Ladataan...
Laura de Lille

Jos mitään Suomessa matkailusta tiedän, on se tämä: junalippujen hinnoittelussa ei ole järjen häivääkään.

Ja kun hyvä diili kerran löytyy, on lähdettävä matkaan samoin tein sen kummempia kyselemättä.

Vaikka viikoksi Etelä-Pohjanmaalle kirjaa lukemaan ja niitä kukkia keräilemään. 

Sieltä palataan, jos lentopisteillä (!) hankittu menolippu kelpaa bussikuskille ja Seinäjoen wi-fi-verkot ovat suotuisat.

Näissä kuvissa ja tunnelmissa Laura, joka ei malta olla kuorruttamatta postausta ripauksella takuuvarmaa tyttölogiikkaa: se, mikä lipuissa säästettiin, uusiin housuihin hassattiin. No, ainakin ovat päheet.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura de Lille

Kuten menneellä viikolla vinkkailin, on työn alla ollut New Yorkin -oppaan lisäksi eräs toinenkin matkatärppipostaus.

Tässä meikän kootut Budapest-vinkit, joista lienee iloa ainakin pitkäksi kesäviikonlopuksi.

Vaihtoehtoinen majoittumisvinkki, eli testaa tämä leirintäalue: 

Jos helle ja tuikituntemattomat telttanaapurit eivät häiritse, majoitu ihmeessä Budapestin keskustassa sijaitsevassa Haller Campingissä (Haller utca 27.)

Rauhaisa leirintäalue on varteenotettava yöpymisvaihtoehto kesäkuukausiksi (aina 30.9 asti) joka ei ainakaan budjettia kaada: telttapaikan yhdelle saa noin kympillä.

Puisto on siisti ja turvallinen, vaikka skeptikko (kuten mukavuuksiin tottunut poikkis) saattaisi jotain muuta ensi näkemältä väittääkin. City-hipille kelpas kyllä.

Erilaiselle kaupunkikierrokselle:

Pyörä saattaa olla paras tapa tutustua Budapestin nähtävyyksiin. 

Sellaisen voi vuokrata vaikkapa katu-uskottavan unkarilaismimmin Bean pyörittämästä Dynamo Bike -pyörävuokraamosta (Képíró utca 6) jossa pyörii niin ikään leipomo.

Kakkukahvien äärellä voit oppia kaupungin historiasta, vierailun arvoisista paikoista tai vaikka jutustella paikan omistajan suomen kielen taidoista.

Lisätietoa ja vuokrahinnasto täällä.

Ruokailuideoita, eli tsekkaa ainakin nämä:

Budapest saa ekstrasydämiä edullisuudestaan. Kiitosta saa myös ravintoloiden hintataso.

Itselleni erityisesti mieleen jäivät nämä kaksi ruokailupaikkaa:

Pántlika (Hermina út) on 60-luvun henkeen rakennettu bistro, joka sijaitsee aivan Budapestin kaupunginpuiston kupeessa. Diner-henkisestä menusta löytyy muun muassa maittavia kasvisburgereita.

Napfényes Étterem (Rózsa utca 39) on perinteinen kasvisravintola 7. kaupunginosassa. Rauhallisella sivukadulla sijaitseva ravintola tarjoilee klassisempaa kasvisruokaa ja hemmetin hyvää inkiväärimehua. (Tästä tärpistä kiitos Miumille!)

Rentoutumisideoita, eli missä kannattaa kylpeä:

Kuumista lähteistään tunnettu Budapest on myös kylpylöiden kaupunki.

Oma suosikkini on vuonna 1565 rakennettu, Budapestin vanhin turkkilainen kylpylä Király Bath (Fő utca 84.) Autenttinen ja siloittelematon ottomaanikylpylä sopii niille, jota perinteinen turistiuimala ei kiinnosta. Intiimi ja tunnelmallinen paikka rauhoittua päivän päätteeksi.

Remontoidumpi vaihtoehto on Veli Bej Bath (Árpád fejedelem útja 7) joka sijaitsee monien unkarilaiskylpylöiden tavoin sairaalan yhteydessä. Asiakaskunta koostuu pääasiassa paikallisista. Näissä altaissa lilluu helposti koko iltapäivän, kiitos kylpylän meditatiivisen tunnelman.

