Ladataan...
Laura de Lille

Toukokuun vika päivä!

Kuka olisi uskonut, että se koittaa näin pian? En minä ainakaan.

Mutta mikäs tässä hengatessa.

Nykissä on hellekelit, ja mehujäätä kuluu kuin viimeistä päivää. Sandaalit on kaivettu kaapista ekan kerran sitten Jamaikan-matkan, ja uusi huulipuna odottaa korkkausta pakkauksessaan. Kesä tekee hienoja neitejä näköjään meistä pummeistakin!

Pummaamisesta puheen ollen: tänään suuntaamme The Standard -hotellin katolle Manhattanin auringonlaskua katselemaan – kera muutaman afterwork-drinkin, tietty. Yhden taidan olla velkaa ovelalle kämppikselle, joka sai keploteltua koko kahdeksan hengen köörin nimet listalle. Huh! 

Suhteilla suosioon? 

Jos pääsy rooftopille on tältä perjantailta syystä tai toisesta evätty, tällä lähtee käyntiin kesäviikonloppu jos toinenkin. Nautitaan auringosta!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Heippa mimmit!

Pistin tässä taannoin merkille, että edellisestä kysymyspostauksesta on kulunut tovi, eli ei muuta kuin uutta tulille!

Siispä, jos olet aina halunnut kysyä minulta jotain ulkomailla asumisesta, vaatetusalan opiskelusta, parhaista telttailupaikoista tai vaikkapa laiskan naisen killereistä kauneuskikoista, antakaa palaa!

Lupaan vastailla ensi viikon kuluessa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura de Lille

Luin eilen hupaisan kirjoituksen ulkomailla asuvien suomalaisten finglishmistä.

Ulkosuomalaisuuteen liittyy monia hassuja lieveilmiöitä, ja juuri kielen muokkaantuminen ympäristön vaikutuksesta on mielestäni niistä mielenkiintoisin.

Ihmekös tuo – täysipäiväisessä kielikylvyssä on mahdotonta väännöksiltä välttyä.

Anglosaksisen kulttuurin jyrätessä suomen kieltä kymmenen-nolla, en juurikaan jaksa viehättyä englannin kielestä poimituista sanoista ja sanonnoista. Ranskassa asuminen sen sijaan jätti aikamoiset kielimuistot.

Ei ollut tavatonta, että ulkosuomalaiskavereiden keskusteluissa vilahteli älyttömyyksiä tuon tuosta. Pubelleja ja veloja. Arrondissementteja, sakkeja ja bagetteja. Myös idiomeja piisasi, välillä melko härskejäkin. Oli kertoja, kun tilanteen siivottomuutta kuvaamaan sopi ainoastaan bordelli (c'est le bordel = todella sotkuista) koska no, suomenkielisestä ilmauksesta nyt vaan puuttui tarvittava dramatiikka.

Kenties ärsyttävin adverbi-vakkarini oli pitkään normaalisti (normalement = tavalliseen tapaan) jota sitten tungin joka toisen lauseen täytesanaksi. Aloin myös huomaamattani vannoa asioita (je te jure = vannon sulle) kertomuksieni päätteeksi.

Toinen asia olivat substantiivit, joiden käännöksistä ei ollut edes varma – en esimerkiksi tiedä, osaisinko edelleenkään keskustella lakipykälistä tai kirjanpidosta millään muulla kielellä kuin ranskaksi. Bilan on bilan vaikka voissa paistaisi.

Sama homma kävi arkiaskareiden kanssa – muun muassa ruoanlaiton, jonka opin ulkomailla. Reseptit, vihannesten nimet ja ruokasanaston taidan edelleen paremmin ranskaksi kuin millään toisella kielellä. Riemu se vasta repesikin, kun äskettäisellä kauppareissullani salaattipussien seasta kurkisti vanha kunnon mâche. Sitä ahmin ensimmäisenä Pariisin-vuotenani kuin viimeistä päivää, ja nostalgia oli huipussaan.

Vasta vuosia myöhemmin sain tietää tosiasiassa syöneeni vuonankaalia. Jaha.

Näin jälkikäteen vähän harmittaa, etten kirjoittanut kaikkia tekosanojamme ylös. Nyt kun toisinaan sorrun finglishmiin – useimmiten pelkkää laiskuuttani – samaa charmia on enää vaikeaa löytää. Slangissamme oli jotain kovin viehättävää, ja se vahvisti meidän ulkosuomalaisten, ulkkisten, yhteisöllisyydentunnetta juuri sopivasti – sekä hyvässä että pahassa.

Aikamoinen bordelli.

 

Loppuun vielä ranska-ulkkis-pikakielikurssi: 

Pubelli = Poubelle, roskis.

Velo = Vélo, pyörä.

Arrondismentti = Arrondissement, kaupunginosa.

Sakki = Sac, laukku.

Bagetti = baguette, patonki.

Share
Ladataan...

Pages