Ladataan...
Laura de Lille

Yksinasumisen iloja neljä vuotta kokeilleena muutin kimppakämppään keväällä 2012.

Asumiskustannuksiltaan hurjan hintaisessa New Yorkissa moni toimii samoin – nuoresta aikuisesta joskus ihan nelikymppiseksikin asti.

Kimppa-asunut olen kolmessa kaupunginosassa: ensin Queensin Astoriassa, sitten Manhattanin midtownissa ja nyt Brooklynin Williamburgissa.

 

Tänne muutin loppukesästä 2012. Edelliseen luukkuuni verrattuna Brooklynin kimppakämppämme lähentelee kooltaan pikemminkin pientä taloa kuin kerrostaloasuntoa. Talostamme löytyy myös iso takapiha, joka on varsinainen ylellisyys keskeiseen sijaintiin nähden. 

Asunnon kahta kerrosta asuttavat yhteensä kuusi henkilöä. Oma huoneeni sijaitsee talon rauhallisessa kellarissa, jonka vilpoiset kaakelilattiat viilentävät mukavasti kesäaikaan. Kaunis naapurusto ja hyvät välit kämppisten kanssa parantavat elämänlaatua yhtä lailla.

Oman huoneeni pyrin pitämään mahdollisimman väljänä ja minimalistisena. Sitä vastoin iloa ja värikkyyttä täytyy henkilökohtaisesta tilastani löytyä aina.

 

Yksi suloisimmista omistamistani esineistä on tanskalainen 1940-luvun lastenkirja, jonka pelastin roskalavalta. Tätä poikaystäväni – muiden kirjojen lomassa – lukee minulle toisinaan iltasaduksi, kun korvani halajavat hassuja tanskan äänteitä.

Toinen rakas esine on lapsena lahjaksi saamani maatuska. Myös simpukat ovat lapsuusvuosien kokoelmista. Muita lapsuuden tavaroita en paperinukkejen lisäksi omistakaan.

Värikäs perulaispusero on viimeaikainen vintage-löytö. Guerlainin raikas eau de toilette toimittaa kevättuoksun virkaa.

Nukkumatilani sisustan aina värikkäästi. Mieluiten kirkkain värein ja leikkisin kuosein. Liekö sattumaa, että nukun aina hyvin ja sikeästi!

Englanninlakuksikin nimetty värikäs kaulakoru on ollut monen kevätasun pelastaja. Persikanvärinen kynsilakka komppailee vaivattomasti – tällä kertaa sotkuisen kirjapinon piristäjänä.

Kirjakokoelmani keräsin opiskeluvuosinani, ja löytyypä kasasta myös katutyyliopus vuodelta 2006. Tehdäänköhän näitä edes enää?

Supersuloisen uhanalaisten kissaeläinten seinäkalenterin ostin viime jouluna. Pikkuesineet kulkevat näppärästi Ivanan meikkipussissa, ja aurinkolasit ovat viimekeväinen löytö Opening Ceremonylta.

Yksi 25-vuotissyntymäpäiväni kohokohtia oli kesken kävelymatkan hajonnut kengänkorko. Sateisen illan synttäridinnerille kuljettiinkin kaupan kautta. Yllä aikuisikäni ensimmäiset kumisaappaat, olkaa hyvät!

Huoneeni on minulle rentoutumis- ja työtila. Useimmat postauksenikin naputtelen usein sängyllä kahvikuppi kourassa. Ainakin silloin, kun mieleni halajaa heittäytyä erakoksi.

Myönnettäköön, että toisinaan kimppa-asumisesta tulee hitusen alakoulumainen fiilis. En kuitenkaan vaihtaisi asumismuotoani tällä hetkellä mihinkään muuhun. Jos tuuri käy, kämppäkavereista voi muodostua perheen kaltainen vahva yksikkö, jonka sivutuotteina syntyy mahtavia ystävyyksiä.

