Ladataan...
Laura de Lille

En ole juhlinut vappua kahdeksaan vuoteen.

Tälläkin kertaa jäivät simat keittämättä, ja ylioppilaslakki on kadotettu jo aikapäiviä sitten. Yhdestä en silti luovu.

Se on kunnon vappuratsu, tällä kertaa Töölöntorilla laidunnettu:

Ihanaa vappua, ihmiset!

Moikataan, kun törmätään.

(Minut tunnistatte hurjasta hepasta.)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura de Lille

Katsoin sitten eilen Baz Luhrmannin Romeo + Julietin.

Edellisen kerran olin nähnyt leffan vuonna 1997.

Yritetty on kyllä sittemminkin: viimeksi lontoolaisen hostellihuoneen yössä, jolloin minä ja hiprakkainen huonekaverini halusimme viinipäissämme katsoa "jotain romanttista."

Elokuva jäi tietenkin näkemättä. Siihen kykenin vasta nyt.

Päällimmäinen ajatukseni leffaa katsellessa oli ajan kulku.

Miten tästä, Suosikin kultaturbojulisteista ja viiden markan hileviivottimista voi olla 18 vuotta aikaa?

Jos olisin pikkuteininä tiennyt, että törmään joku päivä puolialastomaan Claire Danesiin vaatekaupan sovituskopissa ja että Leonardo DiCaprio on Tinderissä vuonna 2015, olisivat mehujääni varmasti menneet väärään kurkkuun.

Ja ennen kaikkea:

Missä maailman ajassa soundtrackit olivat vielä näin järjettömän hyviä? Tuottajille ei ilmeisesti riittänyt, että leffassa soi sekä Radiohead että Prince. Mukaan oli pakko ottaa myös maailman ihanin Stina Nordenstam.

Sopivaa sademusaa akuutisti kaipaavat: kuunnelkaa mimmin tämä levy tai vaikka vain elokuvassa soinut hittibiisi.

Kaunista keskiviikkoiltaa ja Tinder-Leon kuvia teille toivoo: Laura, joka myöntää edelleen pillittäneensä siinä hissikohtauksessa.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

"New York Herald Tribuneee", huutelee Jean Seberg 1960-luvun Pariisissa.

Jean-Luc Godardin À bout de souffle -klassikkoelokuvassa on paljon ikonista – mukaan lukien naispäähenkilön pixie cut -hiustyyli. Siro poikatyttötukka on yksinkertaisesti ihana.

Kun toissapäivänä piti päättää, jatkanko vaaleatukkaisena rokkitähtenä vai omanvärisenä pixie-tyttönä, päätin vetää jeanit.

Epookkielokuvien ohjaajat, pirautelkaa:

Ensinnäkin: omaan väriin palaaminen oli huomattavasti helpompaa kuin ajattelin.

Sitäkin iisimpää tulee olemaan tukan ylläpito. Haluan hiukset, joita ei tarvitse värjätä kerran kuussa (jos koskaan) ja jotka voi leikata vaikka itse. Otsatukan kävin sentään kampaajalla pätkimässä.

Seuraavaksi kokeilussa: kuuskytluvun kissansilmät.

Miau!

Share

Pages