Työnantaja – usko nuoreen ammattilaiseen

Ladataan...
Laura de Lille

Takanani on nyt puoli vuotta freelancerin arkea.

Kuukausiin on mahtunut paljon. Itsensä työllistäminen kokopäiväisesti on ollut silmiä avaavaa monessa mielessä. En olisi esimerkiksi aloittaessani uskonut, millaista hakuammuntaa freelancerinä työskentely parhaimmillaan ja pahimmillaan on.

Eniten se on kasvattanut työmoraalia ja toisaalta myös itsekritiikkiä. Useimmiten palaute, sekä positiivinen että negatiivinen, on saatava itse itseltään. Eihän itsensä työllistävä voi ottaa mitään – mukaan lukien seuraavan kuun vuokrarahoja – itsestäänselvyytenä.

Yllättävin seikka ovat silti olleet kohtaamani asenteet. Ja juuri niistä haluan kirjoittaa tänään – sekä itseni että muiden nuorten ammattilaisten puolesta.

Olen aina ollut määrätietoinen ja motivoitunut työnhakija ja -tekijä. Toisin kuin ikäisiäni monesti kritisoidaan, en ole eläissäni kaihtanut yhtään ilmaista, huonosti maksettua tai kämäistäkään työtä.

Valmistumisestani on pian neljä vuotta aikaa. Oman alani työnäyttöjä minulla riittää ulkomaita myöten.

Perusteellinen pohjatyö on maksanut itsensä takaisin: usko omaan osaamiseen on oltava rautainen erityisesti freelancerinä. Omien taitojensa tunteminen auttaa esimerkiksi tilanteissa, joissa joudun edelleen perustelemaan, miksi en voi enää tehdä töitä ilmaiseksi tai nälkäpalkalla.

Työn arvon todistelua vaikeampaa on ollut vain yksi asia: se, että ideoitani ei oteta tosissaan.

Alle kolmekymppinen, vasta muutama vuosi alan työkokemusta. Nainen.

Siinä kaltaiseni nuoren ihmisen lähtökohta työnhaussa.

Ansioluettelostani löytyy arvostettu opinahjo, työharjoitteluita isoissa ulkomaalaisissa yrityksissä ja muutaman vuoden päivätyökokemus. Osaamistani kyseenalaistetaan silti.

Siltä löytyy usean vieraan kielen taito. Silti joudun todistelemaan, osaanko tuottaa markkinointitekstiä kielellä, jota käytin päivätöissäni Yhdysvalloissa joka ikinen päivä.

Minulla on näkemystä, raikkaita ideoita ja tilastoja tietojeni tueksi – silti saan vastineeksi hyväntahtoista hymistelyä.

Olet liian sitä, olet liian tuota. Sinulla ei ole tarpeeksi kokemusta, sinulla on vääränlaista kokemusta. Joskus tyrmätyksi tulemiseen tuntuu riittävän, että on vääränvärinen tukka.

Alle kolmikymppisenä naisena minua kiinnostaisi tietää, millaisia järkeenkäypiä syitä nuorten innon ja osaamisen torpedoinnille löytyy?

Kysymys liippaa läheltä joka mielessä.

Palasin itse Suomeen töihin seitsemän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Päätöksen jäädä tein nähtyäni lähietäisyydeltä, miten paljon kansainvälistä osaamista kotimaassani edelleen tarvitaan – myös markkinoinnin saralla.

Turhauttavinta on ollut huomata, miten vaikeaksi tietotaidon eteenpäin siirtäminen on tehty. Päivätöiden hakemisen olen kokenut freelancerinä työskentelyäkin kinkkisemmäksi. Tuntuu, että potentiaalia ei uskalleta nähdä siellä, missä sitä on.

Tässä esimerkkejä viime aikoina hakemistani positioista: Email Marketing Executive, Junior CRM Manager ja PR Manager. Kuulostaa hyvältä, eikö? 

Valitettavasti yksikään näistä työpaikoista ei löydy Suomesta. Haluaisin kovasti työskennellä kotimaassani, mutta mahdollisuudet tuntuvat olevan kiven alla.

Työnantaja – älä anna nuoren osaamisen valua hukkaan tai muille maille. Ikä tai sukupuoli eivät kerro työnhakijasta muuta kuin iän ja sukupuolen.

