Tunne, itke ja naura

Laura de Lille

Voi itku!

Tänään se taas tapahtui: purskahdin kyyneliin ventovieraan miehen edessä.

Mies, helsinkiläisviraston työntekijä, ojensi minulle paniikissa ruskeaa käsipaperia ja sanoi: "älä itke."

Ripsarit poskilla, naama karheasta käsipaperista punaisena lähdin kotia kohti. Pyöräkaistan kohdalla nousi kiukku.

Olen itkenyt työpaikalla urani aikana kahdesti. Ensimmäistä kertaa tihrustin saatuani huonoja uutisia. Suorastaan hämmentynyt jenkkipomoni lähetti minut suoraan kotiin: "New Yorkissa ei itketä."

Ei yllättävää, että seuraavalla kertaa häippäsin ihan itse.

Olen myös seurustellut pojan kanssa, jonka seurassa oli kiellettyä itkeä. Häntä olen miettinyt, tippa linssissä, löydettyäni sittemmin takaisin tieni normaalien tunneälyisten pillittävään joukkoon.

Vapaa-ajallanikin itken. Joskus se vaatii enemmän, joskus vähän vähemmän. Jokaista vuodatettua kyyneltä kohti nauran – toisinaan niin paljon, että vatsaan sattuu.

Yhtä monta hetkeä vain olen ja hengitän, itkemättä tai nauramatta.

Inhimilliset tunteet ja aitous ovat aikakautemme suuri tabu. Ei saa itkeä, ei saa nauraa, ei saa olla liian tätä, ei saa olla liian tuota.

Herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta ei arvosteta. Kivikasvoinen, viileä etäisyys on tavoiteltava ihanne niin työelämässä kuin sen ulkopuolella.

Tämä tietenkin on täysin pyllystä. Sen muistin myös rullaillessani kotiin käsipaperin jämät poskillani. 

Kieltäkää vielä kerran, mutta tätä venettä en jätä keikauttamatta: mistä lähtien pikkuriikkinen osa väestöstä on saanut määritellä sopivan tunnekäyttäytymisen säännöt?

Kysyn, sillä herkkiksiä harvemmin näkee haukkumassa ihmisiä jääkalikoiksi, jotka eivät osaa eläytyä elämässä.

Ja heittäytymistähän tämä kaikki vaatii, saakeli – blogikirjoittamisesta lähtien.

Itse tulin ulos itkukaapista viime keväänä. Voimauttavimman ahaa-elämyksen koin silti vasta tänä vuonna. Se kuuluu:

Älä ikinä, missään olosuhteissa, anna muiden ihmisten tunneälyn tai -älyttömyyden määritellä omaa olemistasi.

Tunne, itke ja naura, Laura!

Se on aitoa ja aina parempi vaihtoehto kuin esittää, ettei tunnu yhtikäs missään. Se on myös mitä loistavin ihmissuhdetesti: sopivia ihmisiä ei vollotus ahdista.

Ehkä kiellettyä New Yorkissa, mutta erittäin sallittua minun maailmassani.

Share

Kommentit

Tiiaanna (Ei varmistettu) http://tiiaann.blogspot.com

Täällä toinen itkijä ilmoittautuu! Olen itkenyt mm. työpaikalla ja poliisiasemalla, usein myös elokuvia tai ihan vaan sarjoja katsellessani (jopa parin Geordie Shore -jakson aikana, joka oli jo aikamoinen low point). Ja minulla myös oli poikaystävä, jonka seurassa ei saanut itkeä!

Joskus häpeilin itkuherkkyyttäni, mutta en enää. Itken herkästi, mutta nauran vähintään saman verran. Mieluummin olen herkkis, kuin sellainen, joka ei tunne mitään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

oon täysin samaa mieltä sekä tämän kommentin että koko Lauran tekstin kanssa. silti pisti silmään kommentin viimeinen lause. se, ettei näytä tunteitaan (esimerkiksi itkemällä julkisesti) ei todellakaan tarkoita ettei niitä ole olemassa. tunteiden näyttäminen ei vaan ole kaikille yhtä luontevaa, mutta tunteet voivat olla yhtä suuria, pienempiä tai suurempiakin.

