Ladataan...
Laura de Lille

Katsoin eilen Guatemalasta kertovan dokumentin.

Dokkarin sisällöllä ei ollut mitään tekemistä vaatteiden kanssa, mutta silmäni alkoivat harhailla paikallisten pukineisiin jo ensiminuuteilla. Ihmekös tuo – pätkässä vilahdelleet perinteiset guatemalalaiset naisten asut, trajet sekä huipilit, olivat mystisen kauniita. 

Niin upeita, että voisin pukeutua näin vaikka joka päivä:

Komeiden tekstiilien innoittamana aloin tutkia maata muutenkin, ja koen jo vähän matkakuumetta. 

Matkustustiedotteet ja reissusaitit kertovat karua kieltä maan turvallisuudesta, joten kysynkin:

Onko kellään teistä kokemuksia Guatemalasta?

Kiinnostaisi kovasti.

Kuvat: Tom Robinson ja Tina Manley

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Toissailtana tein pienen kevätsiivouksen.

Järjestelytuokiostani tuli lopulta lyhyt mutta ytimekäs, ja parempi niin.

Ranskasta Yhdysvaltoihin muuttaessani pidin huolen, että en enää koskaan joudu murehtimaan, mihin tavarani pistän – kaiken turhan minimissä pitämällä. Tuolloin päätin, että pari pinoa kirjoja, lipastollinen vaatteita ja kourallinen tärkeitä esineitä saavat riittää.

Papereita ja tavaroita siivoillessani törmäsin kuitenkin pariin hyvin erityiseen boksiin. Tässä niiden sisältöä:

1. Pariisin Nouveau Casinon juliste vuodelta 2006. Toisena lukiokesänäni lähdin töihin Ranskaan, ja vuokrasin puoleksitoista kuukaudeksi pikkuruisen palvelijanasunnon Pariisin 11.kaupunginosasta. Rue Oberkampfilla sijainnut baari jakeli kadulla flyereitaan, ja omani nappasin näköjään myös minä. Nouveau Casinon pirskeisissä en käynyt kuin vasta kaksi vuotta myöhemmin, mutta juliste löytyy yhä. Kumma kyllä.

2. Kulhollinen erivärisiä ja -kokoisia simpukoita lienee yksi sattumanvaraisimmista lapsuudenmuistoistani, jotka oletan saaneeni tuliaisina tuttavien ulkomaanmatkoilta. Nyt ne koristavat kirjahyllyäni (kera meren kohinan, tietty!)

3. Housuton mutta iloinen. Ainut hallussani oleva lapsuuskuva kolmen ikävuoden kieppeiltä. Kiva myssy?

4. Omistuksessani on parisenkin lastenkirjaa, joiden suomenkielistä antia edustaa Pekka Töpöhäntä. Tämän muistan vieneeni kouluun kakkosluokan lelupäivänä. Pekka rulez!

5. Rue de Lillen naapurini jaksoivat yllättää kerta toisensa jälkeen. Eräänä päivänä tein sydäntäsärkevän löydön roskakatoksemme lattialta: pinon hylättyjä 1930-50-luvun muotilehtiä. Sain pelastettua lähes kaiken, mutta muutto pakotti luopumaan kokoelmasta. Catalogue des modes, eli kaavojen postimyyntikuvasto vuodelta 1937, löytyy minulta yhä.

6. Lapsuudenleluistani tallessa ovat ainoastaan paperinuket. Kuvan ärhäkkä Pikku Myy taisi lukeutua niistä hulvattomimpiin. Vai mitä sanotte tuosta päheästä kukkahaalarista?

7. Taidekoululainen tässä hei. Vanhojen tansseja koetin karttaa aluksi kuin mikäkin valveutunut nuorisoradikaali. Ei onnistunut. Hallussani on edelleen kankaankaistale, jota hypistelin etsiessäni sopivaa kuosia tanssimekkooni. Lopulta päädyin vihreävalkoiseen vaihtoehtoon. Ei yllätysvalinta tyypiltä, jonka lukion kakkosvuoden kuvassa pällisteli melko samansävyinen tyyppi. Aika artsyy, hei?

Kertokaapas – onko teillä aarrearkkua?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura de Lille

Löysin kätköistäni julisteen, joka koristi huoneeni seinää teini-ikäisenä.

Eilen laitoin sen takaisin paikoilleen.

Minkäs mahdoin – aikoinaan 1970-lukulaisesta käsityölehdestä revitty, "ranskalaista ja englantilaista valmisvaatemuotia" mainostava posteri on vaan niin suloinen, että sukat pois! 

Löytyipä laatikon pohjilta jotain muutakin. Siitä enemmän ensi viikolla!

Share
Ladataan...

Pages