Arvokkain tekijä on motivaatio – ongelmanratkaisuun keskittyvä, eteenpäin menevä asenne. Halu oppia ja kehittyä. Sitä meiltä nuorilta ammatilaisilta löytyy. Pelkällä ansioluettelon paksuudella ei työntekijän potentiaalia enää vuonna 2015 mitata.

Taikatemppuja sen selvittäminen ei vaadi.

Riittää, että kysyy ja kuuntelee.

Share

Kommentit

Räyhälä
Räyhälä

Kiva kuulla näkemyksiä aiheesta, joka on itsellenikin todella ajankohtainen. Olen vielä itseni työllistämisen alkuvaiheessa, joten en ole onneksi ehtinyt kohdata suoranaisia vähättelytilanteita. Tässä vaiheessa yritän vasta opetella vaatimaan sitä mikä minulle kuuluukin, enkä enää suostu tekemään huonosti palkattuja työkeikkoja pelkästään oppimis- ja referenssimielessä. Olen erittäin samaa mieltä siitä, että freelancerilla on oltava todella rautainen usko omaan osaamiseensa, sillä sitä kyllä tullaan koettelemaan. Eräs vanha kollega kiteytti joskus hyvin ainakin viestintäalan työmarkkinatilanteen: "Töihin halutaan 25-vuotias digiosaaja 25 vuoden työkokemuksella." Että just näin!

Laura Pollari
Laura de Lille

Hyvä kiteytys, naureskelen sille itsekseni täällä vieläkin!

Mä törmäsin tässä taannoin ei-missään-opiskelevaan työharjoittelijaan, joka teki ilmaiseksi täyttä viikkoa helsinkiläisessä putiikissa. Aika paljon pyydetty pelkän yritysreferenssin nimessä, eikö?

Tica
pied-à-terre

Tama pelottaa itteanikin aina kun mielessa kay Suomeen palaaminen. Tiedan olevani ammattilainen, osaan paljon, olen ollut taman alan paivatoissa viisi vuotta, kolmessa eri maassa, mutta olen reilusti alle 30, miulle ei ole korkeakoulutusta enka ole ollut toissa oikeissa jarjestoissa Suomessa. Paadyn aina miettimaan mahdollista paluuta paljon myohemmin..

Tsemppia!

Laura Pollari
Laura de Lille

Ymmärrän yskän! Suomen kokoisessa, pienessä maassa töiden hakeminen käy pitkälti verkostojen kautta, mikä ei ulkopuolelta tulevalle ole kovin helppo lähtökohta.

Se, mikä mua itseäni on tsempannut joskus mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa on se, että joskus oikeasti riittää, että vain yksi ihminen uskoo sun potentiaaliin. Muulla ei ole väliä!

Olen itse kokenut vähän samaa: ulkomaiden työkokemusta ei ole pidetty oikeana työkokemuksena. 

Yhdessä entisessä työpaikassani oli erikoinen tilanne. Kävin kahden eri naisen kanssa puolen vuoden sisällä samansuuntaisen keskustelun. Molemmat kokivat, että heidän sukupuolensa, ulkonäkönsä ja ikänsä olivat uran urkenemisen tiellä. Toinen oli viisikymppinen, pitkä ja näyttävä nainen. Hän oli mielestään liian vanha ja paksu saamaan ylennystä. Toinen oli alle kolmikymppinen ja pienikokoinen. Hän piti itseään liian lapsenkasvoisena ja laihana ollakseen vakavasti otettava työntekijä. Jäin miettimään, mikä ikä ja ulkonäkö on naiselle optimi uran kannalta. Se sektori tuntui noiden keskustelujen jälkeen tosi kapealta.

On ihanaa lukea, kuinka itsevarmasti kirjoitat osaamisestasi. Tosi p-maista, jos tuolla asenteella ja motivaatiolla ei löydy töitä. 

Ja tuohon hiustenvärin vaikutukseen työnhaussa... kerran eräs työhaastattelija bongasi tutkintotodistuksestani naistutkimuksen opinnot ja sieltä kriittisen miestutkimuksen kurssin. Siitä riitti hänelle riemua haastattelun loppuajaksi, monista muista  jutuista ei oikein ehditty sitten enää jutella.

