Toivepostaus: tulevaisuuspohdintaa

Laura de Lille

Joku saattaa vielä muistaa syksyisen toivepostaushaasteen.

Toteutin tuolloin kolme toiveaihetta, ja sittemmin olen leikitellyt ajatuksella myös neljännen julkaisusta. 

Eräässä kommentissa toivottiin kuulla ajatuksistani tulevaisuuden suhteen, ja ajattelin sen olevan hyvä ja suhteellisen kepeä, hauskakin aihe. Tartutaan siis siihen!

Niin pitkään kuin jaksan muistaa, olen tiennyt, mitä nykyhetkeltä haluan. Haluamisen kohde on tosin muuttunut vuosien varrella useita kertoja. Päätöksiäni on värittänyt yhdistelmä rämäpäisyyttä ja kunnianhimoa: olen sitä tyyppiä, joka idean saatuaan alkaa toteuttaa sitä viivyttelemättä – oli se oikeasti kuinka hyvä tai huono tahansa.

Vaikka unelmointi on kivaa, en ole koskaan tehnyt minkään sortin suunnitelmaa siitä, missä haluan olla yhden, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Olen onnellisen tietämätön tulevaisuuden kuvioistani, ja tykkään siitä. En tällä hetkellä tee mitään tiedolla siitä, minne asetun aloilleni, menenkö koskaan naimisiin tai mitä mieltä olen soijamaidosta viiden vuoden päästä. Minusta se on hyvä asia. Ajatukset ja näkökulmat muuttuvat, ja mieltään voi vaihtaa vanhojenkin valintojen suhteen: en ole luovuttajatyyppiä, mutta jos joku päivä lakkaan tykkäämästä tekemistäni asioista, menen takaisin kouluun ja keksin jotain muuta.

Tulevaisuuden hahmottelun suurimmaksi haasteeksi olen kokenut valinnanpaljouden. Kuten on paikkoja, joissa haluan käydä ja asua, on myös roppakaupalla asioita, joita haluaisin tehdä – vaikka kaikkeen ei aina aikaa (tai lahjoja) löytyisikään. Joku saattaisi luonnehtia tätä levottomuudeksi, itse kutsun sitä tiedonjanoksi. Se, että asiat kiinnostavat, ei tietenkään tarkoita, että niissä olisi erityisen hyvä: nuorena ahdistuin matikkataidottomuudestani, ja kyllä edelleenkin ottaa päähän, että olen maailman surkein tanssija, jolle aukeaa nippanappa letkajenkan koreografia. 

Mutta hei! Enpä ainakaan takkuile ranskan subjunktiivin taivuttamisessa. 

Mutta eivät asiat ole aina niin virtaviivaisia olleet. Lapsena en koskaan kuulunut siihen jengiin, jota kannustettiin tai jonka ideoihin uskottiin kympillä. Elävimmin mieleeni on painunut lukion kuviksenopettajani, jonka säännöllisessä, kirjallisessa palautteessa loisti kerran ysi lisäkommentilla: "Sä oot ihan hyvä kaikessa." Tulevaisuutta muokkaavan, rakentavan palautteen nimissä olisin mieluummin ottanut kympin valokuvauksesta ja nelosen taidehistoriasta. Ihan hyvä -ärsytys laantui tajuttuani toisen tulokulman: kun ei ole odotuksia, ei ole myöskään paineita. Ei voi alittaa rimaa, jota ei ole olemassa.

Elämänvalintojen tekemistä se muuten helpottaa aika lailla!

Vaikka en juuri rassaakaan päätäni tulevalla, on tietenkin juttuja, joita olisi kiva vastaisuudessakin tehdä. Niihin kuuluvat ulkomailla asuminen, matkustelu ja uusien kielten oppiminen. Iloinen olisin myös, jos saisin jatkaa kirjoittamista ja valokuvausta ammatillisessa mielessä. Vaikka olen todella tyytyväinen elämään nykyisellään, en voi luvata, ettenkö joku päivä toteuttaisi täysin toisenlaisia ambitioita, jos mieli joskus muuttuu.

Tärkein tulevaisuuteen liittyvä oivallukseni? Unelmia ei pidä haaskata, ja suurinta ajan- ja energianhukkaa on epätyydyttävissä tilanteissa roikkuminen. Tee mitä tykkäät, hanki laadukkaita harrastuksia ja ympäröi itsesi ihmisillä, jotka antavat yhtä paljon kuin sinä annat heille.

Oli se sitten vaikka algebraa tai tanssitunteja.

Share

Kommentit

norab inspiration

Ihana! Just näin :)

Olga (Ei varmistettu)

Aamen. Viimeisestä kappaleesta voisi kehystää kodintaulun. Kuinka paljon mukavammaksi elämä muuttuikaan, kun viimein ymmärsi (ja uskalsi) päästää irti ihmisistä ja asioista, jotka vain veivät energiaa antamatta mitään takaisin.Tällä hetkellä asiat ovat _ihan hyvin_, mutta levottomuus, se on säilynyt uskollisena seuralaisena vuodesta ja tilanteesta toiseen - mikä on oikeastaan aika helkkarin hyvä juttu!

Juu (Ei varmistettu)

Totta tosiaan!! Tämä on tosiaankin hyvä pitää mielessä!

Hennaiit (Ei varmistettu)

Tykkäsin tästä postauksesta äärettömästi, olet inspiroiva!

Kommentoi