Ladataan...
Laura de Lille

Mikäli second hand, hyvä meininki ja ruoka kiinnostavat, suunnaksi kannattaa ottaa kolmas ja neljäs kaupunginosa. Siellä sijaitsee kutkuttava le Marais, joka muistuttaa tunnelmaltaan paikoittain pienen kylän elämänmenoa, mikäli aluetta kansoittavia vähemmistöjä sekä trendikkäitä turisteja ei oteta lukuun.

Perinteisen juutalaiskorttelin kadut, puodit ja leipomot hiljenevät perjantai-iltaisin sapattiin valmistautuvien yrittäjien toimesta, mutta bileet jatkuvat toisaalla. Ei siis ole puhdasta sattumaa, että juuri täällä käytiin esimerkiksi viime keväänä paljon kohistu John Gallianon suuharkka, joka johti edellämainitun potkuihin Diorilta. 

 

Tämän intiimin ja kodikkaan kaupunginosan parhaimmistoa ovat pienet, yksityisyrittäjien vetämät putiikit, joita le Marais'sta löytyy edelleenkin kiitettävästi. Mutta kuten monissa metropoleissa nykyään, myös täällä voi nähdä ketjujen kasvavan paineen - omaperäisen puodin vieressä saattaa hyvin nököttää monikansallinen urheiluvaateliike.

Pahimmat massaketjut ovat toistaiseksi saaneet luvan pysytellä pienen välimatkan päässä kaupunginosan sydämestä. Tähän on eniten vaikuttanut, yllättävää kyllä, alueen pieni, mutta aktiivinen asukaskunta. Anekdoottina kerrottakoon esimerkiksi seuraava tarina: kun H&M muutama vuosi takaperin tiedotti avaavansa uuden myymälänsä liian korkean vuokratason takia toimintansa lopettaneen juutalaisyrittäjän vanhoihin liiketiloihin, ruotsalaisyritys joutui perääntymään toimissaan asukkaiden protestoinnin takia. Lopulta liikepaikalle ei muuttanutkaan H&M, vaan yrityksen omistama, korkeamman profiilin COS-merkin ensimmäinen Pariisin myymälä. Nokkelaa vai mitä?

Kuten mainittu, kaupunginosa on mitä mahtavin edullisten, mutta uniikkien second hand-löytöjen mekka. Omat parhaat ostokseni olen tehnyt Free'p'starin sekä Vintage Désirin myymälöistä. Muun muassa ykköskukkamekkoni sekä hehkuttamani sotilaantakki ovat löytyneet edellämainituista. Mekkojen, ylä- sekä alaosien hinnat pyörivät noin kymmenessä eurossa, kengät ja takit parissakympissä. 

Jos täytyisi valita alueelta yksi mainio putiikki, suurimmat pisteet saisi helposti Allison, jonka pariisilaishengessä voittanutta ei juuri ole olemassa. Niille, jotka ovat miettineet , mistä paikalliset nuoret naiset saavat huolettoman naiselliset mekkonsa, Repettonsa sekä pikkusievät asusteensa, vastaus kuuluu: täältä. Kuriositeetteja Allisonilta on turha etsiä, mutta sitä varten ovatkin olemassa muut kaupunginosan mukaansatempaavat puodit.

Vaikka alue kuhisee mahtavia illanvietto- sekä ruokapaikkoja, todellisia le Marais-ruokaklassikkoja ovat falafelit. Noin viiden euron kieppeillä myytävät, mukaan otettavat ateriat ovat kesäisin urbaanin pikaruokailijan parasta eväsruokaa puistoihin mukaan vietäväksi, mutta kyllä näitä talvellakin kuluu. Mikäli yllämainitun kioskin seinää on muuten uskominen, tätä mieltä on myös Lenny Kravitz. Niin.

esimerkiksi metron 1.linjalla, kun jää pois Saint-Paulin metroasemalla.

 

Psssssst! Lue muut tähän mennessä julkaistut juttusarjan osat täällä sekä täällä.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Hei te kaikki uudet ja vähän vanhemmatkin tuttavuuteni! Tässä teille pieni esittely minusta ja siitä, mitä palstani pitää sisällään.

Olen Laura, 23-vuotias nuori muodin ammattilainen, Lilyn ulkomaan muotitoimittaja. Kotiani pidän Pariisissa Rue de Lille -kadulla, josta juontaa myös palstani nimi.

Ulkomaille minut veivät unelmat sekä seikkailunhalu, tarve kurkistaa maailman mahdollisuuksia. Neljä vuotta olen tielläni ollut ja loppua ei näy. Nuorena halusin vaatesuunnittelijaksi, mutta toisin kävi - kouluun jäin Ranskaan ja erikoistuinkin muotimarkkinointiin. Työkokemukseni olen hakenut vaatetusalan yrityksistä Pariisista, New Yorkista ja nyt Suomesta, missä toimin PR-assistenttina Marimekolla joulukuun puoleenväliin saakka. Seikkailuistani olen kirjoitellut ennen sekä jälkeen Lilyyn siirtymiseni ja aikomukseni on tehdä niin jatkossakin.

Täällä kirjoitan itseäni kiinnostavista ajankohtaisista ja vähän ajattomistakin tyyliin ja muotiin liittyvistä aiheista, joissa pyrin tuomaan esille toisenlaista näkökulmaa. Palstallani ei tulla näkemään H&M-yhteistyömalliston nahkahousuista tehtyjä must have -kollaaseja. Minä pureskelen, analysoin ja kyseenalaista niiden alkuperän. Sekä yhteistyömallistojen että nahkahousujen.

Palstallani kurkistetaan myös omaan pukeutumiseeni. Aihe on rakas, sillä vaatteet ovat olleet yksi tärkein itseilmaisukeinoni jo teini-iästä lähtien. Ei siis ole sattumaa, että tein niistä itselleni myös ammatin.

Tyylini on yhtä kuin tuuleni. Pidän vaatteista, joissa on luonnetta. Kulutushysteria ei ole juttuni, mieluiten ostan harkiten. Tosi rakkaus odottaa, vaatteissakin. Pukeutumisessa minua kiehtoo eniten yksilöllisyys, enkä usko, että sanalle tyylikäs on olemassa yhtä määritelmää. Eniten arvostan oman tiensä kulkijoita, oli tie sitten mikä hyvänsä. Ei mitä, vaan miten on virallinen pukeutumismottoni. 

Ensi vuonna minua odottavat aivan uudet seikkailut. Niihin pyydän mukaan myös teidät. Tervetuloa palstalleni keskustelemaan, inspiroitumaan ja seurailemaan elämääni ja ajatuksiani. Ilo tavata, toivottavasti meistä tulee hyvät kaverit! ♥

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Kuka muistaa vielä vanhan blogini ajoilta vuonna 2008 hankkimani Ranskan armeijan ylijäämätakin? Maskuliininen, tummansininen kaunottareni on taas hetken käyttötauon jälkeen back to business. Entisen poikaystäväni kovasti vihaama, ryhdikkäästä villasta tehty takki on lämmin ja loihtii mukavan särmän asuun, kun sen yhdistää herkän tyttömäiseen vekkiminihameeseen.  Tästä kombosta tykkää myös Isabel Marantin sulkaprinttinen collegepuseroni, johon olen kääriytynyt aivan liian monta päivää putkeen. Mutkumutku.

Pusakkani maksoi muuten aikoinaan 20 euroa. Mitä tästä voi oppia? Miehiä tulee ja menee, hyvä takki on sijoitus.

 

takki ja huivi second hand / hame monki /

paita étoile isabel marant / maiharit vagabond /

Share

Pages