(Sinun tekstisi osui nyt johonkin arkaan paikkaan, kun tuli tarve kommentoida näin pitkästi.)

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitti kommentista!

Mä taas sitä mieltä, että jos tukanväri / naistutkimus ansioluettelossa / ikä tai sukupuoli on työnantajalle oikeasti ongelma, en halua tuollaiselle yritykselle töitä tehdäkään.

Eniten mua kiinnostaa tässä, miksi ulkomaan työkokemusta ei ole pidetty oikeana työkokemuksena? Sehän nimenomaan on syy palkata tyyppi samalta istumalta! 

Arhippa (Ei varmistettu)

Se olisi syy palkata, jos olisi mies. Silloin olisi dynaaminen, energinen, osaava, kansainvälinen yms. Kun kyseessä on nuori nainen, pelkää rekrytoija, että nainen olisi jossain häntä parempi, eihän se nyt kävisi laatuun jos moista paljastuisi. Ja sitten keksitään niitä syitä väärästä alasta, väärästä iästä, väärästä koulutuksesta...

watch this space

"Toinen oli alle kolmikymppinen ja pienikokoinen. Hän piti itseään liian lapsenkasvoisena ja laihana ollakseen vakavasti otettava työntekijä."

Tunnistan itseni tästä. Olen myös alle kolmikymppinen, pienikokoinen ja vielä siihen päälle nuorennäköinen nainen, ja kyllä usein tuntuu että olen työnhaussa automaattisesti takaa-ajoasemassa sen vuoksi. Tuntuu, että haastattelussa joudun tekemään todella paljon töitä sen eteen, että minut otettaisiin edes vakavasti. 

simple math (Ei varmistettu)

Tärkeä aihe.

Mutta kuinka paljon on kyse asenteista? Jos työttömiä on lähes neljännesmiljoona ja työpaikkoja se reilut kymmenen tuhatta, niin minkäs teet. Profiili täytyy olla todellakin täydellisesti vaatimuksia vastaava, että olisi mitään mahkuja saada työpaikka. Tai sitten pitää olla niitä kuuluisia suhteita tai hyvä veli -verkostoja..

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei!

En osaa ratkaista maani työttömyyttä, mutta omaan asenteeseeni ja tekoihini voin vaikuttaa.

Oli se sitten muualle muuttamista, oman bisneksen perustamista tai vapaan hakemuksen lähettämistä joka toimistolle / firmalle, jonka vain keksin. Sitten ainakin tiedän, kannattaako tänne jäädä vai hakeutua paremmille vesille. Ulkomailla en ole tällaista vastarintaa tullut kohdanneeksi, ja työttömyyttä löytyy sieltäkin.

Arhippa (Ei varmistettu)

Mä luulenkin, että Suomessa on alemmuuskompleksia ulkomailla töitä tehneitä kohtaan ainakin niillä pomoilla, joilla ei itsellä ehkä se kielitaito ja kansainvälisyys ole oikeasti samaa luokkaa...

Jennie K (Ei varmistettu)

Niin loistava kirjoitus! Olen itse korkeakoulutettu, kielitaitoinen, kansainvälistä työkokemusta omaava alle kolmikymppinen nainen. En olisi ikinä voinut uskoa, että järkevän ja mitenkään koulutusta vastaavan työpaikan saaminen voi olla näin mahdotonta. Olen hakenut töitä aktiivisesti yli vuoden, ja olen päässyt kolmeen haastatteluun. Hyvin harvoin saan syitä jatkoon pääsemättömyydelleni, mutta usein ne ovat liian korkea koulutus (WTF??!) tai liian vähän työkokemusta. Työkokemuksen puutteeseen vetoaminen harmittaa niin paljon - mistä sitä voi saada, kun ei pääse töihin, jotka hoitaisi varmasti hyvin ja innokkaasti?! Pitäisi olla parikymppinen vastavalmistunut (mutta herranjestas, ei liian hyvästä koulusta!) ja työkokemusta pitäisi olla noin kymmenen vuotta. Motivaatio ja innokkuus eivät kiinnosta yhtään ketään. Maailmas on virhe.

Laura Pollari
Laura de Lille

Ekuks: Hyvä sinä! Vuosi aktiivista työnhakua vaatii ihan jumalatonta tsemppiä.