Tiiaanna (Ei varmistettu) http://tiiaann.blogspot.com

En toki tarkoittanut, että se olisi huono asia olla näyttämättä tunteitaan! Ei kaikkien tarvitse nauraa suureen ääneen tai itkeä muiden ihmisten edessä, tunteet voivat silti olla ihan yhtä suuria - ellei suurempiakin, kuten sanoit :)

Myönnän, että lausevalintani ei ollut ihan priimaa tämän viimeisen kohdalla. Perimmäisenä pointtina kuitenkin se, että tunteiden näyttämisen ei koskaan pitäisi olla häpeän arvoinen juttu! Saa itkeä, nauraa, tuntea ja olla aito esittämättä mitään. Uskon, että siitä olemme samaa mieltä!

Laura Pollari
Laura de Lille

Päivän hyvät uutiset: erityisherkkyyden ja täydellisen tunnekylmyyden välillä on aiiika paljon tilaa!

Itseäni häiritsee, kuten tekstistäkin käy ilmi, lähinnä tunteisiin liittyvä järjetön hyssyttelyn kulttuuri.

On pelottavaa, että älä näytä mitään -pokerinaamaisuus on sosiaalisesti herkkyyttä hyväksyttävämpää – ei se, että jollekulle ei ole luonteista näyttää tunteitaan julkisilla paikoilla 24/7.

Yonanae (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta. :-) Nostin esille tärkeän asian.

Yonanae (Ei varmistettu)

Jaha, näppäilyvirhe ehti käydä. Tarkoitin toki siis että *nostit :-)

Helmi K
sivulauseita

Mä olen tästä niin täysin samaa mieltä. Ehkä koska itken todella usein :)

Musta vaikeimpia ovat tilanteet joissa pettymys, kiukku tai turhautuminen purkautuu aluksi itkuna (enkä nyt siis tarkoita mitään täysin hallitsematonta huutoitkua vaan ihan peruskamaa), ja vasta sen jälkeen pystyn kokoamaan ajatukseni järkeväksi kommunikaatioksi. Moni kuitenkin vetäytyy täysin itkun edessä, ja usein kommentti on tyyliin "en mä nyt enää voi sanoa yhtään mitään kun sä vaan itket". En tajua miten itkusta on tullut jotenkin niin, en tiedä, pelottava juttu.

Aihetta pikkuisen sivuten oli Hesarissa kolumni siitä miten lähellä lapset ja aikuiset ovat toisiaan, ja varsinkin tunneasioissa tämä olisi hyvä muistaa: "Lapsellisia ominaisuuksia pidetään monesti sellaisina, joista aikuisen pitäisi pyrkiä eroon. Usein kuitenkin kirkkain ääni sisällämme on lapsen, ja meidän kannattaisi kuunnella sitä. Olisi esimerkiksi hyvä pystyä itkemään, kun siihen on aihetta. Tunneherkkyyttä, rakastamisen kykyä ja surua ei tarvitse tukahduttaa, mutta niiden ilmaisutapoja voi miettiä".

Johanna Lehtimäki
Talvikin

Kiitos <3 Kirjoituksesi ovat aina inspiroivia ja vapauttavia. Herkkyys on puhdasta kultaa ja sitä tarvitaan tähän maailmaan. Itse olen vasta pikkuhiljaa opetellut olemaan ylpeä herkkyydestäni, osaksi kiittäminen mainitsemaasi vuoden takaista kirjoitusta. Olet upea!

kakkukahvit (Ei varmistettu) http://rakastettuna.blogspot.fi

TÄMÄ! Tuhat kertaa tämä!!! Jos ei saa itkeä silloin kun itkettää, se jättää vain entistä pahemman ja tyhjemmän olon sisimpään. Päin vastoin, tunteiden avoin näyttäminen se vasta on rohkeutta, jos mikä! Hyvä me!

T. Toinen herkkis, joka myös nauraa paljon

annam_
anna k.

