Ladataan...
Laura de Lille

 

Yksi New Yorkissa asumisen kummallisuuksista on kaiken naurettava tilapäisyys.

Ihmiset, asunnot ja työpaikat kiittävät ohi näppien yhtä nopeasti kuin eteen ilmestyivätkin, ja uusia temmellyspaikkoja aukeaa samaa tahtia kuin vanhoja sulkeutuu. Täällä kaikki on jatkuvassa liikkeessä ja mikään tai kukaan ei ole korvaamaton. Kaupungin henki pitää huolen, että tilalle tulee aina jotain uutta, ja pysyvän mukavuusalueen mahdollisuus loistaakin poissaolollaan. 

Täysin kiven takaa ei tullut, kun mieletön mimmifrendini ja naapurini paukautti viime viikonloppuna muuttavansa uuteen osoitteeseen Bushwickiin – viiden päivän päästä.

Alkujaan puolen vuoden aikajanalle rakennettu suunnitelma olikin typistynyt muutaman päivän mittaiseksi varoitusajaksi olosuhteiden sen salliessa. Hö!

 

Ikävähän tässä tulee, mutta saadaanpa taas yksi lisäsyy kirmata kohti idän ihmeitä. Tutkimusmatkailun aloitin samoin tein ja päädyin heti sunnuntaina löytämään uuden killerin kahvilan Bedstuyin syövereistä. Vahingossa, mutta silti niin ennalta-arvattavasti. Mitäs muuta olisin ketterältä kotikaupungilta voinut odottaakaan?

 

Niinpä.

 

Uskaliasta uutta viikkoa!

 

Share

Ladataan...
Laura de Lille

 

Hupsistakeikkaa!

New Yorkin maat ja mannut saivat perjantaina seurakseen lempeän lumipeitteen.

 

Samoilla keveillä nietoksilla lepäsivät tänään myös uudet kevätkenkäni, jotka löysin menneenä viikonloppuna kotikulmieni kenties parhaasta second hand -kaupasta. Löytö osui hyvään saumaan, sillä olin kaivannut laadukkaita matalapohjaisia kävelykenkiä jo tovin.

Kenkien ikää on hankala arvioida, mitä niiden lähes virheettömään kuntoon tulee. 80-luvun loppupuolelta nämä ovat, mutta hyvää huolta on joku niistä pitänyt.

Valkoinen väri, kiristettävät soljet sekä hurmaavat tikkaukset muistuttavat, että kunnostaa näitä kannattaakin.

 

Ei meinaan näin laadukkaisiin töppösiin enää nykypäivänä pääse kovin usein törmäilemään!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura de Lille

 

Paljon printtejä, pelkistettyjä leikkauksia ja hyvin vähän helyjä – kas siinä pukeutumismantrani.

 

Voisin sanoa, että tyylini on ollut melko vakio teini-ikäisestä lähtien. Jos jotain, olen ajan kanssa huomannut poikatyttöistyneeni, erityisesti New Yorkiin muuton myötä. Pariisin hörhelöissä ja kukkamekoissa kuljen enää satunnaisesti, vaikka romanttinen meininki toisinaan houkutteleekin.

Olen tarkka tyylistäni, mutta vaatteita ostan tätä nykyä niin harvoin kuin mahdollista. Eniten hankin mekkoja ja yläosia. Housujen ostamisesta nautin kaikista vähiten – niitä minulla löytyy lipaston uumenista vain muutama hassu pari.

Mitä väljempi vaaterekkini on, sitä tyytyväisemmäksi pukeutujaksi itseni tunnen. Hankin ani harvoin mitään, mitä en tiedä pystyväni yhdistelemään vanhojen vaatekappaleideni kanssa. Trendeihin en usko tuon taivaallista.

Vaatteeni hankin parista lempiputiikistani, käytettynä tai töideni kautta. Netistä en tilaa koskaan. Tänä vuonna olen tehnyt yhteensä kaksi erinomaista vaatehankintaa: valkoisen neuleen sekä matapohjaiset nahkakengät. Neuleen ostin uutena ja nahkakengät löysin williamsburgilaisesta second hand -kaupasta.

 

Vuonna 2013 pyrkimykseni on inspiroitua ensisijaisesti jo olemassaolevasta vaatekaapistani. Haasteeni tälle sekä tuleville vuosille on muuttaa kulutuskäyttäytymistäni entistä luontoystävällisemmäksi ostamista vähentämällä, minkä en arvele olevan kovinkaan haasteellista.

Kauniista asioista ja esineistä voi onneksi nauttia ilman ostopakkoa.

 

Ja se jos mikä on esteetikon pelastus.

 

Share
Ladataan...

Pages