Sitten sananen epäilijöille: motivaatio ja innokkuus maksavat itsensä takaisin niin, että firma toimii ja niin ollen myös menestyy.

Se työnantaja, joka ei nää nuorissa kytevää potentiaalia, häviää isomman kerran. Tappio koittaa viimeistään siinä vaiheessa, kun markkinoille tulee kilpailija, joka tämän hiffaa ja nielee kehityksen jarruttelijat yhdellä haukulla.

Eikö tämä oo nähty Suomessa jo surullisen monta kertaa viimeisten vuosien aikana?

Hanna K
Sunday Blondie

Huh huh – sanoit juuri "ääneen" ne ajatukset, joita olen pyöritellyt mielessäni kuukauden päivät. Omat valmistujaiseni häämöttävät keväässä. Kesäksi on onneksi töitä, mutta syyskuusta aukeaa suuri ja tuntematon.

Se pitää samanaikaisesti sisällään sekä mahdollisuuksia että murheita. En ole koskaan kokenut, että freelancerin ura sopisi täysin itselleni. Media-alalla freetyöt vain taitavat olla nykyisin pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja siksi tulevaisuus jännittää.

Ei voi mitään. On vain pakko tehdä parhaansa, olla oma itsensä ja luottaa omaan osaamiseensa. Ja näyttää, että tarpeen tullen tästä muijasta on mihin tahansa!

(Tai sitten vain unohdan uran, ja heittäydyn reppureissaamaan nollabudjetilla ympäri Aasiaa. Ei sekään huono idea olisi.)

Laura Pollari
Laura de Lille

No siis meistä "muijista" nyt on vaikka mihin! :) Se on nähty maailmanhistorian aikana triljoona kertaa, ja nähdään jatkossakin.

Ja omaan osaamiseen on luotettava. Jos ei itse siihen usko, niin kukas sitten? Sanoipa joku fiksu joskus jopa, että mitä enemmän potentiaalia, sitä enemmän vastarintaa.

ulletin
Stilettikorkokanta

Mielenkiintoinen ja hyvä postaus. Itsekin koin töitä hakiessa hassuja tilanteita. Toisaalla todettiin, että "miksi meidän pitäisi uskoa, että motivoidut tällaisesta suorittavasta työstä, kun olet ollut aiemmin esimiestehtävissä". Toisessa paikassa puolestaan annettiin ymmärtää, että olen aivan liian kokematon, "tähän paikkaan on niin paljon hyviä hakijoita...". 

Olen myös huomannut, että kangistuneissa organisaatioissa ei haluta liian innovativiisia ihmisiä sohimaan sitä että "näin on tehty aina ja tehdään jatkossakin..." :(

Luulen, että koko ajan vain enemmän täytetään työpaikkoja verkostojen kautta. Onneksi asioilla on tapana lopulta järjestyä vaikka joutuisi rämpimään ankeiden vaiheiden läpi. Oon samaa mieltä kun ylempänä kirjoittanut, että on todella kumma jos sun osaamiselle ei olisi kysyntää - tarvetta takuulla on. Pysy sisukkaana! =) 

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitos, ihan oikeessa oot!

Varsinkin tää (ihan liikaa) kuultu laini saa mun niskakarvat pystyyn: "näin on tehty aina ja tehdään jatkossakin..."

Ja oiskohan tässä se oikea syy sille, miksi Suomi laahaa innovaatiossa jatkuvasti esim. muiden pohjoismaiden perässä?

arvaa sukupuoleni (Ei varmistettu)

Pahimmat innovaatioiden ja uudistumisen vastustajat joita olen kohdannut, ovat olleet kaikki naisia.

Laura Pollari
Laura de Lille

Mielenkiintoista!

Mä olen tavannut jarruttelijoita ja innovaattoreita molemmista sukupuolista, joka ikäluokasta.

Arhippa (Ei varmistettu)

No mä olen niitä kyllä kohdannut molemmissa sukupuolissa, mutta täytyy sanoa, että päättävässä portaassa ne jarrut on olleet kyllä miehiä.