Minäkin itken usein, ilosta ja surusta. Joskus silti tuntuu, että täytyy pidätellä -onko tässä tilanteessa sopivaa itkeä, miten selitän sen, miksi itken? En aina itsekään tiedä vastausta. Mutta sen tiedän, että jos itkua patoaa sisälleen, jossain vaiheessa se pääsee valloilleen joka tapauksessa.

HairytalesLaura
Hairytales

Saa itkeä, saa tuntea. Välillä tekee hyvää katsoa vaikka nyyhkyleffoja, että saa tirauttaa pari kyyneltä. Se kyllä helpottaa ja puhdistaa. Tunneihminen pystyy nauramaan vatsa kippurassa ja fiilistellä kaikkea ihanuutta, mut tunneihminen myös purskahtaa itkuun melko helpostikin. Se ei oikeastaan ees ole heikkoutta, on vahvuutta uskaltaa tuntea ja näyttää tunteitaan. Oikeestaan tykkään siitä, ainakin välillä. :) 

Kuvaputkessa

Kiitos tästä, osuva kirjoitus! Itseäni on kyllä taidettu joskus jääkallioksi tai jääkuningattareksi tai pokerinaamaksikin haukkua. Sikäli hullukurista, että aika ujoja herkkiksiähän tässä tietysti oikeasti ollaan. Kai se on tapa suojata itseään, vaikka kuten sanoit sellaisen ei pitäisi olla tarpeen.

Mia K.
Voi taivas

Sinä ihana ♡

Komppaan! 

Mä huomasin tuon saman ilmiön kohdallani; ja puin sen sanoiksi "en saanut olla totta" 

Vastauksestani tulisi liian pitkä, joten kiitos, teenpä tästä postauksen myöhemmin :) herkkyyshän on juuri sitä aitoa vahvuutta! Ja, sä oot vahva kun kirjoitat tästä. 

 

Ps. Täälläkin eräissä blogeissa, vaikka kommentoisi miten tahansa, mennään ns henkilökohtaisuuksiin vertaamalla mm älykkyyttä?! En jotenkaan käsitä sitä.. ja, juuri niissä yleensä ruoditaan maailmaluokan asioita ;)) 

Mun mielestä, jos oikeesti haluaisi vaikuttaa, sen pitäisi tapahtua optimistisen vireen ja tekstin kautta :) Ja, sulla se on. 

annako (Ei varmistettu)

Juu, minä ja miehenikin ollaan pillittäjiä. Harva se päivä liikututaan jostain inhimillisestä tai muusta universumin kauneudesta.

Nimim. Minäkin olen itkenyt työpaikalla (tosin moooonta vuotta sitten).

Herkistelijä (Ei varmistettu)

Jännä, miten itkeminen koetaan heikkoutena, vaikka juuri tunteet tekevät meistä inhimillisiä. Itse olen herkkä liikuttumaan ja kyyneleet ovat silmissä lähes päivittäin. Pitkään taistelin tätä ominaisuutta vastaan, mutta vähitellen olen oppinut hyväksymään sen. Viimeksi itkin ns. sopimattomassa tilanteessa työhaastattelussa isäni sairastuttua terminaalisesti. Harmitti, mutta sain kuin sainkin satojen hakijoiden joukosta tämän huippuduunin ja jälkeenpäin kuulin, että tykkäsivät juuri aitoudestani. Eli häntä pystyyn kaikki herkistelijät! Joskus ne itseä nolottavat ominaisuudet on juuri ne, jotka erottaa muista positiivisesti. :)

ennan (Ei varmistettu)

Okei tunnustan - vaivaannun, jos joku ei-niin-tuttu näyttää tunteitaan julkisesti, enkä pidä aikuisten tunnekuohuja kamalan kohteliainakaan. Tietenkään aina ei voi eikä pidäkään tukahduttaa kaikkea, mutta itse en osaa lohduttaa kömpelöä olalle taputusta ja nenäliinan tarjoamista enempää vaikka olenkin varmasti pahoillani, jos toiselta tuntuu kurjalta. Mutta tässäpä asian ydin - voin vaikuttaa vain omaan käytökseeni enkä siksi halua olla kellekään mikään tunnepoliisi vaikka itselläni olisikin puukalikan julkinen tunneskaala. :)
Jos itkettää niin saa itkeä ja toivon ettei ketään nolota näyttää tunteitaan kun tarve iskee, mutta toivon toisaalta myös että olisi sallittua liueta paikalta kun tulee epämukava olo.

