Ladataan...
Laura de Lille

Hyvää huomenta!

Se ois nyt sit kesäkuun viimeinen päivä.

Vedin tässä juuri aamiaisen sängyssä, ja pistettiin pupun kanssa The Smithsiä soimaan sunnuntain kunniaksi. Nyt tuijottelen takapihan puita, ja pohdiskelen mitä tässä tänään tekisi.

Ideoita?

Tämänpäiväisen Pride-kulkueen mattimyöhäinen taisi jo missata. Hupsistakeikkaa.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Jenkeillä on hauska käsite staycation.

Se on väännös sanasta vacation, ja viittaa lomailuun ja aktiviteetteihin, jotka tapahtuvat lähellä kotia. 

Nopeasti tarkasteltuna idea voi olla vähän pöllö, mutta silti jotenkin ihanan helposti lähestyttävä.

Matkailu on jees, mutta kukapa ei haluaisi kokea kotikaupunkiaan silloin tällöin turistin silmin? Niin monta hienoa yksityiskohtaa jää arjen kiireessä huomaamatta.

Niitä riitti, kun kipaisimme poikkiksen kanssa perjantaina Highlinelle käymään. Oli hassua pistää merkille, miten erilaiselta kaupunki näyttää, kun jalkojen alta ei löydy nopeaa pyörää ja kalenterista tikittäviä aikapommeja. 

Löysin matkalta muun muassa ihastuttavan, vanhan tehdasrakennuksen – nykyisen varasto- ja galleriatilan – jonka kolkkoon kattohuoneistoon muuttaisin vaikka tällä sekunnilla. Jaksoin myös ihmetellä kukkaistutuksissa pörrääviä kimalaisia. Miten hyvä koti voi saasteinen suurkaupunki niille olla? En ole varma, mutta sen tiedän, että kiireessä ei paljon tule amppareita mietiskeltyä. 

Ehkä staycation on sittenkin hyvä juttu. 

Ja hei, se ei myöskään maksa mitään.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Suurkaupungin helle on asia, johon olen vasta nyt – seitsemännen ulkomaanvuoden jälkeen –alkanut pikkuhiljaa tottua.

Muistan hyvin, millaista oli työskennellä kymmenentuntisia päiviä 35-asteisessa montmartrelaisputiikissa. Asua kesä porottavassa, kymmenen neliömetrin kokoisessa palvelijanhuoneessa Rue Oberkampfilla, jonka kokolattiamatto poltteli varpaita ja jossa oli mahdotonta nukkua ilman virkistävää suihkua muutaman tunnin välein. Kesä tai ei, silmiinkantamattoman betonin keskellä ei paljon juhlittu. 

New Yorkiin muutettuani asiat ovat muuttuneet hiukan. Joka puolella hurisevat ilmastointilaitteet on vähän surullinen juttu, mutta toisaalta pakollinen paha miljoonakaupungissa, jonka ilmankosteus muistuttaa toisinaan urbaaniviidakkoa. 

Toinen avain helteen taltuttamiseen on tietysti oikeanlainen pukeutuminen. Ei puhettakaan, että olisin kiskonut jalkaani tällä viikolla mitään muuta kuin mustat räkäshortsit ja jeesussandaalit. Eilen päädyin kyllä vähän irrottelemaan värikäällä huipililla.

Jos keskiamerikkalaiset rouvat vetelevät puuvillanutuissaan päivästä toiseen, pystyy siihen länkkärikin. 

Antaa tulla vaan, helleaalto!

Share
Ladataan...

Pages