Ea (Ei varmistettu)

Hyvin kirjoitettu ja kiteytetty, allekirjoitan joka ikisen sanan! Ei tee myöskään hyvää Suomelle (ja takertelevalle taloudelle) kun taitavat, koulutetut ja kielitaitoiset nuoret muuttavat ulkomaille töihin kun kotimaassa tuijotetaan sokeasti ansioluettelon päivämääriä. Kivikautista. Itsekin paluumuuttajana, sekä Suomessa että ulkomailla opiskelleena, toivoin, että kiinnostavia töitä löytyisi, mutta kohtasin saman muurin kuin sinä. Nimimerkillä, muutto takaisin ulkomaille kuunvaihteessa

Laura Pollari
Laura de Lille

Eikö tästä juuri ollut eilisen Hesarissa juttua?

Suomen työantajille vähän luettavaa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1425798149656?jako=e482d33ea08d5b3cbdf6e58527caede2&ref=og-url

Ei meitä nuoria täällä pidättele mikään, jos muualla ei tarvitse arpoa mm. työelämässä.

Oon valitettavasto joutunut kohtaamaan samanlaisen todellisuuden, vaikka siis ihan eri alalla sitä ollaankin. Itsellä oli valitettavasti vielä lisäksi se, että oman alan kokemusta oli todella vähän (vain ne pakolliset harjoittelut) ja ikääkin sitten ilmeisesti liikaa (yliopistosta kun pitäisi oikeasti olla nykyään jo ulkona 22-vuotiaana). Jokapaikkaan oli aina jotenkin vääränlainen. Mitenköhän sitä saa tässä maassa kokemusta jos kukaan ei uskalla ottaa siihen ensimmäiseen tai vielä seuraavaankaan työhön? Itsekin mietin ulkomaille lähtöä, mutta päätin kouluttautua uudelle alalle. Silti en voi miettimättä, että mitä järkeä tässä on? Yhteiskunta käyttää paljon rahaa ihmisten kouluttamiseen vain kertoakseen nuorille, että ei kelpaa koska on liian sitä tai tätä. Ja sitten kun ikää onkin se 40-vuotta, niin sitten oot jo liian vanha. Eli asennemuutosta tarvittaisiin.

Laura Pollari
Laura de Lille

Just näin!

Kiinnostaisi tietää, millainen se oikeasti haluttu työntekijäprofiili sitten on? Tyhjästä on paha nyhjästä, ellei sitten perusta omaa yritystä.

Mkp (Ei varmistettu)

Kyllä, kyllä ja kyllä. Omat molemmat alani ovat ihan muita, mutta ongelmat ihan samat. Olin 23 vuotias maisterinplattu aloittaessani sosiaalityöntekijänä ja no, toki olin nuori. Ja kokematon. Mutta olin myös halukas oppimaan ja tekemään. Ja oikeasti myös hyvä siinä mitä tein, kun pääsin hommaan kiinni. Valitettavasti vuosienkin työkokemuksen jälkeen sain kuulla vähättelyä ja tunsin, ettei minulla ollut mitään järkevää mahdollisuutta kehittää itseäni ja uraani, minun oletettiin olevan valmis mihin vain ja huonommalla palkalla, kuin muut, koska olihan se lottovoitto, kun minut oli otettu töihin, vaikka olin niin nuori. Adios sinne, hain lääkikseen ja siellä ollaan. Pitkä tie tämäkin, mutta eipähän tarvitse kärvistellä pienellä palkalla huonossa työpaikassa loppuikäänsä. Edelleen alle 30-v ja selkeästi liikaa koulutusta.

Laura Pollari
Laura de Lille

Hatunnosto sulle ja peukku sille työnantajalle, joka saa lottovoiton ja teikän työntekijäksi!

Mkp (Ei varmistettu)

Jatkoa vielä edelliseen, koska jäi tämä kirjoittamatta. Eli hyvin usein olen kohdannut myös sitä, että toiset nuoret naiset ja naiset ylipäänsä arvostelevat nuoria naisia. toisen nuoremman ammattilaisen arvostelu on mielestäni niin monella tapaa väärin, etten osaa sitä kunnolla edes pukea sanoiksi, siis arvostelu silloin, kun se perustellaan sillä, että toinen on niin nuori ja kokematon. Samoin kaikilta työelämässä olevilta naisilta odottaisi edes jonkinlaista solidaarisuutta, erityisesti, jos he ovat itse kohdanneet samaa syrjintää työmarkkinoilla. Mutta ei. Täytyy sanoa, että olen itse aina aktiivisesti pyrkinyt auttamaan kaikkia, sekä miehiä että naisia, joita vain olen suinkin voinut, mitä tulee työssä etenemiseen. Kiitosta siitä harvemmin tulee, mutta ehkä se joskus kantaa hedelmää.