Ja se, uskokaa pois, pelastaa arvaamattomassa suurkaupungissa yhden jos toisenkin haahuilijan.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Nyt se on virallista — olen vihdoin Manhattanin tyttöjä!

Ensimmäistä kertaa elämässäni asun oikeassa kimppakämpässä, jossa me kolme asukkia — minä sekä kaksi amerikkalaista tyttöä — jaamme olohuoneen, keittiön sekä kylppärin. Jokaisella meistä on luonnollisesti myös omat huoneemme. 

Muuttoa tein kaksi pitkää iltaa kilttien taksisetien avustuksella, ja huoneen sain lopulliseen kuosiinsa eilisen verho-ostoksilla käymisen jälkeen. Tiesin tasan tarkkaan, mitä uudelta kodiltani halusin, joten kovin suuria ponnistuksia en joutunut tekemään. Lähes kaikki löytyi jo omasta takaa. Perjantaina kävin tilaamassa lounastunnilla kirjahyllyn, jonka kasasin itse, mutta kaikki muut kalusteet ostin edelliseltä vuokralaiselta. Aika näppärää.

Kuten Pariisissa asuessani, halusin asumistilani olevan seesteinen ja äärimmäisen pelkistetty — pieni pala pohjoismaita tunkkaisessa suurkaupungissa. Jokainen yksityiskohta on tarkoin harkittu, sillä pyrin siihen, että kaikilla omistamallani esineillä on pieni tarina kerrottavanaan.

Ulkomailla asuessa suomalaisesta suunnittelusta syntyy turvallinen ja kotoisa olo. Maija Isolan Rautasänky-tyyny edustaa minulle perinteitä siinä missä Astrid Sylwanin Vattenblänk-torkkupeitto tuo modernimman särmän huoneeni ilmeeseen. Villaisen Motti-huovan sain vanhalta markkinointitiimiltäni läksiäislahjaksi tänne muuttaessani, ja yöpöydälläni nököttävä klassikoiden klassikko, Aalto-maljakko, oli lahja siskolta yo-päivänäni. 

Kauneinta huoneessani on tuo elämää nähnyt lattia. Tykkään siitä todella paljon.  

Kaikki muut vähäiset tavarani ovat oikeastaan peruja nuoruus- tai Ranskan-vuosiltani. Iittalan kulhosta kurkistavat lapsuuteni keräilysimpukat, joita vasten tykkäsin lapsena painaa korvani kuunnellakseni meren kohinaa. Myös maatuska on yksi ensimmäisten vuosieni lempiesineitä. Metropoli-pussukka on taas tuoreempi tulokas. Sen sisään on helppo kätkeä pienet sekä suuret koruaarteet. 

Myös Pariisista kerääntyi paljon muistoja. Lähestulkooon kaikki dvd:ni sekä kirjani ovat ranskankielisiä. Myös lempielokuvani Tuulen Viemää, eli Autant en emporte le vent.  

Päiväkirjaa pidän sentään suomeksi.

Kirjat, ompelukone, kamera ja tietokone. Siinä taisi olla suurin muutettava omaisuuteni. Vaatteitakin minulla oli vain yksi matkalaukullinen, ja nekin olen jo päässyt ripustamaan komeroon. Kauniisti hengareihin pitkästä aikaa, ja sekös jos mikä tekeekin iloiseksi!

Yhdeksän kuukauden matkalaukkuelämän ja sohvilla nukkumisen jälkeen on kiva pystyä karkaamaan hetkeksi omaan maailmaansa suljettujen ovien taakse silloin, kun siltä tuntuu.

Myös talomme on loistavalla paikalla. Kun kurkistan ulos ikkunasta, nään keltaisia takseja ja kuulen poliisiautojen sireenit. Välillä hevosten kavioiden kopinaa. Voisiko parempaa oikeastaan edes toivoa? Ihana Manhattan ja ihana uusi koti!

P.s Täältä voi kurkata, millaiselta opiskelija-asuminen Pariisissa näytti.

Share