Vaali, älä haali

Laura de Lille

Toivottavasti olette jo lukeneet, mitä Roosalla oli sanottavanaan heti viikon alkajaisiksi.

Hyvä aihe vaatii mielestäni keskustelua ja niinpä halusinkin raottaa myös omaa ajatusmaailmaani asian tiimoilta.

Jo heti blogini alkuajoista lähtien olen pohtinut ääneen, välillä ponnekkaammin, toisinaan itsekseni mutisen, mitä nainen tekee 40 kenkäparilla tai miten yhdentekevää on rummuttaa luomupuuvillaista t-paitaa, jos niitä löytyy kotoa jo ennestään jokaisessa sateenkaaren värissä pienen varastollisen verran. Nyt lähes neljä vuotta myöhemmin mielipiteeni ei ole edellenkään muuttunut. Jos joku on joskus asiaa mietiskellyt, on olemassa hyvä syy siihen, miksei palstallani nähdä ostospostauksia, showroom-käyntejä tai toivelistoja. En yksinkertaisesti nää pointtia.

Jo teini-ikäisestä lähtien olen kolunnut kirpputoreja ja käyttänyt paljon lähisukulaisteni nuoruudenvaatteita, värikkäitä ja yllättäviä. Kotikaupunkini ketjuliikkeet ahdistivat minua jo tuolloin, ja näinpä jossain vaiheessa paremmaksi jopa ommella omat vaatteeni. Sain varmasti noihin aikoihin katseita toisilta ikätovereiltani, mutta mikäs siinä. Ainakin tunsin oloni kotoisaksi.

Vaikka tästä on nyt kulunut jo vuosikymmen, huomaan edelleenkin uivani mielummin vastahankaan kuin heittäydyn virran vietäväksi. Kuten silloin, tunnen edelleenkin tietynlaista kapinaa tehdä juuri niin kuin haluan. En pitänyt ylitsevuotavaa kulutusta arvossa murrosikäisenä, enkä tee niin edelleenkään. 

Olen sekä vapaa-ajallani että työni puolesta luonnollisesti vaatteista ja pukeutumisesta kiinnostunut. Siitä huolimatta toivon, etteivät ajatukseni ja kulutuskäyttäymiseni koskaan tule menemään yli äyräiden. Kumma kyllä — mitä enemmän ylenpalttista hehkutusta korviini kantautuu, sitä enemmän koen tarvetta vetäytyä kuoreeni. Yksi tärkeimpiä, jo teini-iälät tuttja oivalluksiani  on ollut, ettei kymmenen kallista käsilaukkua tee kenestäkään tyylin mestaria. Ainoastaan henkilön, jolla on kymmenen käsilaukkua. Matematiikka ja terve järki pelastavat siis tässäkin. Ei toki ole minun tehtäväni maksaa niitä tai edes käyttää, mutta minä aion olla ilman.

Hyppään mielummin junaan, jossa kerkeän nauttia elämästä itsestään, enkä siitä, miltä asiat näyttävät tai minkälaisen vaikutelman kashmir-neuleeni antaa. Minulla on yksinkertaisesti aivan liian paljon muuta järkevää tekemistä moisen murehtimiseen.

On ihanaa nauttia esteettisesti kauniista asioista, hehkuvista väreistä ja ihailla kahvilan ikkunan ohi kulkevia mielikuvituksellisesti pukeutuneita ihmisiä. Ja tässä ei mielestäni ole mitään väärää, päinvastoin. On ainoastaan surullista, että kivan harrastuksen kylkiäisenä tulee pakottava paine merkityksettömien tavarapinojen rakenteluun.

Minulla on kaksi pientä ajatusta. Uskallan nimittäin väittää, että ylimääräisestä materiasta ja pakkomielteisestä haalimisesta eroon pyrkivä huomaa pian olevansa huomattavasti onnellisempi. Toinen oivallus on yhtä palikkamainen: nämä asiat vaativat oikeasti vain hiukan kekseliäisyyttä. Sieluttoman akryylineuleen saa kyllä muutamalla eurolla, se on aivan varma. Mutta miksi tyytyä keskinkertaiseen, kun todellinen aarre odottaa nurkan takana? Viitseliäisyyttä meiltä puuttuu, ei tavaroita.

Joku osuvasti kommentoi ekologisimman vaatteen olevan sellainen, jota käytetään ja joka kestää vuosien ajan. Olen aivan samaa mieltä. Kukaan ei tarvitse viittä samanlaista mekkoa, ellei suunnittele joko asuja morsiusneidoilleen tai itsensä kloonaamista. Yksi on riittää aivan hyvin.