Laura Pollari
Laura de Lille

Tosi hyvä, että toit tämän esille!

Omat kokemukseni naisesimiehistä sekä -kollegoista ovat olleet ehdottoman positiivisia ja inspiroivia. Uskon ja haluaisin ajatella, että naiset tukevat tässä(kin) toisiaan.

Mutta kuten sanoit, myös poikkeuksia löytyy. Oma ikävä esimieskokemukseni päätyi omaan irtisanoutumiseeni, ja päätös oli ehdottoman hyvä. Huono managerointi on työnantajan oma moka ja menetys, ei työntekijän.

Kollegoiden torpedointi tai vähättely ei sitten kerro muusta kuin kiusaajan omasta heikosta itsetunnosta.

Ja tietääpä tällaisen jälkeen itse sitten sitäkin kirkkaammin, millainen esimies ja kollega - sekä naisille että miehille - haluaa itse tulevaisuudessa olla. :)

Marjaana.a (Ei varmistettu) http://addmorecolour.blogspot.de/

Hmmm. Työskentelen itse CRM manager -paikassa muotifirmassa Berliinissä. Pitäsköhän meidän pistää hynttyyt yhteen ja perustaa pulju Suomeen :DD. Käyn kylläkin lukasemassa syksyllä Nykissä maisterinopintoni (=liian korkea koulutus?). Mutta ehkä sitten ;D.

Laura Pollari
Laura de Lille

No hitto soikoon, pistetään! :)

Millaiset ovat olleet kokemuksesi Berliinissä, saako kysyä?

Marjaana.a (Ei varmistettu) http://addmorecolour.blogspot.de/

Oikein hyvät! Oon ollut samassa yrityksessä ja samassa CRM tiimissä (tosin eka UK-tiimissä, nyt suomi-tiimissä) päälle 2,5 vuotta. Aloitin harjottelijana ja välillä kävin suomessakin pikakelaamassa opinnot loppuun. Toisaalta nyt tuntuu, että vaikka en menisi jatkamaan opiskeluja, niin olisin varmaan vaihtanut toiselle osastolle opettelemaan uusia taitoja ;). Jos Berliini kiinnostaa, täällä olisi paikka auki (ja sitten kun oon taputellut maisterinopinnot, laitetaan se pulju pystyyn ;D) ;).

Laura Pollari
Laura de Lille

Kuules, oonkin tainnut teille sit jo hakemuksen portfolioineen lähettää :)

Ja kiinni veti! Laitetaan vaikka oikein email-markkinointifirma pystyyn, kun yritykset täällä ovat sen saralla vielä niin ulapalla. Löytyy duunia vaikka muille jakaa!

Marjaana.a (Ei varmistettu) http://addmorecolour.blogspot.de/

Hienoa! Ehkä tavataan sit pian Berliinissä ;)! Jos sulla on mitää kysymyksiä paikkaan tai berliiniin liittyen, heitä sähköpostilla, vastaan mieluusti!

Ja joo mä oon niin IN! Tässä sellanen kombo, että suomen email markkinointi nousee meidän ansiosta ihan uudelle levelille ;).

Laura Pollari
Laura de Lille

 Siis jes! :)

Mulle just eräässä tapaamisessa väitettiin, että email-markkinointi on 'mennyttä maailmaa', vähän kuten tekstarimarkkinointi (luit oikein!)

Hmm, miksiköhän se sitten toimii niin hyvin kaikkialla ja miksiköhän kauppa on ylipäätään siirtynyt verkkoon?

Ottaisin mieluusti sun meilin ylös, mutta en sitä täällä nää.  Voisiks heittää sen mulle osoitteeseen: laurapollari (at) hotmail.com?

Marjaana.a (Ei varmistettu) http://addmorecolour.blogspot.de/

haha, mitä ihmettä, vai että mennyttä maailmaa! Tietäisivätpä vaan...

