluihin! :)

Lustu

Minä lähdin vuoden ostolakkoon mukaan viikko sitten ja nyt jo kiemurtelen tuskissani koska haluan kaikkea uutta ja ihanaa. Minulla on suuri ongelma shoppailun kanssa ja tällä pyrin edes vähän parantamaan tapojani

Kristen (Ei varmistettu) http://mustatballerinat.blogspot.fi

Olen luontaisesti mieleltäni jonkinlaisessa ostolakossa sen enempää yrittämättä. Asiat saattavat olla vuosia ostoslistallani. Sitten kun sopiva juttu osuu kohdalle, niin siltikin vielä epäröin, että kun tämä on niin kalliskin ja olenhan tähänkin asti pärjännyt ihan hyvin ilmankin. Hassu ongelma. :) Toki jonkin verran onnistuin ostamaan viime vuonna, ehkä kymmenkunta vaatetta?

Eeva Be Good

Mulla kulutustottumukset ovat muuttuneet viime vuosina ihan huomaamattani. Yritin jossain vaiheessa lakkoilua, mutta mullekin totaalikieltäytyminen on aika huono lähestymistapa. Olin aikaisemmin töissä tavaratalossa, ja siinä työympäristössä paljon ostamista ja luottokorttien viuhutusta katsellessa astetta kerskailevaisempi kuluttaminen tuntui ihan normaalilta.

 

Nurinkurisesti, oman alan töitä löydettyäni ja palkankin noustessa samalla, en sitten ollutkaan enää niin kiinnostunut ostamaan huikeita määriä uusia vaatteita ja turhamaisuuksia, kun en sitä rallia enää päivittäin katsellutkaan. Nykyään ostan paljon valikoidummin, ja ostoksia tulee harkittua pidempään.

 

Olen myös elänyt pari vuotta matkalaukkuelämää töiden puolesta paljon reissaten, ja nytkin huomaa, että aina vaan jatkuvasti kierrossa ovat suhteellisen samat vaatekappaleet. Pitäisi jaksaa ratsata oma vaatekaappi ja iskeä varmaan 2/3 sen sisällöstä kirppispöytään :)

ida_e (Ei varmistettu)

Aloitin vuosi sitten syksyllä vuoden kestävän ostolakon. Olin miettinyt omaa kulutuskäyttäytymistäni jo pidemmän aikaa tätä ennen ja vähentänyt vaatteiden ja kenkien ostamista. Elämäntilanne oli myös muuttunut muutama vuosi aikaisemmin ja opiskelu yliopistolla vaihtunut työelämään, jossa päivän asut koostuivat työmatkapyöräilyyn soveltuvasta urheiluvarustuksesta, työpaikan työvaatteista, treenivaatteista ja kotivaatteista. "Tavallisia" vaatteita tuli käytettyä varsin vähän aiempaan verrattuna. Tuntui myös kurjalta huomata että muutama vuosi aiemmin ostetut suosikkivaatteet, joita oli osittain säästellyt ja varonut, jotta ne säilyisivät hyvinä pitkään, eivät tuntuneetkaan enää nyt niin ihanilta. Olin myös omaa ostoskäyttäytymistä miettiessäni huomannut monien heräteostosten syntyneen tilanteissa, joissa oli paha mieli ja shoppailu oli keino saada olo paremmaksi.

Päätin siis kokeilla, miltä tuntuisi olla vuosi ostamatta mitään. Annoin itselleni alusta lähtien luvan 5 vaate/kenkäostokseen vuoden aikana, koska tiesin tarvitsevani uuden talvitakin ja uudet juoksukengät vuoden aikana. Kaupoissa kiertely väheni ehkä hieman, mutta ei menettänyt hauskuuttaan. Katselin ja kokeilin paljon vaatteita, mutta ostohetkellä suurin osa jäi kauppaan, koska ne eivät olleet riittävän erityisiä päästäkseen 5 sallitun ostoksen joukkoon. Muutama vaate jäi myös ostamatta, koska totesin, että vaikka kyseinen vaate oli ihana ja istui hyvin, ei sille olisi käyttöä tämänhetkisessä elämäntilanteessa. Yksikään kauppaan jäänyt vaate ei ole jäänyt kaduttamaan jälkikäteen.

Vuosi meni nopeasti, ostoksia tuli yhteensä suunnitellut 5 kappaletta ja niistä kaikki ovat olleet lähes päivittäisessä käytössä. Tällä hetkellä saisi taas shoppailla vapaasti, mutta siihen ei ole tullut erityistä tarvetta. Vaatevarasto pieneni vuoden aikana hieman, rahaa säästyi varmasti myös, mutta tärkeintä oli se, miten oma suhtautuminen shoppailuun ja vaatteisiin muuttui.

millimilli (Ei varmistettu)

Haastoin itse itseni vastaavaan tempaukseen joitain vuosia sitten. Olin saanut jonkun herätyksen kuluttamisasioissa (shoppailu siihen asti oli ehkä parasta mitä tiesin) ja päätin olla vuoden ilman uusia vaatteita. No eihän siitä mitään tullut, mutta se oli sellainen lähtölaukaus järkevämpään kuluttamiseen. Itse tuppaan tekemään äkillisiä ja radikaalejakin muutoksia tuosta vain, miettimättä, ja lopputulos on milloin mitäkin :D.

Nyt kun tämä järkevä kuluttaminen on kulkenut ihan arkipäivässä jo monta vuotta tähän haasteeseen vastaaminen on ihan toinen juttu. Olen muuttamassa ulkomaille ja tavaramäärääni pitäisi ennemminkin pienentää kuin lisätä, joten olisin todennäköisesti ollut ostamatta uusia vaatteita joka tapauksessa. Jos jotain koen tarvitsevani, hommaan käytettynä, mutta aikani kuluksi en ajatellut kirpputoreja kiertää.

Koen kyllä että tälläisistä haasteista on hyötyäkin, mutta shoppailufriikille se voi olla kuin alkoholistille tipaton tammikuu; kun on näyttänyt itselleen ja muille että voi halutessaan kieltäyäkin niin sen jälkeen onkin sitten aika palkita itsensä ihan ruhtinaallisesti :D.

Kommentoi

Ladataan...