Pääskynen tuo kevään ja postisetä uusimman Trendin!

Kuten aiemmin huikkasin, ikonisten muotibrändien uudistumista käsittelevä kuuden sivun artikkelini löytyy huhtikuun Trendistä. Omani sain postissa vähän aikaa sitten, ja sekös innostuttaa! Käykää tekin tsekkaamassa.

P.s Puuvillapensaan oksat on muuten saatu lahjoituksena, ja pöytä on dyykattu (!) kadulta. Miten niin halpaa elämää?

Jamaika oli ihan kunkku!

Saaren koillisosassa sijaitsevan Port Antonion elämänmenosta voisi moni ottaa oppia. Osansa majapaikkamme huveista – ympäri kyliä pauhaavasta reggae-musiikista, kotkottavista kanoista ja paikallisesta rentoudesta – saimme osamme mekin, tienoon ainoat turistit. Emme suotta kulkeneet kyläläisten keskuudessa lempinimillä China girl ja white girl.

Reissussa opin esimerkiksi sen, että:

Jamaikalla ei tarvitse murehtia mistään. "No problem" ja "Irie" ovat jamaikalaisten suosikkisanonnat. 

Jamaikalaiseen taksiin mahtuu ainakin kuusi (toisilleen tuntematonta) ihmistä. Kyyti on luja ja se napataan maateiden varsilta.

Paistetut leipätikut, eli festivalit, ovat nameinta pikaruokaa, mitä maailma päällään kantaa.

Katukoirien ja -kissojen määrä Jamaikalla on huikea! Myös kaduilla vaeltelevat vuohet ovat aikamoisia vekkuleita.

Kookospähkinät ovat parhautta. Vain banaanit loistivat poissaolollaan – sadon vei mukanaan mikäs muukaan kuin Sandy-hurrikaani.

Ja bonuksena vielä: juurikin Port Antonion kyläpahasessa Snoop Dogg vaihtoi nimensä Snoop Lioniksi. Word up!

Palaillaan Jamaikalle huomenissa uuden kuvasatsin kera!

"Heippa vaan!" sanoi palanut, mutta onnellinen bloggaaja.

Jamaika ja Karibianmeren aurinko olivat iki-ihania. Nyt pakollinen paluu arjen ja töiden pariin! Palaillaan lomafiilisten ja kuvakimaran kera pian.

Ya man!

Moi misut! Meitsi lähtee nyt lomalle niin tukka putkella että heikompiakin hirvittää. 

Jos allekirjoittaneesta ei kuulu muutamaan päivään, istun rannalla aurinkotuolia palvomassa. Ei siis hätiä mitiä. Palaillaan ensi viikon alussa kuvin ja kirjoituksin. Pitäkää talo pystyssä!

Elämä on metkaa!

Vaikka siksi, että:

Laura de Lille kilpailee vuoden 2013 parhaan lifestyle-blogin tittelistä torstaina järjestettävässä Aussien blogigaalassa. Paikalle en pääse, mutta lupaan kilistellä kookospähkinädrinkkejä hiekkarannalla Jamaikalla. Jihuu!

Ikonisten muotitalojen uudistumista käsittelevä Trendi-artikkelini ilmestyi viime viikolla. Muotiin keskittyviä kirjoittelujani ikävöivien kannattaa kipaista hakemaan kopionsa hetimiten. Muiden ihan vaikka vain huvin ja urheilun vuoksi. (Ja koska Trendi on niin ihku!) 

Ja mainitsinko muuten, että minua lahjottiin kukilla? Mitäköhän onnipörriäisiä tuolla ilmassa viilettelee, kysyn vain!

Viikonloppu vierähti pitkälti Jamaikan reissuun valmistautuessa, eli matkareittiä selvitellessä ja tavaroita pakkaillen.  Organisointitaitoni eivät maailman maineikkaimmat ole, mutta soolomatkailu on harjaannuttanut reissusilmää sen verran, että tuskanhiki ei enää pienestä virtaa. Matkatavarat on jo pakattu, ja reissuun lähdetään kevyin kätösin. Lämpimissä kohteissa ei onneksi paljoa tarvitse!

Matkareppuni ei ole kuvien musta Fjällräven, mutta arkireppuna tätä kyllä käytän ihan jatkuvasti. Työmatkapyöräillessä sekä ruokaostoksilla tämä on kenties kätevin kapistus, jota toivoa saattaa. Ei olekaan yllättävää, että epäkäytännölliset käsilaukut olen heivannut mäkeen jo aikapäiviä sitten. Kuka olisi arvannut?

Kauan eläköön selkäreput!

Kevätkenkien taisto. Miehen ovat kööpenhaminalaisittain tennarit, omani vanhan kunnot buutsit. Voitaisiin pistää vaikka vaihtoon – kengännumeromme kun on miltei sama!

Loikoiluystäväni pupu. Myöskin kämppämme uusi maskotti. Pirteät, tomaatinpunaiset kuulokkeet ovat kulkeneet matkassa joulusta lähtien.

Höpön poikkiksen rakkausviesti odotti kotona töistä tultuani. Hihii!

