Tien päällä oivallettua

Ladataan...
Laura de Lille

Viime aikoina olen kirjoittanut paljon matkustelusta.


Syy tähän löytyy suuresta ja kivuliaasta elämänmuutoksesta, jonka kohtasin puolitoista vuotta sitten. Jokaikinen prioriteetti koki tuolloin täyskäännöksen, ja kumma kyllä, monet ennen tärkeiltä tuntuneista elämänarvoista sulivat samoin tein. Tilalle astui lakkaamaton halu nähdä, kokea ja tuntea – niin paljon kuin mahdollista.


Reissaaminen on ollut prosessin elintärkeä osa.


Jokainen matka on ollut opettava ja avartava kokemus – eniten olen oivaltanut omista rajoistani. Ironista onkin, että useat ulkomaanvuodetkaan eivät ole yltäneet samaan kuin viikon telttaretki tuntemattomien seurassa. Kun joskus kaipaan mukavaa mietiskeltävää, palaan kuvitelmissani kuohuvan Irlanninmeren äärelle tai kävelyretkelle etelä-Islannin erämaahan. Vaellukselle New Yorkin osavaltion helteisiin lehtimetsiin tai talvisen Montrealin tuulisille kaduille.


Yksikään materialistinen muistoni ei kykene päihittämään sitä lämpöä ja onnellisuudentunnetta, joka on mielessäni noilla hetkillä myllertänyt. Ja myllertää yhä.


Tunne on oikeastaan sanoinkuvaamaton. Valottaa osaan ainoastaan oivaltamiani asioita. Tässä niistä tärkeimmät.



Roadtrip Yhdysvaltain itärannikolla kevättalvella 2012 opetti rohkeutta. Kuusi matkaseuralaistani tapasin vasta pakussa.



Impulsiivinen minimatka Kööpenhaminaan keväällä 2012 muistutti, että elämässä on aina oltava utelias.



Telttailuviikko Islannissa keskellä-ei-mitään auttoi oivaltamaan, miten vähällä (tavaramäärällä) elämässä pärjää.



Joulu Irlannissa sai nauttimaan yksin olemisesta ja itsenäisen matkustelun tuomasta vapaudesta. Yksinäiseksi en tuntenut oloani edes pyhien tyhjentämässä Dublinissa.



Junamatka Kanadaan muistutti, että aikaa tässä maailmassa riittää. Lopettaa täytyy ainoastaan turha murehtiminen.


 


Mitä sinä olet oppinut matkalla?


 

Share

Kommentit

Oonalainen (Ei varmistettu)

<3 Mulle tuli kyyneleet silmiin, kun luin tekstin ja ihailin kuvia.
Ihan samoja asioita olen oivaltanut. Olen aina rakastanut matkustelua, mutta nyt viime aikoina on oppinut vielä enemmän arvostamaan elämässä niitä pieniltä ja itsestäänselvyyksiltä tuntuvia asioita. Parasta.
Ja samaa olen monta kertaa miettinyt: maailmassa ei ole mitään, mihin olisin mieluummin käyttänyt lähes kaikki säästöni.

Tiina - Fanni ja Kaneli (Ei varmistettu) http://www.evitalehti.fi/blogit/fanni-ja-kaneli

Mielettömän hieno aihe ja juttu! Matkoilta tuo aina mukanaan jotain, sellaista mitä ei ehkä ihan heti huomaa. Parasta on se energia joka kertyy ajatuksiin uusia paikkoja kolutessa - tunne siitä, että tätä maailmaa pitää kyllä nähdä enemmän! Olen oppinut löytämään perspektiiviä joka päiväisiin asioihin ja arkeen matkustuksen kautta.

valanyaa (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/pimeaonni

ma ite matkustan nykyaan yleensa aina yksin. ehka pari reissua tullu tehty kaverin/kavereitten kans. Mutta ku alko reissaan yksin niin tajus sen miten helppo on olla yksin. Saa olla rauhassa ja jos jossain vaiheessa tulee yksinaista niin aina loytyy muita reissaajia kelle puhua. Koskaan ei todellisuudessa ole yksin. Ja yksin on aina valista hyva olla. Seuraava reissu itella tulee oleen Irlantiin. Siita viikko niin matkustan Skotlantiin Loch Nessille. SIita kolme paivaa niin tarkotus olis menna minilomalle Brysseliin. Saa nahda saanko kaiken aikaseksi, toivottavasti. Hyvaa lomaa sullekki Jamaikalle!:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana teksti! Ihana Laura! <3

Elisabeth Heinrichs (Ei varmistettu) http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/

Todella hieno postaus! Itse olen oppinut arvostamaan kotimaatani ja kotikaupunkiani Helsinkiä enemmän! Olen myös oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja olemaan itsenäinen nainen :)

xxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/

Senni (Ei varmistettu)

Kiitos Laura. Olen seurannut blogiasi jo vuosia. Edelleen tekstisi ja rohkeutesi inspiroivat ja ihastuttavat:)

Laura P...
Tyylitietotoimisto

Matkoilta on jäänyt käteen ainakin sellainen havainto, että pienet vastoinkäymiset eivät ole uhkia, vaan mahdollisuuksia. Matkoilla kannattaa myös kohdata omia pelkojaan ja antaa virran viedä (joskus ihan kirjaimellisestikin).

Kiitos jälleen kerran ihanasta postauksesta!! :)

vierailija (Ei varmistettu)

Löysin vuoden vaihteessa mahtavan lauseen, jota olen sittemmin elänyt:
“If you want something you’ve never had, you must be willing to do something you’ve never done.”
― Thomas Jeffers

Lause on antanut minulle enemmän jo kolmessa kuukaudessa kuin olisin uskaltanut toivoa. Olin mm. ensi kertaa lomalla yksin ulkomailla ja tutustuin mahtaviin ihmisiin.

Sitä inspiroituu itsestään, vapautuu, saa hyvää energiaa ja itseluottamusta, kun tajuaa pystyvänsä nauttimaan yksin matkustamisestakin. Matkustaminen antoi minulle sen,
vapauden olla onnellinen myös kahdestaan oman minänsä kanssa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen oppinut, että yksin matkaaminen on raskasta mutta helppoa ja seurassa matkaaminen vaikeaa mutta kevyttä.

Kommentoi

Ladataan...