Ja mitä tulee tyylistä ja vaatteista kirjoittavan omaan synninpäästöön — tässä muutama asukuvapoimintani viimeisen parin vuoden ajalta vain havainnollistaakseni miten moneen jo olemassa oleva tavara taipuu. Vaalikaa, älkää vain haaliko, ihmiset. Ottakaa aikaa ja ajatelkaa. Uskokaa tai älkää — kun kerran pysähtyy ja heittäytyy pois jatkuvasta haluamisen pyörästä, paikan ompelu housuihin saattaa olla parasta, mitä hetkeen on tapahtunut.

Äidin vanha villapaita parinkymmenen vuoden takaa. Minun päälläni mekko.

Kympillä löytämäni vintage-mekko. Villainen talvitakki on Ranskan armeijan ylijäämää. Jo kolmatta talvea käytössä.

Tässä asussa kaikki paitsi kengät ovat käytettyä. Mekko ollut käytössä vähintään kerran viikossa aina ostohetkestä lähtien. Olen käyttänyt sitä myös paitana

 

Lähes kaikki kuvan vaatteet peräisin kierrätyskeskuksesta. Asun lopullinen hinta taisi olla noin euron.

Huivi kirpputorilta. Hinta 50 senttiä. Loistava päähineenä, laukkuun kiinnitettynä tai kaulan ympärille sidottuna.

Huivi second handia muutaman vuoden takaa, edelleen loistoasuste. Takki sama kuin yllä.

Talvitakki äidin vanha noin vuodelta 1970, ja viimeksi päälläni kaksi päivää sitten. Muhkea kukkahuivi kirppikseltä. 

Share

Kommentit

MariaR

Samaa mieltä vaalimisesta haalimisen sijaan. Pidän sellaista ”yksi kappale yhtä juttua” -sääntöä, mikä on toiminut hyvin jo muutaman vuoden. Tietty jotain poikkeuksia on, mutta haluan, että se yksi kappale jotain on niin kiva, etten halua viedä huomiota siltä ostamalla toisen samantyyppisen, oli kyseessä sitten laukku, huivi, neule tai mikä vain.

Olen salaa vähän ylpeä siitä, ettei mulla ole sen enempää vaatteita kuin vaatekaapin kanssani jakavalla miehelläkään. On niin kliseistä sanoa, että elämä on kevyempää kun kotona ja laukussa on vähän tavaraa, mutta se on niin totta.

my view

Niin totta koko juttu!! :) ihania asukokonaisuuksia...mielikuvitusta, kekseliäisyyttä ja tyyliä!!

Nimenomaan, pointtia! Itse harvoin käyn ostamassa uusia vaatteita kun aarteita saa kirppiksiltäkin. 

Mutta pakkoa että osaat kyllä yhdistellä noita aarteita!  Jospa itsekin sais hieman jotakin koulutusta näistä kuvista! ;)

marijja (Ei varmistettu)

Pyrin siihen, etten hankkisi enää mitään mitä en oikeasti tarvitse. Tällä hetkellä pidän seurantaa omista vaatteistani, mitkä puen päälle useimmiten, mitä käytän harvemmin ja mitä en ollenkaan yrityksistä huolimatta. Keväällä sitten kirppispöytä pystyyn ja kaikki hengariin jäävät myyntiin. Haaveissa olisi selkeä kokonaisuus, joka sisältäisi vain niitä kauneimpia, käytännöllisimpiä ja helposti yhdisteltäviä vaatteita. Hiljaa hyvä tulee. :)

Mutta kerrohan tumpelolle, miten solmit huivit päähän noin siististi ja nätisti? Olen uusi tulokas mitä hiuskoristeihin tulee ja muutaman päivät villaista hiuspantaa käyttäneenä tajusin, että nehän sopii loistavasti minulle!

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi kuinka ihana duffelitakki! Kunpa minunkin äitini olisi säilyttänyt tällaisia aarteita :(

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, miten sen saisikaan halpisvaatteiden kuluttajien päähän, ettei sitä tyyliä rakenneta kertakäyttövaatteilla?
Eihän siinä ole mitään järkeä, jos vaatetta pystyy käyttämään vain kerran kaksi, ennen kuin nuhraantuu. Jätäppä siinä sitten jälkipolville muotia perinnöksi! Taidamme olla siitä onnekkaita, että vanhempamme vielä elivät aikaa ilman kaukotuotettua halpisvaatetta ja siten ovat meille jättäneet noita ihanuuksia, mitä sinäkin käytät :)

Ihana vastarinnankiiski olet, Laura.