ellaw
Ella W

Syräntä lämmittävää. Kiitos

 

Tiiaw (Ei varmistettu) http://www.plungebytiia.com

Ihana kirjoitus Laura! Mä olen yksi niistä jotka itkee surun, vihan ja onnenkyyneleitä. Tuntuu, että vähän aina on tippa linssissä. Viimeksi eilen töissä. :´)

Toimitus
Toimitus

Täällä toimituksessa itketään ja nauretaan. Muun muassa siksi nostimme juttuasi Facebookissa <3

SohviN (Ei varmistettu)

Ihanaa, että joku kirjoittaa tästä aiheesta! :) mahtavaa kuulla, ettei ole ainoa pillittäjä. olen ollut varsinainen itkupilli lapsesta saakka. Tunteet ovat herkässä, itken usein häissä, elokuvissa, kuullessani vauvauutisia, itken ilosta ja surusta. Viimeksi itkin, kun sain kokeesta huonon numeron, itkin pettymystä ja suuttumusta, koska olin lukenut kovasti tenttiin ja opettaja vain mulkoili minua kyllästyneenä ja tokaisi kylmästi ettei tässä nyt itkut auta, tuo sai minut itkemää entisestään.
Mielestäni tunteiden näyttämisessä ei ole mitään pahaa, mutta joskus vähän hävettää ja kiukuttaa, kun itku on niin herkässä ja toiset eivät sitä ymmärrä. Usein itken myös suuttuessani, ensin tulee kiukku, sitten itku. Usein jälkeenpäin naurattaa. Itku puhdistaa ja helpottaa ;)

Kapa (Ei varmistettu)

Ma huomaan itsestani, jos en ole vahaan aikaan itkenyt ollenkaan. Tulee suorastaan fyysinen tarve paasta itkemaan, vaikka sitten elokuvateatteriin!

Mutta ma joudun ikava kylla myos toteamaan, etta oon joutunut useinkin kuulemaan kommentteja siita, etta en nayta herkkisten mielesta tarpeeksi/ oikealla tavalla tunteitani. Uskoisin sen olevan ihan yhta loukkaavaa kun itkemisen kieltaminen! Ehka mun tuttavapiiri on poikkeuksellinen, mutta tuntuu, etta itkeminen ja herkkistely on just se normi ja on epailyttavaa, jos suruaan ei ilmaisu rakaitkulla. Olen kuullut, ettei mun suru ole varmaan niin syvaa, kun en edes itke. Ilman etta kommentoija olisi edes tiennyt kuinka monta paivaa putkeen olen itkenyt sita hetkea ennen.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mä itken kotona aika herkästikin, mutta julkisesti en koskaan. Koskaan. Siinä vaiheessa kun mut löytää itkemästä töissä/kaupassa/virastossa/puolituttujen kanssa, tietää että silloin on oikeasti hätä. En kyllä tällaista tilannetta muista kuin ehkä yläasteelta, kun oon nurkkaan ajettuna itkenyt vessassa välitunnilla. Muuten täytyy kyllä ihan oikeasti miettimällä miettiä, missä olisin itkenyt. Ehkä anopin hautajaisissa. En kyllä sielläkään kappelissa vaan vasta haudalla, kun ne puolitutut sukulaiset oli jo poistuneet enkä mitään huutoitkua. Eikä tosiaankaan kyllä ollut kyse siitä etten olis tuntenut mitään... ennemminkin silloin kyllä jo siitä että se hirvittävä suru oli niin totaalisen lamauttavaa ettei voinut oikein mitään. Serkku kysyi olinko napsinut jotain rauhoittavia kun lauloin ilman mitään ongelmaa siunaustilaisuudessa... en ollut en.