Jos tyyrius, tungos ja turistit eivät haittaa, kokemisen arvoinen viilentymisvaihto on niin ikään art nouveau -tyylinen Gellért Bath (Kelenhegyi út 4.) Altaita kylpylästä löytyy sekä sisältä että ulkoa, mikä toimii varsinkin hellesäällä.

Koe unkarilainen tori, eli kirppistele täällä:

Budapestissä kävijän kannattaa kokea ainakin yksi paikallinen jättikirppis. Niissä tavara on sekalaista ja aarteet uniikkeja.

Jos aikaa on vain yhteen, kipaise kaupunginpuistossa viikonloppuisin järjestettävälle ulkoilmakirppikselle (Zichy Mihály utca 14.

Varaudu loistolöytöihin ja täydellisiin satunnaisuuksiin: jos jäit vaikkapa lapsena uupumaan Kinder-keräilyhahmoja, löytyvät yllätysmunakrokosi ja -kilpparisi nyt täältä.

Pääsymaksu noin 50 senttiä.

Mukavaa Budapestin-matkaa!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

En pidä kävelemisestä.

Jalkaisin liikkumista olen pitänyt aina tylsänä, hitaana ja tehottomana. Tykkään hyvistä vauhdeista, tiuhaan vaihtuvista maisemista ja tuulen myllertämästä tukasta. 

Siksi pyöräilen. Hätätilanteessa kuljen bussilla.

Eilen kuitenkin löysin itseni kaupungista fillaritta. Matkakortin saldokin näytti nollaa. Kioskille raahautuminen ei hotsittanut, ja vielä vähemmän ajatus jalkaisin taitetusta kotimatkasta.

Sitten sen päätin: tänään kävelen.

En osaa sanoa, mistä ja miten kävelyinhoni alkoi. Muistissani ei ole traumaattisia kenkäkokemuksia, kivuliaita hiertymiä enkä ole koskaan tullut ryöstetyksi hiljaisella sivukujalla. Silti pelkkä ajatuskin hissuisesta kävelymatkasta saa minut huonotuuliseksi.

Oli korkea aika selvittää miksi.

Olen aina ollut herkkä epämukaville energioille. Välttelen, kierrän ja kaarran ikäviä paikkoja ja tilanteita. Kun en voi, on viilettäminen hyvä vaihtoehto: ei meinaan tunnu missään, kun vetää tuhatta ja sataa fillarilla puiston läpi, jossa on kerran tullut dumpatuksi.

Kävelemällä ei ihan niin vain kikkailla.

Mutta kun toimeen tarttuu, on homma hoidettava kunnolla. Niinpä kiristin sandaalieni lenkit ja siirsin syrjään soittimet, kellot ja puhelimet. Suunnaksi valitsin kaikkien aikojen inhokkireittini. Sitten vain lähdin käppäilemään.

Ensin vastaan tuli pyöräkaupan näyteikkuna. Sitten ilta-auringossa paistattelevat porttikongit, 50-luvun kerrostalot ja korvissa kirkuvat junankiskot. Helteessä ihoon painautuneet repun olkahihnat, joiden paukuttelun lomassa laskin pölypalloiksi lakastuneita villikukkia.

Sitten se hemmetin puisto ja vanha tuttu ikkunaruutu, jonka valoja en enää tarkkaile jännityksellä, sydän ylikierroksilla rintaa hakaten. Tahtia en kiihdyttänyt kiusauksestakaan huolimatta.

Pariin otteeseen kyllä tunsin sulavani. Aurinko poltti ja vasenta pohjetta painoi. Jatkoin kuitenkin pysähtymättä. Edes nepalilaisen ravintolan ilmaisesta wifistä ei ollut tahtoani horjuttamaan.

Matkaan meni lopulta 1,5 tuntia. 

Kotiin palasi rauhoittunut, hassulla tavalla seesteinen kävelynvihaaja. Ovella mietin, miksi matkan ylipäätään täytyi olla jo ohi.

Kuulin kerran väitettävän, että junalla matkustavat ne, joilla on varaa vapaa-aikaan. Samaa voisi varmaan sanoa pitkän matkan kävelijöistä. Itse lisäisin listaan myös kärsivällisyyden.

Koska joskus on kuljettava hissukseen ja annettava ajatusten juosta. Harva pyörä- tai bussimatka riittää oleellisuuksien perustavanlaatuisen puintiin, ainakaan yhden kaupungin rajojen sisäpuolella.

Sitä varten on keksitty kävelykengät.

Share
Ladataan...

Pages