Ain' (Ei varmistettu)

Hei!

Asustelen itse tällä hetkellä Neuilly-sur-Seinessä ja on nyt jo kuukauden päivät pitänyt lähteä kirppistelemään. Haussa olisi pientä sievää sisustukseen (kukkaruukku nyt ainakin), polkupyörä, vintage aarteita ja nyt näiden pakkasten alettua myös lämpimämpiä vaateita olisi kivempi löytää kirpparilta, kuin ostaa taas uusia (ja joita Suomessa on jo yksi kanahäkki pullollaan).

Osaatko suositella jotain pätevää Pariisin sisällä vai kannattaako suosiolla suunnata Saint-Ouenin kirppari keskittymään?

Ja ps. miten kävi omalle pyörällesi? Nyt löytyy ostaja, jos et sitä ikinä mukanasi Suomeen viennyt.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oot mun idoli, <3!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta, toivottavasti moni bloggaaja (ja shoppailija muutenkin) lukee tämän. Löysin kauttasi myös Roosan kirjoitukset, kiitsa :) Itse pidän rajana sitä, että vaatteet mahtuvat samaan vaatekaappiin miehen kanssa. Olisi ihan hurjaa omistaa yksin kokonainen kaappi vaatteita :)

kedolla.blogspot.com

 "mitä nainen tekee 40 kenkäparilla" tätä minäkin ihmettelen, etenkin jos kengät on kaikki samankaltaisia ja lähes saman värisiä, niin mitä iloa niistä sitten on? Tykkään ostella kesäkenkiä esim. huuto.netistä mutta sen sijaan en sitten ostakkaan läjää talvikenkiä, kahdet talvikengät riittää. Saatan joskus ostella myös ns. heikkolaatuisista massaputiikeista mutta sitten ompelen niitä lisää että ne kestäisi käyttöä paremmin eikä heti menisi pilalle ja uff:lle.. Parhaat (ei merkki) farkkuni maksoi aikanaan 20euroa ja ne kesti ylä asteelta viime vuoteen saakka. Joskus, nykyään aika usein kyllä tekisi mieli myydä kaikki pois ja pakata jäljellä jäävä omaisuus matkalaukkuun, Suomessa joka päivä tulee uusia mainoksia postiluukusta ja siten kannustetaan ostamaan ja kuluttamaan vähän vielä lisää ja lisää.

Laura Pollari
Laura de Lille

MariaR, voi kyllä vain! Samaan syssyyn olen huomannut, ettei huonoja vaatepäiviä oikeastaan enää ole. Eikö olekin kumma?

myview, yhtä vaatetta voi helposti yhdistellä niin monella eri tapaa. Vaatii vain hiukan viitseliäisyyttä kokeilla. Ja jos ei, kannattaa jo ostotilanteessa miettiä, onko ostos järkevä. Vähän kekseliäisyyttä kehiin ja hyvä tulee!

styleornot, ja arvaas mitä? Mulle tulee monesti surullinen olo katsellessani ketjuliikkeen hengareissa roikkuvaa kymmentä samanlaista paitaa. Ei tee mieli ostaa, kun tuntuu ettei niissä ole yhtään luonnetta, ja materiaaleissakin on helposti parantamisen varaa. Kirppikseltä taas löytää vaikka ja mitä, upeita printtejä ja uniikkeja juttuja! Parhaimmat löytöni olen tehnyt muutamalla eurolla ja käyttöikää niille on kertynyt vuosia. Ei ollenkaan paha mieluisesta jutusta.

marijja, kirppis voi olla hyvä idea! Mä myin lähes kaiken pois tänne tullessani, eikä tarkoitus ole suinkaan hankkia tilalle samaa määrää uutta kaapintäytettä. Olo on mahtava, kun mukana kulkee vain kaikista rakkain ja tarpeellisin.

Huivin sitominen on helppo juttu! Voisin melkein tehdä jonkun pienen tutoriaalin siitä lähiaikoina. Mäkin oon varsinainen tumpelo, eli jos nämä jutut onnistuu multa, siihen pystyvät kyllä muutkin. :)

Vierailija1, voi! Kyllä munkin äiti on paljon hienoja juttuja pois aikoinaan heittänyt. Nyt mennään sitten niillä, mitä olen jäljellä. Onneksi on vielä kirppikset! Sieltä löytyy välillä loistavia juttuja. :)

Vierailija2, aivan. Kannattaa tosin muistaa, että ketjuliikkeiden valikoimista saattaa välillä löytää myös hyviä ja kestäviäkin juttuja. Ja järkevin ostoshan on sellainen, jota jaksaa käyttää kauan aikaa! Ihmiset peräänkuuluttavat usein materiaaleja ja niihin kyllä kannattaakin kiinnittää huomiota. Siitä huolimatta on järkevämpää ostaa tekokuituinen mekko, jota käyttää vuosia kuin luomupuuvillainen, joka jää kaappiin lojumaan kahden käyttökerran jälkeen.

