Ladataan...
Laura de Lille

Arvatkaa vaan mitä olen tehnyt viime päivät?

No muuttohommia, tietenkin!

Kaiken maailman asioiden järjestely, virastoissa juokseminen ja tavaroiden pakkailu on pääasiallinen syy viimeaikaiseen radiohiljaisuuteen. Kun yhtälöön lisätään vielä päivätyöt ja ystävien kanssa vietetyt viimeiset Suomi-hetket, ei tylsää taatusti tule.

Lähden kohti uutta asuinmannertani ensi viikon loppupuolella, ja matkallani minua seuraa minulle aikoinaan lahjaksi annettu Moleskinen New York -muistikirja, jonka sisältä avautuu kymmeniä pieniä karttoja. Mustanahkaisen kirjasen sivuille voi merkitä ylös eletyt hetket ja ajatukset, kaupungin kivoimmat ravintolat, kahvilat ja hengailupaikat. 

Tai oikeasti hyödyllinen tästä vihkosesta tulee vasta sitten, kun vihdoin pääsen asettumaan pysyvämmin taloksi, ja ihan siellä asti en sentään vielä ole. Ajankohtaisinta taitaa olla asuinpaikan löytäminen, jonka sijoittaa kalenterin kartalle. Mutta kuten muutkin muuttoon liittyvät käytännön järjestelyt, tämäkin asia selkenee kyllä. 

Nyt täytynee palata takaisin sorvin ääreen. Iloista tiistaista kaikille!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

On hupaisaaa, että kolme vuodenaikaa saa mahdutettua muutamaan hassuun kuvaan.

Minulla on pian täynnä puolen vuoden mittainen jakso Suomea, ja tässä ajassa olen tehnyt paljon havaintoja väliaikaisesta elinympäristöstäni. Neljän vuoden poissaolo tarkoittaa monia asioita — esimerkiksi sitä, että on auttamattomasti pihalla kahvipöytäkeskusteluissa, joissa puhutaan tv-ohjelmista, musiikista tai edellisvuosien kansallisilmiöistä. 

Helsinki kaupunkina ei ole oikeastaan herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen, sillä en ole unelmoinut täällä asumisesta oikeastaan ikinä. Eniten olen arvostanut tapaamieni ihmisten aitoutta ja vilpittömyyttä. Isoin miinus on kaupungin pieni koko, vaikka toisaalta on vapauttavaa, että paikasta toiseen siirtyminen vie vain lyhyen tovin — työmatkan pituus on mielestäni monilla tavoin hyvän elämänlaadun mittari. 

Mutta auttamattomastihan se on edessä. Muutto. 

Löysimme tulevien kämppiksieni kanssa asunnon, johon meillä on tällä kertaa jopa realistiset mahdollisuudet. Edellinen yritys meni taitavasti puihin. Tiedoksenne  tämä: Asunnon metsästäminen lienee tuskin koskaan helppoa ja yksinkertaista, mutta neliön vuokraaminen Upper East Sidelta  vaatii paitsi takaajan myös 260 000 dollarin vuositulot. Ja kuukausipalkan suuruisen välityspalkkion.

Nyt kun asumisasia alkaa hiukan hahmottua, pohdin paljon myös muuttoon liittyviä, logistisia yksityiskohtia. Esimerkiksi sitä, mitä kautta saisin lähetettyä omaisuuteni turvallisimmin perille. Kirjat, ompelukone ja muut tärkeät tavarat odottavat toistaiseksi kiltisti pahvilaatikoissaan huoneen nurkassa. Vaatteet, kengät ja laukut saavat tilaa vain yhden matkalaukullisen verran, ja loput hyvästelen kirppiksellä parin viikon päästä. Arvostukseni materiaa kohtaan ei ole koskaan ollut yhtä alhainen kuin nyt, ja tunnen itseni oikeasti onnelliseksi, kun voi keskittyä vain olennaiseen — laadukkaaseen ruokaan ja leffalippuihin. 

Lähtö ei ole enää kaukana, mutta en ole siitä erityisemmin huolissani. Uskon, että kun on jo kerran lähtenyt ja selvinnyt asioista, voi seuraavalla kerralla pärjätä ainoastaan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin.

Mutta se aiheesta tällä erää. Hyvät illanjatkot kaikille!

Share