Ladataan...
Laura de Lille

Yhden blogin taakse mahtuu paljon — minulla yksi bloggaaja ja monta valokuvaajaa.

Aivan. Myös omat tekeleeni vuosien varrelta olisivat luultavasti jääneet toteuttamatta ilman asiansa osaavia, avustavia tahoja. Nelivuotista Pariisin taivaltani on ikuistettu milloin milläkin: Rupuisilla pokkareilla, tärähtäneillä ja ylivalottuneilla otoksilla. Mutta toisinaan yritystä on ollut enemmänkin — ikimuistoisimpia kuviani ovat sellaiset, jotka on otettu taidolla ja ajatuksella.

Jaan tässä teille muutaman niistä. 

Valokuvaajanaapurini Robertin otos Rue de Lillen miniasunnosta ja sen muka-kirjaa-lukevasta asukista talvelta 2007. Hän halusi kuvata kaikki palvelijankerroksemme naapurit ja minä olin yksi harvoja projektiin mukaan lähtijöitä. Robert aikoi myydä kuvat eteenpäin lehdille. En tiedä toteutuiko tämä koskaan, mutta kivaa oli. 

Tuntemattomaksi jääneen valokuvaajan otos Boulevard Haussmannilta vuodelta 2008. Työskentelin tuon kesän lopun tarjoilijana Galeries Lafayetten takana sijaitsevassa lounasravintolassa, ja työvuoroni oli juuri päättynyt. Kodin sijaan päädyin korukatalogiin.

Heinäkuun lämmön kihartama tukka ja Tuileries'n puiston kummitusjuna. Kyytiin en uskaltanut hypätä. Jo lapsena suljin silmäni ja ryömin suoraan vaunun jalkatilaan piiloon.

Toukokuinen Seinen ranta ja minä päätimme olla samansävyisiä hetken verran. Ystäväni Florent on räpsinyt monet Pariisin kuvistani. Myös tämä otos on hänen ikuistamansa.

Pont Alexandre III kullattuine patsaineen heinäkuussa 2011 seuranaan viime kesän hittikampaukseni sivuponkkari sekä Isabel Marant head-to-toe-asu. Harmi, ettei yhtään turistilaivaa osunut taustalle kuvanottohetkellä.

Vakain askelin Riemukaarella viime syyskuussa. Tuona iltana oli niin kuuma, että jopa ohuessa kauluspaidassa tuli hiki. Kotiin palaillessa liikkuvan metronvaunun keskiosa oli ainut järkevä paikka matkustaa. Siinä kohti puhalsi vieno tuuli.

Yltiökauniin Jardin du Luxembourgin suihkulähteen patsaat joulukuussa 2011. Samalla reissulla hyvästelin asuntoni. Ja Pariisin.

Muistoja jäi onneksi kiva kourallinen.

Share