Ain', hei! Mä en ole koskaan tuolla Saint-Ouenissa käynyt, joten en osaa sanoa. Mutta oletko kuullut koskaan vide-greniereistä, joissa ihmiset myyvät ullakkoaarteitaan? Niitä järjestetään kaikkialla kaupungissa ympäri vuoden. Pieni googlaus auttaa varmasti tässä asiassa!

Pyörän myin jo valitettavasti eteenpäin. Ihanaa Pariisi-aikaa sulle! :)

Vierailija3, ei vaan SÄ olet! :)

Vierailija4, musta tuntuu valitettavasti, että ei lue. Ihmisten perimmäistä itsekkyyttä (jota myös kerskakulutus on) ei ehkä ihan parilla nasevalla kirjoituksella noin vain poisteta. Eiköhän sen terveen itsekritiitin pidä herätä ihan toisella tavalla, yleensä jonkun ihan oikean vaikeuden kautta.  Ja sitten on tietenkin systeemi, joka ruokkii itseään. Jos katsoo joidenkin suosituimpien blogien kommenttikenttiä, lukijoita oikeasti kiinnostaa tavaran haalimisen seuraaminen. Se on aika surullista. Luin joskus ajatuksen "emme ole perineet maapalloa esi-isiltämme, vaan lainaamme sen jälkipolviltamme." Se on aivan totta.

susanna89, ja hei,  kuka niitä kerkeää  edes käyttää? Nämä "naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä/laukkuja/timantteja/mitäikinä"-kliseet ovat paitsi ankeita myös täysin järjettömiä. Ne keksi varmasti sama henkilö, jonka mielestä jokaiselta naiselta on löydyttävä beige trenssi, vaalea kauluspaita ja Louboutinin korkkarit. Ei muuten hitossa tarvitse.

Hauska kuulla tuo tarina farkuistasi! Jotkut mun pitkäaikaisimmista ja -käyttöisimmistä vaatteistani ovat olleet ihan parin  euron löytöjä. Mitä tästä voidaan siis päätellä? Järkevän vaatteen ei tarvitse maksaa maltaita. Tykkään! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos ihan hirveästi tästä postauksesta. Olen aina kokenut ajattelevani samalla tavoin, kun juuri postauksessasi puit sanoiksi, mutta jotenkin tuppaan sen ajoittain unohtamaan. En ymmärrä miten tässä aina käy niin, että kaupungilla kulkiessani tai blogeja lukiessani kaikki se mainonta saa pääni pyörälle ja unohdan periaatteeni. Kiitos muistutuksesta. Tämä postaus tuli myös siinä mielessä oivalliseen aikaan, koska olen muuttamassa ensi viikolla ensimmäiseen omaan asuntooni ja tavaraa on karsittava oikein olan takaa. Jos tulee heikko hetki niin on varmaan pakko tulla lukemaan kirjoituksesi uudestaan.. :) Ja hehe, komppaan vierailija3:sta, oot mun idoli :D

riitu

Ihastelen aina kolmoskuvan mekkoasi! <3 Arvaa, kuinka paljon vieläkin kismittää, etten tajunnut tulla sinne Valtteriin ostamaan aarteitasi...

Laura Pollari
Laura de Lille

Vierailija, mä olen itselleni aika tiukka, mitä tulee ostoksien tekemiseen. Jos joskus jotain nään, kidutan itseäni helposti puolikin tuntia "tarvitsenko tätä muka oikeasti" -kysymyksillä. Yleensä vaate jääkin ostamatta. Ei se tosiaan niin vaikeaa ole! :)

Hei ja hurjasti onnea sulle omaan ekaan kotiin. Sulle tulee varmasti tosi hauskaa! :)

riitu, voi ei! No jos lohdutuksena sanon, etten tuota kyseistä mekkoa olisi siellä myynytkään? Se roikkuu nimittäin kunniapaikalla vaatekaapissani. Ehkä paras ostos ikinä! :)

riitu

Sen arvasinkin ja hyvä niin, sulle se passaa kuin nenä päähän. :) Mutta sun tyyliin tutustuneena, niin ei paljon lohduta - sieltä olisi varmasti löytyny paljon muitakin ihania aarteita. :) pus!

Kommentoi