Ladataan...
Laura de Lille

 

Oletko koskaan pohtinut miltä kotikaupunkisi näyttäisi, jos saisit täyttää sen omilla ajatuksillasi?

Tätä kysyi itseltään newoyorkilaislähtöinen Becky Cooper, joka alkoi painaa kotonaan käsin satoja tyhjiä Manhattanin karttoja. Lopulta hän matkusti ympäri saarta jakaen tekeleensä satunnaisille ohikulkijoille.

Tapaamilleen kaupungin asukkaille hän antoi yhden tehtävän: täyttää kartta asioilla, joita New York heille edusti. Tämän tehtyään heidän kuului postittaa karttansa takaisin nuorelle newyorkilaiselle.

Kuukauden kuluttua valmiita karttoja alkoi suorastaan sataa Beckyn postiluukusta.

Kaikilla oli sana sanottavanaan, ja Manhattanin ääriviivojen sisään piirtyi mitä ihmeellisimpiä asioita – muistoja, ajatuksia ja piirroksia. 

 

Oma lempparini joukosta oli kadotettujen käsineiden kartta. Pointsit menee myös sille miekkoselle, jonka ainut merkintä kartalla oli tulevan vaimonsa tapaamispaikka eteläisessä Central Parkissa. Loppuihin karttoihin voi tutustua täällä. 

Varoituksen sana vain: paitsi suloisia, nämä ovat myös äärimmäisen koukuttavia!

 

Kuvat: Map Your Memories

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura de Lille

 

Minulta on joskus tiedusteltu, miltä työtyylini näyttää.

Vastaus kysymykseen on helppo: se kun on – päivästä riippuen – aivan yhtä maltillinen, kreisi, värikäs tai vaimennettu kuin senhetkinen tunnetilani sanelee.

Useimmiten työtyyliini sisältyy paljon värejä ja grafiikkaa, komea kuosi tai näyttävä katseenkiinnittäjä: isot korvikset tai muhkea kaulakoru. Vaikka sitten herkullista englanninlakua muistuttava väripilkku, joka on tätä nykyä perinyt kunniapaikan koruhyllyltäni.

Väreistä saan energiaa, ja kuosit ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Niistä mieleen muistuu koti sekä Suomi – silloinkin kun viiletän kaukana poissa.

 

Ja onpa värikikkailusta hymyilyttäviä tarinoitakin syntynyt.

Kun valmistuin vuosi sitten, ranskalainen muotihistorian opettajani tuli seremonian jälkimainingeissa kiittämään minua yhdestä asiasta: 

Siitä, että olin kolmen vuoden ajan liputtanut menemään – pitkälti mustaharmaassa muotikoulussa – värikkään pohjoismaalaisen suunnittelun puolesta ja enkä ollut koskaan unohtanut kuosejani kotiin.

 

Miekkonen ei tainnut tietää, että en olisi halunnut hoitaa väriterapiaani mitenkään muuten.

 

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Hei!

Olen Laura. 24-vuotias Suomen länsirannikolta maailmalle ponnistanut kokopäiväinen esteetikko ja haaveilija.

Päivisin työskentelen design-yrityksen markkinointikoordinaattorina. Työkseni suunnittelen uutiskirjeitä, toimin copywriterinä, pyöritän sosiaalista mediaa ja koordinoin pressi- ja tapahtumatarpeita. Sivuduuninani toimin bloggaajana ja vapaana kirjoittajana. 

Kantimeni alalle hain Ranskasta, jossa opiskelin muotimarkkinointia kolme vuotta. Pariisiin minut veti kiinnostus tyyliin ja ranskaan, josta kehitin vuosien saatossa itselleni muistorikkaan kolmoskielen. Jos en olisi vaatetusalalla, työskentelisin varmasti joko vieraiden kielten tai luovien taiteiden parissa.

New Yorkiin muutin alkuvuodesta 2012, jolloin asuinalueina testatuksi tulivat niin Queensin kuin Manhattaninkin kaupunginosat. Uusi koti löytyi lopulta Brooklynin Williamsburgista, jossa olen majaillut sittemmin.

Vapaa-ajallani pyöräilen, opettelen uusia kieliä, valokuvaan ja matkustan. Arkipäiviäni piristävät luonto, arjen pienet ilot ja uusien ihmisten tapaaminen – myös blogin lukijoiden, joita olen kutsunut vuosien varrella mukaani niin matkoille kuin synttäribileisiinkin. Avoimuus on tärkeää, sillä bloggaamisen näen samalla tavoin kuin ympäröivän maailman – avoimena leikkikenttänä, jossa kaikkia ja kaikkea on kohdeltava hyvin ja tasapuolisesti. 

Mitä pukeutumiseen tulee, vaatteet ovat aina olleet minulle tärkeä itseni ilmaisukeino, jonka kanssa trendeillä on vähän tekemistä. En usko sijoituslaukkuihin, tuhanteen kenkäpariin, statussymboleihin tai muuhunkaan merkityksettömään elitismiin – tyyli kun ei mielestäni ole rahalla ostettavissa oleva asia.

Näistä ajatuksista myös Laura de Lille sai alkunsa.

 

Mukava tavata, uusi ja vanha lukija! 

Pidetään meininki katossa ja lippu korkealla.

 

Share

Pages