Sateinen sunnuntai

Laura de Lille

Toissasunnuntaina satoi kovaa.


Niin kovaa, että midtownin kadut lainehtivat vettä ja kastelivat kengät matkalla karkkikauppaan.




Siksi päätinkin jäädä kotiin. Omaan sänkyyn, omien lakanoiden väliin loikoilemaan. Kuuntelemaan lempilevyjä ja ikkunaa vasten lyöviä sadepisaroita. 



Niin teinkin. Kunnes sitten löysin jotain kirjahyllystäni.



Amélien.


Kymmenen vuotta sitten katsoin tätä elokuvaa silmät ristissä. Onpa kertakaikkisen kaunista elämää, mietin tuolloin. Miten kivaa olisikaan asua Pariisissa ja olla suloinen ihmeidentekijä. 


Ja sepäs jos mikä tuntuikin hyvältä idealta.


Nyt onnittelen itseäni — pitkälle ollaan noita ajoista tultu. Kun esimurrosikäinen meikkis tätä katseli, en ymmärtänyt sanaakaan kuulemastani. Nyt sisäistän jokaisen sanan ja vivahteenkin — ärsyttävyyteen asti. Ranskalaisen vanhan miehen intonaatiot ja neuroottisen kotirouvan puheenparren. Kaupunkikin tuntuu kummasti erilaiselta, kun on pari kertaa vetänyt alas Sacré-Coeurin portaat ja katsellut hiprakkaisia teinejä Pont des Arts'lla. Käynyt huonoilla treffeillä ja kadottanut kotiavaimet Seineen.


Joo. On ihan kiva nähdä maailma yhtä värikkäästi kuten eräs fiktiivinen naishahmo. Jäniksen muotoisina pilvinä ja Photomaton-kuvina.


Mutta sitten.


Aika harva näkee maailmaa samanlaisten lasien läpi ja se pistää miettimään. Jospa meille kaikille ei olekaan tarkoitettu onnellista elokuvaloppua. Siistiä tyyppiä, joka tutkii todellisuutta täysin rinnoin, lapsen innolla. Jotakuta, jota ei kiinnosta ensijaisesti se, mitä joku tekee, vaan mitä joku on. Ihmistä, joka ei päästä irti kulumallakaan.


Koska no, oikeastaan olisi ihan kiva lähteä Central Parkiin pelaamaan sadefrisbeetä. Vetää päälleen sadetakki ja hyppiä itsensä likomäräksi vesilätäkössä. Ja ne sadepisarat. Olisi niitäkin varmaan kivempi kuunnella joskus muutenkin kuin yksin.


Tai sitten vain vedän peiton lähemmäs korvia ja lisään volyymiä stereoihin.


Hemmetin Jean-Pierre Jeunet.

Share

Kommentit

Maria, Cloudbusted (Ei varmistettu)

Voi. ihana postaus. Ihana ihana ihana.

kummainen (Ei varmistettu)

Uudehko lukija täällä hei. Olen rakastunut. Olen selannut arkistoasi läpi sivu sivun jälkeen ja tämähän on maailman paras blogi - minulle. Kauniita hapuilevia ajatuksia ja viehättäviä näkymiä. Ihastusta herättelivät mm. viimevuotiset videot, joita ei uudemmissa postauksissa ole näkynyt, harmi. Olit hullun söppänä ja aito niissä.

Muuten: hassu yhteensattuma, jaamme etunimen, ja ensi syksynä muutan Lilleen. Taidanpa perustaa samannimisen nettipäivyrin, ja sitten meistä tulee mortal enemyt. Tai kamraatit, tiedä häntä. ;D

Laura Pollari
Laura de Lille

Ai hitsi! Niinkö?!

Mahtavaa! Minä en sentään kaupungissa asunut, samannimisellä kadulla vain.

Videoista puheen ollen: Pitäisi varmaan pistää tulille uutta piakkoin!
Kiitos kauniista sanoista muutenkin. On loistava kuulla, että lukijoinani on Lilleen muuttavia Lauroja! :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Ja Maria: kiitos kaunis! :)

elina.ä (Ei varmistettu)

Tulin pitämään marimekkoportfolion tekemisestä taukoa, mutta taisinkin valita "väärän" paikan kahdesta syystä, 1. tuo marimekon paita on ihaninta, as in pakko palata portfolion pariin takaisin 2. nuo lakanat ja tuo pehmeä tyyny as in pakko palata portfolion pariin täkkien alle :D
Ja miksi täällä sataa vettä aina väärään aikaan? Minäkin haluan vain kuunnella sadepisaroita, enkä tarpoa kouluun sateessa!

Laura Pollari
Laura de Lille

Marimekko-portfolion? :)

Joo, sadepäivät ovat mahtavia silloin, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Pariisin asunnossa mulla oli kattoikkuna sängyn yläpuolella, ja oli aivan parasta nukahtaa sadepisaroiden ääneen!

Tania (Ei varmistettu)

En tiedä miksi en ole lukenut blogiasi aiemmin, mutta nyt sen onneksi löysin! Ja selasin samantien pitkälle viime syksyyn. Sulla on mahtava asenne, ja ihailen miten oot määrätietoisesti toteuttanut unelmiasi :) Jään ehdottomasti seuraamaan kirjoitteluasi, joka kyllä valitettavasti saa mutkin halajamaan taas ulkomaille asumaan...

Mauri (Ei varmistettu)

Amelie <3
Hyvä postaus!

Vierailija (Ei varmistettu)

voi kyllä, marimekko-portfolion! Puhuimmekin siitä jokin piiiitkä tovi sitten fbssä :D Se semmoinen kevätkesä13 mallisto yritykselle mallistonsuunnittelukurssillemme :)
Ja olen vihreä tuosta kattoikkunasta! en ikinä poistuisi mun asunnosta jos sellaisen omaisin!

mettu
whale's head

suloisen melankolian ja onnettoman olon ero on veteen piirretty viiva :/

Kommentoi