Viikon turhat kuulumiset

Laura de Lille

Joskus mitättömän pieniltä tuntuvat asiat ovat niitä parhaimpia.

Tänään iltakahveja juodessani silmääni pisti Lilyn kahvikuppihaaste, johon nyt osallistun puolitahattomasti. Eli kupin kuumaa nautin tänään suosikistani, Maija Louekarin kuvittamasta Siirtolapuutarha-teekupista. Kyllä, teekupista. En voi tälle mitään - ne nyt vaan useimmiten näyttävät kahvimukeja uskottavammilta. Oli ilo huomata, että myös ihanaisella Lilyn toimituksella on hyvä maku. 

Olen pistänyt merkille jättäväni lehtiä ympäri ämpäri tämänhetkistä asuintilaani, pitkin lattioita ja paikkoja. Hauskaa tämä on siksi, etten oikeastaan edes erityisemmin lue niitä - kansikuvien ihailu tuntuu toisinaan riittävä aivan mainiosti. Kieroutunutta sisustamista? Tiedä häntä. Ehkä tämä sekasortokin on loppujen lopuksi ihan kotoista.

Menneellä viikolla oivalsin, että joulukoristeesta saa mitä parhaimman kattolampun. Tämän keksimisestä en voi kyllä valitettavasti itse ottaa kunniaa, mutta se ei olekaan pääasia. Hyvät ideat kiertoon ja luovuus kunniaan!

Hiustumpelo-Laura (joka ei osaa edes ranskanlettiä) harjoitteli illan peilin edessä hiusten kieputtamista siististi huomista työtilaisuutta varten. Yritys onnistui tyydyttävästi, mutta tekeleen ikuistaminen kameralle oli sitten aivan toinen juttu. 

..eikä onnistunut toisella eikä edes kolmannellakaan yrittämällä. Mutta ei se mitään. Niin pitkään kuin saan kääriytyä pörröiseen kasarineuletakkiini, kaikki on hyvin.

Ja harjoitus tekee mestarin. Ehkä. 

Share

Kommentit

Stillleben

Oi, minäkin niin haluaisin tuollaisen teekupin! Raahasin vaivalla ja tuskalla mukaani tänne Wieniin 6 pohjoismaista designkahvikuppia. Arkeani ilostuttamassa ovat Siirtolapuutarha-sarjan 2 korvatonta ja 2 korvallista mukia, sekä 2 ruotsalaisen Lotta Odeliuksen retro-mukia. Näitä hurmaajia ovatkin meillä tyylitietoiset kahvivieraat ihailleet ja itse nautin näistä joka aamukahvilla. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Kuulostaa ihanalta! :)

Mä raahasin sun tapaan aikoinaan mukanani (lähes) puolikkaan Iittala-astiaston muuttaessani, ja täytyy sanoa ettei ole parempaa tapaa aloittaa aamua tai kattaa ystäville illallinen kuin omista, rakkaista Suomi-astioista.

Elämän pieniä iloja!

Kommentoi