Ladataan...
Laura de Lille

Nyt kerron teille pienen salaisuuden: myin viime viikolla pois miltei koko vaatekaappini.

Sinne menivät lempimekot, talvitakit ja luottopuserot – useimmat muutaman dollarin polkuhintaan. Ilmaiseksikin olisi lähtenyt: laukut ja kengät ajattelin käydä tiputtamassa kierrätykseen vielä tämän kuun aikana. 

Kaikki paitsi armeijabuutsit, parit korkokengät ja valkoiset tennarini – ja tietysti nämä:

Uusi alku, uudet kengät, kuuluu vanha itsekeksimäni sananlasku. Se koittakoon ensi viikolla, kun vietän 26-vuotissynttäreitäni. 

Kyseessähän eivät ole mitkä tahansa kengät, vaan onnenkengät. Vilkkukoon kirkkaanpunaiset varpaankynnet ja paljaat kantapäät vaikka koko kaupungille – tänä keväänä kuljetaan koroissa vaikka lumipyryssä.

Ja mikä parasta: ainakaan asuvalinnan kanssa ei tule vaikeuksia. 

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Kerrottakoon heti alkuun: en nettishoppaile.

Touhua kokeilin ensimmäisen kerran vuonna 2006, kun tilasin Yooxista kirkkaanvioletin D&G:n neuleen. Kiva oli pusero, mutta siihen jäivät ostokset.

Aina viime viikkoon asti.

Alkuvuodesta keksin haluavani valkoiset platform-tennarit. Aivan impulsioni vietäväksi en tuolloin lähtenyt, ja noin puoli vuotta kestäneen arpomisen jälkeen päätin vihdoin toteuttaa mestarisuunnitelmani. Kuten arvata saattaa, sopiva pari löytyi netistä.

Tennarit saapuivat postissa torstaina – juuri sopivasti ennen reissuun lähtöä. Näillä rokattaisiin sitten ympäri Eurooppaa! Innosta hihkuen vedin spaissarikenkäni jalkaan, ja mitä vielä: nehän tippuivat jalasta!

Ensireaktioni oli toiveikas. Ehkäpä pohjalliset auttaisivat? Paksut sukatkin voisivat tehdä ihmeitä.

Puolentoista tunnin kikkailun ja hampaidenkiristelyn jälkeen löin hanskat tiskiin. Myönnettävä se oli: olin joko napannut väärän koon tai kengät olivat yksinkertaisesti todella huonosti istuvat. Ärsyyntyneenä päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Tuikkasin kenkäparin turhautuneena huoneen nurkkaan ja kirosin huonoa kenkäkarmaani. Vaikka tappio oli vääjäämätön ja kikat käytetty, en ollut valmis luopumaan valkoisista tennareistani. Otin rahapussin kauniiseen käteen ja kävelin ihan itse kauppaan.

Kahden täyteenammutun myymälän jälkeen muistin, miksi en ylipäätään käy ostoksilla: tämähän oli tosi ankeaa. Arpaonni suosi onneksi jo kolmannella yrittämällä.

Aivan identtisiä popoja ei lopulta löytynyt, mutta lähelle päästiin. Katsokaa vaikka itse! Vasemmalla sopiva ja oikealla epäsopiva Emma Bunton-kenkä: 

Epäsopivat tennarit menevät palautukseen heti loman jälkeen, ja uudet lähtevät Euroopan-kiertueelle jo tänään. 

Tarinan opetus? Älä tule paha kenkä, tule hyvä kenkä. Ainakin, jos olet tilattu netistä. Palailkaamme nettishoppailun pariin taas seitsemän vuoden päästä vuonna 2020.

Se on heippa nyt!

Share

Ladataan...
Laura de Lille


Kuka muistaa nämä?


Kiitos startanneen toukokuun ja lämmenneiden säiden, pääsin vihdoin korkkaamaan superit kevätkenkäni!


Nyt alkaakin kesän mittainen taistelu siitä, miten pidän kasarikaunokkini valkoisena New Yorkin katupölyn keskellä. Ideoita? Nupukki kun ei ole materiaaleista menevin.


Koeajo tapahtui muuten kaverin grillibileissä Manhattanilla. Viikonloppu lupailee yhtä messevää menoa, enkä oikein tiedä, mihin sitä edes ehtisi, kun koko kaupunki näyttää heränneen juhlimaan yhtäaikaisesti. Jaiks! Shampanjaongelmia kerrakseen.


Loistoperjantaita, misut!


P.s Laura de Lille täyttää muuten pian vuosia. Iso käsi viisivuotiaalle blogilapselle!

Share

Pages