Aah, luulin, että näät sen tosta, laitan mailia!

Annanen (Ei varmistettu)

Piti tulla kommentoimaan, kun tekstisi luettuani arvelin, että olet mahdollisesti hakenut samaa työpaikkaa kuin minä. Epäilykseni vahvistui kun huomasin teidän keskustelunne. Olen siis hakenut juurikin samaa työpaikkaa Berliinissä :)

Syyt, miksi haluan ulkomaille töihin ovat hyvin samanlaiset kuin sinulla Laura. Koen, että Suomessa ei ymmärretä nuorten potentiaalia, mutta samalla tänne tarvitaan paljon kansainvälistä kokemusta, jotta yritykset saadaan niiden ansaitsemaan kasvuun. Ja haluan ehdottomasti olla omalla osaamisellani mukana kasvussa! Sitä ennen haluan kuitenkin hakea lisäoppia kansainväliseltä näköalapaikalta, ennen kuin voin tuoda sitä oppia taas takaisin Suomeen.

Suomea vaivaa mielestäni muutoshaluttomuus, joka näyttäytyy usein suvaitsemattomuutena erilaisuutta kohtaan. Koen, että valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä ja näkemyksiä on suomalaisten vaikea käsitellä. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja uskon siihen, että tämä on pikkuhiljaa muuttumassa. Suomessa varsinkin markkinoinnin alalle on astumassa/astunut paljon uusia osaajia mukanaan roimasti uudistumishalua. Uskon siis täysillä meihin nuoriin ja meidän mahdollisuuksimme työmarkkinoilla. Meidän pitää vain muistaa tsempata toinen toisiamme. Vielä meille tulee sellainen työpaikka eteen, joka osaa arvostaa osaamistamme ja näkemyksiämme!

Olisipa huippua päästä työskentelemään teidän kanssanne Marjaana.a ja Laura :)

PAtrizia (Ei varmistettu)

Siis apua, nyt rupesi kiinnostamaan! ;) Teen opparia yrittäjyydestä - tarkoituksena olisi siis saada tulta alle omalle yritysidealle. Tästä projektista teen samalla myös dokumentaation (ihan normirapsan muodossa tosin) koululle. Ja olisin ÄÄRETTÖMÄN kiinnostunut kuulemaan lisää mailimarkkinoinnin mahdollisuuksista. Haluasitko jakaa muutaman teesin meille suomalaisille markkina-ummikoille esim. postauksen muodossa? Olisi hurjan siistiä.

PAtrizia (Ei varmistettu)

*markkinointi-ummikoille sanomani piti :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Hei :)

Markkinoinnin abc:tä voin tuskin kellekään pelkän postauksen muodossa avata, mutta jos email-markkinointi kiinnostaa, niin tässä vaikkapa eilen 11.3.2015 Forbes.com:issa julkaistu juttu aiheesta:

http://www.forbes.com/sites/jaysondemers/2015/03/11/5-reasons-you-need-to-increase-your-email-marketing-budget/

Laura T.
Missä olet Laura?

GO LAURA!

Laura Pollari
Laura de Lille

Kiitti nainen!

AnskuK (Ei varmistettu) http://peaceandstyle.fi

Kirjoitat tärkeää asiaa. Itse jännitän tässä myös. Olen tässä kolmekymppisenä vaihtamassa alaa, pohdituttaa miten käy. Olenko liian vanha... onko juuri siltä taikka tältä alalta liian vähän kokemusta... jne... Toivoisin myös, että sitten kun työnhaun aika on, eniten painaisi vaakakupissa se, kuinka äärimmäisen motivoitunut olen. Siitähän kaikki lähtee. Taidot, oppimiskyky jne...

Tsempit sulle ja mulle :)

www.peaceandstyle.fi

Laura Pollari
Laura de Lille

Arvaa mitä?

Kaikenikäisistä löytyy kaikenikäisiä. Kolmikymppinen voi olla asenteiltaan vanha ja jämähtänyt ja iäkkäämpi tyyppi innovatiivisempi kuin 20-vuotias.