Kevät vaikka väkisin. Sunnuntaina katoimme pääsiäisbrunssin takapihalle. Taisivatpa olla nuo lautasella odotelleet herkulliset vohvelit, jotka saivat pohjoismaalaisköörin suut noin muikeaksi. Hyvä me!

Mitäs jänskää te ootte viime aikoina puuhailleet?

Terkut talviselta takapihalta!

Sääjumalia ei näköjään kevät kiinnosta – kelit kylmenevät joka toinen viikko, mutta parhaansa tuo aurinko kyllä yrittää. Taisipa siis murmeli satuilla tänä vuonna.

Jäisestä säästä viis, vuodenaikaa vastaanotan värikkäässä perulaispuserossa, jonka löysin viime viikonloppuisella vintage-kierroksellani. Se on aika ihku!

Tästä loihtii myös maailman helpoimman arkiasun: nuttu niskaan, kivat pöksyt jalkaan, suosikkikorvikset korviin, ja se on viuh vain! Tukankin pätkäisin kuvan ottamisen jälkeen, eli kyllä nyt kelpaa.

Muikeaa keskiviikkoiltaa!

Yksinasumisen iloja neljä vuotta kokeilleena muutin kimppakämppään keväällä 2012.

Asumiskustannuksiltaan hurjan hintaisessa New Yorkissa moni toimii samoin – nuoresta aikuisesta joskus ihan nelikymppiseksikin asti.

Kimppa-asunut olen kolmessa kaupunginosassa: ensin Queensin Astoriassa, sitten Manhattanin midtownissa ja nyt Brooklynin Williamburgissa.

 

Tänne muutin loppukesästä 2012. Edelliseen luukkuuni verrattuna Brooklynin kimppakämppämme lähentelee kooltaan pikemminkin pientä taloa kuin kerrostaloasuntoa. Talostamme löytyy myös iso takapiha, joka on varsinainen ylellisyys keskeiseen sijaintiin nähden. 

Asunnon kahta kerrosta asuttavat yhteensä kuusi henkilöä. Oma huoneeni sijaitsee talon rauhallisessa kellarissa, jonka vilpoiset kaakelilattiat viilentävät mukavasti kesäaikaan. Kaunis naapurusto ja hyvät välit kämppisten kanssa parantavat elämänlaatua yhtä lailla.

Oman huoneeni pyrin pitämään mahdollisimman väljänä ja minimalistisena. Sitä vastoin iloa ja värikkyyttä täytyy henkilökohtaisesta tilastani löytyä aina.

Yksi suloisimmista omistamistani esineistä on tanskalainen 1940-luvun lastenkirja, jonka pelastin roskalavalta. Tätä poikaystäväni – muiden kirjojen lomassa – lukee minulle toisinaan iltasaduksi, kun korvani halajavat hassuja tanskan äänteitä.

Toinen rakas esine on lapsena lahjaksi saamani maatuska. Myös simpukat ovat lapsuusvuosien kokoelmista. Muita lapsuuden tavaroita en paperinukkejen lisäksi omistakaan.

Värikäs perulaispusero on viimeaikainen vintage-löytö. Guerlainin raikas eau de toilette toimittaa kevättuoksun virkaa.

Nukkumatilani sisustan aina värikkäästi. Mieluiten kirkkain värein ja leikkisin kuosein. Liekö sattumaa, että nukun aina hyvin ja sikeästi!

Englanninlakuksikin nimetty värikäs kaulakoru on ollut monen kevätasun pelastaja. Persikanvärinen kynsilakka komppailee vaivattomasti – tällä kertaa sotkuisen kirjapinon piristäjänä.

Kirjakokoelmani keräsin opiskeluvuosinani, ja löytyypä kasasta myös katutyyliopus vuodelta 2006. Tehdäänköhän näitä edes enää?

Supersuloisen uhanalaisten kissaeläinten seinäkalenterin ostin viime jouluna. Pikkuesineet kulkevat näppärästi Ivanan meikkipussissa, ja aurinkolasit ovat viimekeväinen löytö Opening Ceremonylta.

Yksi 25-vuotissyntymäpäiväni kohokohtia oli kesken kävelymatkan hajonnut kengänkorko. Sateisen illan synttäridinnerille kuljettiinkin kaupan kautta. Yllä aikuisikäni ensimmäiset kumisaappaat, olkaa hyvät!

Huoneeni on minulle rentoutumis- ja työtila. Useimmat postauksenikin naputtelen usein sängyllä kahvikuppi kourassa. Ainakin silloin, kun mieleni halajaa heittäytyä erakoksi.

Myönnettäköön, että toisinaan kimppa-asumisesta tulee hitusen alakoulumainen fiilis. En kuitenkaan vaihtaisi asumismuotoani tällä hetkellä mihinkään muuhun. Jos tuuri käy, kämppäkavereista voi muodostua perheen kaltainen vahva yksikkö, jonka sivutuotteina syntyy mahtavia ystävyyksiä.

Ja se, uskokaa pois, pelastaa arvaamattomassa suurkaupungissa yhden jos toisenkin haahuilijan.