En kyllä yhtään osaa sanoa mistä tämä johtuu. Itken tosiaan kotona lähes päivittäin ja aika pienistäkin jutuista (varsinkin tälleen raskaana se itku tulee jo "vähän" koomisistakin asioista :D). Siltikään en osaa sanoa kuinka moni mun läheisistäkään ystävistä on nähnyt mun itkevän. Ehkä 1 tai korkeintaan 2? Jollekin oon ehkä itkenyt puhelimessa? En oo ihan varma, se on niin harvinaista.

Oon ajatellut, että tässä on takana ehkä vähän samaa kuin siinä, että tietyistä asioista en puhu koskaan kenellekään miestä ja paria läheisintä ystävää lukuunottamatta. Jostain syystä koen, että päästämällä itseni aseettomaksi jonkun edessä teen tyhmästi. Että pitää olla tietty muuri, jonka taakse ei tulla ennenkuin oon ihan 100% varma tyypistä (ja sitä varmuutta ei ole tosiaan saavuttanut kuin mies ja ihan muutama ihminen sen lisäksi). Itku menee tähän samaan sarjaan, samoin kuin sitten kunnolliset naurupurkaukset ja isoimmat iltavillit joissa ei ole enää mitään järkeä. Ehkä pitäisi vähän skarpata ja päästää joskus joku muukin vähän lähemmäs. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

air max 90 http://www.airmax90.us.com
ralph lauren uk http://www.ralphlaurenoutletuk.org.uk
arizona cardinals jerseys http://www.arizonacardinalsjersey.us
koby bryant shoes http://www.kobebryantshoes.in.net
real madrid jersey http://www.realmadridjerseystore.com
new york knicks jersey http://www.newyorkknicksjerseys.com
hermes belt http://www.hermesbelts.us
nike roshe http://www.nikerosherunshoes.co.uk
denver broncos jerseys http://www.denverbroncos.org
san antonio spurs jerseys http://www.sanantoniospursjersey.com
stuart weitzman boots http://www.stuartweitzmanoutlet.us
kate spade outlet http://www.katespadeoutletonline.com
bottega veneta outlet http://www.bottegaveneta-outlet.net
michael kors uk http://www.michaelkorshandbag.co.uk
michael kors uk http://www.michaelkorsbags.uk
indianapolis colts jerseys http://www.indianapoliscoltsjersey.us
nba jerseys http://www.nbajerseys.net
chanel outlet http://www.chaneloutletstore.us.com
los angeles lakers jerseys http://www.lakersjerseys.us
baltimore ravens jerseys http://www.baltimoreravensjerseys.us
chelsea jersey http://www.chelseajerseystore.com
cheap soccer jerseys http://www.cheapsoccerjersey.net
cheap wedding dresses http://www.cheap-weddingdresses.net
pittsburgh steelers jersey http://www.pittsburghsteelersjersey.com
philadelphia eagles jerseys http://www.philadelphiaeaglesjersey.us
cheap nike shoes http://www.cheap-nikeshoes.cc
evening dresses http://www.eveningdressesoutlet.net
new orleans saints jerseys http://www.neworleanssaintsjerseys.us
golden state warriors jerseys http://www.warriorsjersey.com
mulberry outlet http://www.mulberryoutlet.com.co
nike outlet store http://www.nikeoutletstore.us
prada shoes http://www.pradashoes.us
futbol baratas http://www.futbol-baratas.com
beats headphones http://www.beats-headphones.in.net
cheap football shirts http://www.cheapfootballshirt.org.uk
michael kors outlet uk http://www.michaelkorsoutlet.org.uk
boston celtics jersey http://www.celticsjersey.com
atlanta falcons jersey http://www.atlantafalconsjersey.us
the north face outlet http://www.northface-outlet.cc
dallas cowboys jersey http://www.dallascowboysjersey.us
soccer shoes http://www.nikemercurial.org
ugg uk http://www.cheapuggboots.me.uk
hang0623

Kommentoi