Tsemppiä alan vaihtoon! :)

AnskuK (Ei varmistettu) http://peaceandstyle.fi

Haha! Niinpä! Kiitos :)

www.peaceandstyle.fi

life of wilma

Niin ajankohtainen aihe minullekin! Kiitos, että puit asian sanoiksi. Toivottavasti löydämme paikkamme pian :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Totta hemmetissä löydetään! :)

watch this space

Ajankohtainen aihe tosiaan mullekin. Olen hakenut aktiivisesti töitä vuoden alusta asti, ja kyllähän tämä ahdistaa välillä ihan tuhottomasti. Sinänsä tilanteeni on kyllä ihan hyvä, koska olen päässyt kolmeen haastatteluun (joista kahdessa toiselle kierrokselle asti), ja eräässä hieman toisenlaisessa työllistymiskanavassa päässyt jo juttelemaan mielenkiintoisten yritysten kanssa. Haastatteluissa ei tärpännyt, ja tuo toinen prosessi on vielä auki. Olen vielä toiveikas, mutta välillä pelottaa että mitä jos kukaan ei uskokaan minuun, ei halua palkata? Olen saanut haastatteluista kyllä todella positiivista palautetta, mutta silti. Ei useampikaan haastattelu hyvilläkään palautteilla merkitse mitään, jos ei kukaan silti minua palkkaa. Valehtelisin jos väittäisin etten olisi miettinyt kertaakaan, että olisinko jo työllistynyt jos olisinkin mies.

Minulla ei varsinaisesti ole erityisen paljon "oman alan" työkokemusta, muutama harjoittelu lähinnä, mutta yrittäjänä sain kyllä todella paljon kokemusta siitä omasta alastani (markkinoinnista), ja onnekseni toistaiseksi sitä on tunnuttu arvostettavan ainakin siinä määrin, että pääsen haastatteluihin. 

Laura Pollari
Laura de Lille

Ymmärrän hyvin! Ei ne positiiviset työhaastattelukokemuksetkaan ikuisesti tsemppaa, jos sieltä ei sitten tulekaan viime kädessä mitään.

Mulle sanottiin viimeksi: "Tämä ei sitten missään nimessä ole epäonnistuminen - sulla on vielä hieno ura edessä."

Kiitin kauniisti ja toivotin hyvät jatkot. Haastattelu meni hyvin, firma oli kiva ja ne ois ollu onnenseppiä saadessaan tällaisen työntekijän. 

Mut nyt kävi näin. Tää tarkoittaa vain ainoastaan, että jotain tätäkin parempaa on tulossa vielä :)

Pidetään lippu korkealla!

watch this space

Hahah, mulle sanottiin hiljattain melkein täsmälleen samat sanat, ehkä ollaan käyty samassa paikassa haastattelussa :D

Mutta itsekin koitan jokaisen "kiitos mutta ei kiitos" -haastattelukokemuksen jälkeen ajatella, että jotain parempaa on vielä tulossa. Ja kun menneitä haastatteluja miettii, ei yksikään paikka ole vielä ollut sellainen, josta olisin itsekään ollut 100-prosenttisen innoissani. Työpaikat ja minä emme ole vaan kumpikaan olleet toisillemme niitä oikeita :)

Ei tosiaan auta kuin puskea vaan sinnikkäästi eteenpäin. Mulla on monia samasta yliopistosta valmistuneita, todella päteviä tuttuja, joilla on valmistumisen/työttömäksi jäämisen/irtisanoutumisen jälkeen kestänyt työllistymisessä n. puolesta vuodesta vuoteen. Mutta paikka on lopulta aina löytynyt. 

Maiski
40 hours and counting

Todella hyvä teksti ja voin ikäväkseni sanoa kokeneeni myös omituista vähättelyä juuri kielitaitoon ja osaamiseen nähden, vaikka olenkin ollut noin kuusi vuotta ns. oman alan duunissa. Olen myös kohdannut kummallisia asenteita johtuen juurikin siitä, että olen freelancer. Olen usein miettinyt, onko kyseessä friikkupelko vai mikä, kun todetaan että "onpas sinulla ollut monta työapaikkaa ja monta työnantajaa". Nykyään olen tyytynyt vain sanomaan, että "näiden lisäksi minulla on monipuolista työkokemusta ja suositukset jokaisesta edellämainitusta paikasta". Maailma muuttuu - toivottavasti työnhakukin!

Pages

Kommentoi

Ladataan...