Ladataan...
Laura de Lille

Olen yksi huoleton nainen.

Kepeästä elostani huolen pitävät kamera sekä yksi tarkkanäköinen silmäpari. Kevyet mekot, polvimittaiset hameet ja maailman mukavimmat sandaalit. Tukka, joka kihartuu aamutuimaan huolettomalle nutturalle.

Kun elämä pitää pitää kiireisenä, ryhdyn sanoissani säästeliääksi. Kameranliipaisin on silloin herkässä. Hyvä niin – kuvat kertovat puolestani kaiken, mikä on jäänyt viime viikkoina kirjoittamatta muistiin.



Sen, kun pyöräilen töistä kotiin hulmuavine Punahilkka-helmoineni ilta-auringossa pitkin Williamsburgin siltaa ja tulen tuntemattoman matkustajan kuvaamaksi.

 

Kun lähden viikonloppureissulle Suomeen ja irvistelen eteläläisillä kallioilla auringonlaskun aikaan. 

Käyn kesän värikkäimissä pirskeissä ja nappaan kainalooni monta kiisselinväristä neitoa.

Löydän kätköistäni vaihtarisiskolta lahjaksi saamani turkkilaisen käsikorun, jonka kuuluisi suojata ikävyyksiltä. Hyvä aika ottaa käyttöön nyt, kun seilailen taas tyytyväisenä turvallisilla vesillä.



Tällä viikolla hankin nimittäin myös pyöräilykypärän.

 

Uudesta tulokkaastani ei valitettavasti kuvamateriaalia ole.

Rajansa on meillä laiskoillakin, nimittäin.

 

Palaillaan runsassanaisemmin syyskuun puolella!

 

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Tähän asti hienoimman näkemäni kamerahihnan löysin 35 dollarilla Williamsburgin käsityömarkkinoilta kesäkuussa. Tulokkaastani en ole aiemmin kuvaa saanut, kun se on pääasialliseen kuvausvälineeseeni köytettynä koko tämän ajan ollut.

Hyvä hankinta kerta kaikkiaan, kaunis mutta uniikki, ja eipä ole tehnyt mieli piilotella kameraakaan tämän hankittuani. Jes!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura de Lille

Vähän aikaa sitten minua pyydettiin kasaamaan soittolista biiseistä, jotka kuvastavat tunnelmiani viimeisen puolen vuoden ajalta. Kauaa ei tarvinnut yllyttää, ja niinpä tartuin oitis tuumasta toimeen. 

Olkaa hyvät – alla joitain raikkaita musiikkituttavuuksiani kuluneelta vuodelta. Pistäkää tekin omanne kiertoon!

 

 

Jos päivää ei sovi aloittaa kirkasäänisellä Coco O:lla, niin milläs sitten. Hienot asusteet – eläinhattu ja eväsbanaani – sekä tanskan mongerrus tulevat kaupan päälle. Aivan täydellistä aamumusiikkia!

 

Bushwickin hipsterit pistävät parastaan ainakin videolla, jos ei livenä. Brooklynin suojissa kuvattu video muistuttaa kesäkuisesta täsmäiskusta piskuiseen Broadwayn kulmakuppilaan, jonka jälkimainingeissa kuljettiin kotia kohti vähän tähän tyyliin. Hitaasti hiimaillen.

P.s Oikeasti paras biisi levyltä on Sorry, mutta sen live-versio on niin kamala, ettei sitä tähän voi pistää. Että anteeksi nyt vaan.

 

Sateenkaaritukkainen tyttö loisti soittolistallani viimeksi puolisen vuotta sitten, mutta vieläkin tämä jaksaa vain hymyilyttää. Hyvät tanssitkin sai tästä aikaiseksi, ja taisipa muuten jalalla koreilun lomassa tanssipari muiskauttaa poskelle pusunkin.

Videokin on melko mainio, muskelimiehineen päivineen.

 

Tänä vuonna olen löytänyt uudelleen The Raveonettesin.

Nyt levy on niin sanotusti jäänyt päälle, ja otinpa jopa taannoisen tatuointini ryhmän debyytti-älppärin sävelten tahdissa.

Lokakuussa koittaa muuten ensimmäinen saumani nähdä ihastuttava Sharon Foo livenä, kun tanskalaisduo valloittaa erään newyorkilaisen klubin esiintymislavat. Jos uusi EP kuulostaa näin hyvältä, ei tarvitse paljon arpoa, missäpäin maailmaa tuolloin olen.

 

Vuoden parhaan leijumislaulun tarjoilee pettämätön Vindahl.

Ja nyt en vitsaile ollenkaan: tämän tahtiin on oikeasti todella kiva nukahtaa. Toimii täydellisesti tuutulauluna sekä metrossa että omassa sängyssä. Testattu on.

Molemmat.

Share

Pages